Viikonloppu meni Evolla metsän siimeksissä väripatojen ääressä. Kotona en koskaan viitsi käyttää värjäykseen muuta kuin viinikiveä ja alunaa, joten ihan kiva välillä saada näytekokoelmaansa myös rauta- ja kuparikäsiteltyjä lankoja. Ja varsinkin ammoniakkimenetelmällä valmistettuja värejä. Tänään kuvasin vähän aikaansaannoksiani (tai olisi oikeampaa sanoa aikaansaannoksiaMME, koska melkolailla delegoin tuota värjäämissavottaa muille kiireissäni.) Luentokin meni ihan hyvin, vaikka siitä kyllä taisi tulla melkoinen palopuhe... Mutta heräsipä killan blogi ainakin jotenkuten henkiin - värjärijuttuja luettavissa osoitteessa varjarikilta.blogspot.com.
Mutta tottahan urbaani kaupunkieläjä yhden migreenin ja flunssan puolikkaan metsässä saa. Alkuviikko meni toipuessa ja eilen vielä pää painoi tonnin, mutta jotenkin aika tukkoiselta tuntunut olo alkoi aurautua auki, kun If You Just... -projekti alkoi vähän selkeämmin hahmottua. Tänään alkoi tuntua jo melkein auvoisalta, kun Seija vei lounaalle ja jälkiruoka nautittiin jäätelön muodossa Kirkkopuistossa. Auringossa saattoi jopa hetken kuvitella, että kesä on tullut takaisin.
Ja anteeksi kaikki auringonpalvojat, mutta: SATAISI JO. Uusi Zoom H2 odottelee malttamattomana hienossa suojakotelossaan ja itse vielä malttamattomampana, että pääsisi äänittämään sadetta. Kesäsateen ääni on ehkä hienoimpia ääniä maailmassa ja haluan sen tallentaa itselleni, jotta voi talvellakin kuunnella sateen ropinaa nukkumaan mennessä. Optimisti siis: uskon vakaasti, että ensi talvena tulee lunta, eikä vettä.
Aah, ihanaa, dvd-soitin on palannut kotiin Wanhasta Woimalasta ja voidaan taas jatkaa Farscapen katsomista ilman, että täytyy viritellä läppäriä telkkariin kiinni. Vielä yksi kausi jäljellä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti