perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Tapio Rautavaara - Peltoniemen Hintriikan surumarssi


[Poissa 151. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ihanaa - nettiyhteys palasi! Kyllä ehti olo olla orpo parin tunnin ajan, kun oli napanuora maailmankaikkeuteen poikki.

Teki kyllä ihan hyvää. Aamulla oli sen verran tervehtynyt olo, että ajattelin pistää vertauskuvalliset hihat heilumaan. Mutta kun bitit eivät kulje, ei kulje työkään, joten tein sijaistoimintoja: päivitin kalenterini ja to-do-listani ja istuin ikkunan ääressä auringossa neulomassa järkyttävän hienoilla värilangoillani. Eteisessä odottaa kaappiin arkistointiaan ja tulevaa käyttöä kassillinen verihelttaseitikkejä. Jossain välissä pistän taas liemet kiehumaan.

...Pois on asukas, autioituu
Pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

------------

Edit vähän myöhemmin: nettiyhteys siis palasi ja meni pois. Palasi ja meni pois. Palasi...

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Unkle / Ian Brown - Be There



Huolimatta loistavista uutisista taiderintamalla (työni valittiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lahjavedokseksi ja Englannista tuli tänään ihan hillittömän kaunis palaute), olo ei juurikaan voisi olla surkeampi. Raato on kuin uitetulla koiralla, vaikken vettä ole nähnytkään kuin ikkunan läpi. Olin osallistumassa tällä viikolla Lumiere40100-projektiryhmän järjestämälle VVVV-kurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa puolen vuoden ajan - mutta toisin kävi: kurssin sijaan olen pyöritellyt peukaloitani ja lojunut puolikoomaisena kuumeessa television äärellä ja kuluttanut nenäliinapakettia satunnaisessa järjestyksessä. Taas iski tauti. Elimistö toivoo ihan ilmiselvästi jotain totaalista elämänmuutosta kuten ympärivuorokautisesta työnteosta luopumista. Jo on kumma.

Olen huomannut mummoilun alkaneen. Kun ei ole mitään tekemistä, eikä keskittymiskyky televiission äärellä riitä kuin yksinkertaiseen juonikuvioon (edes pikakelaus ei auta), olen tänään seurannut keittiön ikkunasta, kuinka ihmiset käyttäytyvät uusissa liikennevaloissa. Noin joka kolmannes jalankulkijoista (tai lähemminkin pyöräilijöistä) hurauttaa punaisia päin. Vielä vaan suora linja poliisille, niin henkinen mummous on korkattu. Naapureita en ole vielä hoksannut tarkkailla, mutta eiköhän sekin ala kohta.