Johnny Mathis - By Myself

Ihmisiä lattiassa I. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)

Pääsen jälleen sanomaan, että lukemattomia sähköposteja on lukemattomia. Mutta voin myös todeta, että perusasetelma on kiehtova: jäkälät kiehuvat hellalla, eteisessä on monta pussia täytevanua ja uusi Adobe Creative Suite nelonen odottaa paketissa pöydällä. Elämästä on tullut kertakaikkista artsuilua.

Olen antanut itselleni henkistä ruoskaa siitä, etten kameroinut sitä sadunomaista lumikimalteista maisemaa, joka viime perjantaina ympäröi kaikkeutta, kun kävelin Ullan työhuoneelta illalla kotiin. (Värjäysohjeisto edistynee.) Perjantain ja lauantainvälisenä yönä heräsin siihen, kun vettyneitä lumiklönttejä tipahteli katolta. Plöts.

Siitä huolimatta viikonlopulla Taidemuseon Bazaarissa oli mukava fiilis ja loskasääkin pääsi unohtumaan. Palaute oli piristävää, rohkaisevaa ja innostavaa. Beckeriin olen vienyt sieltä loppuneita vedoksia ja uusia on työn alla. Galleriaan saakka saanen niitä ensi vuoden alkupuolella. Joitakin saatavilla olevia printtejä löytyy osoitteesta www.coloria.net/dig.art/prints (15 tai 30 kappaleen rajoitetut määrät). Lisäksi saatavilla on pienempiä ja edullisempia kuvia, joiden kappalemäärää ei ole rajoitettu; niitä on joitakin jäljellä Beckerissä ja lisää pyrin viemään sinne viimeistään perjantaina.

----

Eilisen päätteeksi kävin osallistumassa Kässämuseon joululahjavalvojaisiin, mutta lahjoista viis, askartelin *itselleni* komean nappirannerenkaan. Jospa tässä vielä koruja oppisi käyttämään.

Tämä päivä on taas mennyt verkkonäyttelyä vääntäen, ohjeita kirjoitellen ja julkaisujärjestelmällä leikkien, mutta onneksi huomenna pääsee taas hetkeksi ihmisten ilmoille!

Wallis Bird - Just Can't Get Enough

Elämän palautumista odotellessani tein muutamia pensseleitä. *Ylpeänä.*

Vihdoin sain värityskuvatilaukset valmiiksi. Henkisesti piirustelu on parasta lääkettä kaikenlaiseen ajatusten relokalisoinnin pohjustukseksi, mutta fyysisesti otti vähän koville, kun käsi on ollut jonkin aikaa sellaista perässä raahattavaa robottimallia. Jotenkin pysyy taas kynä kädessä kiinni ja näppäimistölläkin kulkee jo ihan jouhevaan, joten eiköhän tässä taas arki pian asetu.

Viime viikolla käväisin pikaisesti ensin Saarijärvellä Taitosaari 3-tapaamisessa. Koskaan en ole kyllä ollut yhtä lumoavassa paikassa datatykin ja läppärin kera. Aika hyvin lämminhenkisyys ja joku tietokonevälitteinen informaation jakelu onnistuvat yleensä sulkemaan toisensa pois. Toivottavasti osallistujille jäi yhtä hyvä fiilis kuin itselleni. Huonommalla fiiliksellä olisi varmaan paluumatkalla hymy hyytynyt herkemmin: rämmin auraamattomia teitä (kyllä, ...lunta) rakko jalassa bussipysäkille ja odotin viimassa ja tyrskyssä bussia, joka oli ihan reippaasti myöhässä. Paikalle osui itseään lääkinnyt tupakan pummaaja kavereineen ja lumi satoi suoraan korvaan. Bussimatka itsessään oli lohdullisen lämmin ja arvoituksellinenkin (ikkunasta ei paljon ulos näkynyt, mutta kuski pysyi tiellä, joten ei valittamista). No, tästä on jo viikko ja lumikin kohtuullisen hyvin taas lannistunut.

Vertailukohtia lähipaikkakuntien bussimatkailullekin on: viikonloppuna tapasin ystävän lauantai-aamuna matkakeskuksesta, josta jatkoimme bussilla yhteisen ystävän luo Kangasniemelle. Siellä vasta oli yöllä pimeää. Mutta mikään ei kyllä korvaa loikoilua kaverin lämpimässä kämpässä suklaakipon ja järjettömän hyvän sopan äärellä ja Olavi Virran (ja 70-luvun funkin) (...ja Hukkaputken...) soidessa.

Tämän päivän henkiset prenikat tulevat hammaslääkäristä hengistä selviämisestä. Arjen sankari!