Unkle / Ian Brown - Be There

Huolimatta loistavista uutisista taiderintamalla (työni valittiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lahjavedokseksi ja Englannista tuli tänään ihan hillittömän kaunis palaute), olo ei juurikaan voisi olla surkeampi. Raato on kuin uitetulla koiralla, vaikken vettä ole nähnytkään kuin ikkunan läpi. Olin osallistumassa tällä viikolla Lumiere40100-projektiryhmän järjestämälle VVVV-kurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa puolen vuoden ajan - mutta toisin kävi: kurssin sijaan olen pyöritellyt peukaloitani ja lojunut puolikoomaisena kuumeessa television äärellä ja kuluttanut nenäliinapakettia satunnaisessa järjestyksessä. Taas iski tauti. Elimistö toivoo ihan ilmiselvästi jotain totaalista elämänmuutosta kuten ympärivuorokautisesta työnteosta luopumista. Jo on kumma.

Olen huomannut mummoilun alkaneen. Kun ei ole mitään tekemistä, eikä keskittymiskyky televiission äärellä riitä kuin yksinkertaiseen juonikuvioon (edes pikakelaus ei auta), olen tänään seurannut keittiön ikkunasta, kuinka ihmiset käyttäytyvät uusissa liikennevaloissa. Noin joka kolmannes jalankulkijoista (tai lähemminkin pyöräilijöistä) hurauttaa punaisia päin. Vielä vaan suora linja poliisille, niin henkinen mummous on korkattu. Naapureita en ole vielä hoksannut tarkkailla, mutta eiköhän sekin ala kohta.