Staind - Break Away

Mutaisten autojen taidetta! Ehkä hienointa pitkään aikaan! Pitää äkkiä opetella piirtämään, niin voi tehdä salakavalia guerillahyökkäyksiä kirppariasiakkaiden autojen ikkunoiden pariin, kunhan vain lumi tulee. Toivottavasti.

Työn siivittämiseksi olen vaihteeksi (BBC6:n sijaan) kuunnellut Radio Ulsterin Across The Line -ohjelmaa. Musiikkikin melkein osuu kohdilleen, mutta ennenkaikkea tuo irlantilaismurteen vääntö on niin viihdyttävää kuunneltavaa, ettei töistäkään meinaa tulla mitään, kun jää kuuntelemaan soivaa kieltä.

Muutenkaan ei töiden teko viime aikoina ole ollut herkkua. Mikä lienee syysmasennus nakertaa aivokoppaa tyhjäksi lopuistakin ajatuksista ja ajoittain arjessa huopaaminen tuntuu vähän raskaalta. Mutta onneksi on jäätelöä ja mansikoita. Ja seinä täynnä post-it -lappuja, joita seuraamalla elämä etenee seuraavaan päivään. Saa pitää aivoja vähän aikaa narikassa.

Revere - The Escape Artist

Aika kiitää vimmattuna, mitään ei meinaa ehtiä. Iitissä on näyttely ollut esillä jo muutaman viikon - Värikeskuksessa on esillä Olipa kerran... -printtejä ja muutamia väreihin liittyviä juttuja, mm. vanhoista kirjojen kansista ja metsän antimilla värjätyistä neulesivuista koostetuista Metsän tarinoita I-III -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä on päällimmäisenä projektina Live Herringin maailmaan saattaminen. Projekti on taas osoittaunut suuremmaksi kuin kukaan ajattelikaan, mutta tällä kertaa näyttää olevan kohtuuhyvin hallinnassakin. Live Herringistä ja sen sivuprojekteista piakkoin rutkasti enemmän...

Viime viikko oli kohtuullisen paniikinomainen. Alkuviikosta oli kaikenmaailman kaavakkeiden täyttöä, pidin ehkä huonoimman koulutuksen ikinä, olin juurihoidettavana hammaslääkärissä ja loppuviikoksi päädyin Tampereelle suu särkien. MindTrek oli oudon tyhjä kokemus: tuntui, että samat asiat saan verkkolehtiä lukemalla puolet nopeammin, selkeämmin ja tiiviimmin ilman tuotemainoksia. Tampereelta onnistuin palaamaan sillä junalla, joka tuli ajallaan, joskin lippujonossa ehdin jonottaa huolestuttavan pitkän ajan. Kotiin kuitenkin pääsin.

Perjantai meni koko viikon (tai no, kuukauden) jälkeisen väsymyksen seurauksena verrattain adhd:lla, mutta se anteeksi annettakoon tämän kerran. Opintosessiot herättivät jälleen enemmän ajatuksia jälkikäteen kuin tunnilla, mutta sama kai, milloin se ajatus mobilisoituu, kunhan se vain tapahtuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin sata neljä kertaa hitaammalta, kun istuu pulpetin takana.

---

Ja mitä on tapahtunut aidolle ihmistenkyyläysviihteelle? Big Brotherin keskustelupalsta on täynnänsä off-topiceja ja tälläkin hetkellä siellä on toppina "Suomenkielikö vaikeaa" ja "Saatana saapuu Moskovaan". Grrr.