Live Herring 10 v / yrs

Vuosi 2005 oli itselleni näköjään aika aktiivista aikaa. Monet projektit ja prosessit täyttävät juuri tänä vuonna kymmenen vuotta (kuten Monsterium-värityskuvat, joiden osalta ajan kulumista juhlistetaan piakkoin - vielä ennen joulua - ilmestyvällä värityskirjalla jos toisellakin). Yksi isoimmista, ellen nyt sanoisi näistä kaikista suurimmaksi kasvanut on Live Herring, jonka kymppivuotissynttäreitä vietetään Jyväskylän taidemuseossa lauantaina 14.11. klo 12–15, ohjelmana mm. Brains on Art -kollektiivin Brain Poetry -runogeneraattorin uusintavierailu Jyväskylässä ja Käsityökoulu Robotin Piirtorobotti-työpaja - ja kakkua niin kauan, kun sitä riittää. Lisätietoa löydät mm. FB-tapahtumasta. Tervetuloa tapahtumaan!

Live Herring on kyllä hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvät jutut generoituvat avarakatseisten ja nopeasti reagoivien ihmisten avulla isommiksi ja merkittäviksi kuin mitä alussa koskaan olisi voinut ajatella. Itse muistan vielä hyvin selvästi ensimmäisen tapahtuman alkuvaiheet. Noihin aikoihin tein vielä jyväskyläläisen Arktisen Upeeta -elokuvatapahtuman nettisivut, ja yhtenä päivänä, kun puhuin projektia tuolloin luotsanneen Markus Latvalan kanssa puhelimessa, mieleeni juolahti puhelun aikana, että elokuvaesitykseen odottaville ihmisille voisi olla aulassa tarjolla nettitaidetta. Alkuperäinen ajatus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että KampusKinon aulaan olisi koottu muutamia tietokoneita ja niille nettitaideteoksia, joihin sisäänpääsyä odottelevat festarivieraat olisivat voineet tutustua. En muista tarkkaan, miten homma eteni - todennäköisesti totesimme kapean aulan huonoksi paikaksi ja idea ei toteutunut sellaisenaan. Ajatus jäi silti kytemään ja kehittelin sitä eteenpäin Jani Ruuskasen kanssa, jonka kanssa olin tehnyt edelliset vuodet töitä Henkevä Silakka -verkkotaidegalleriani kehittämiseksi. Soitin Jyväskylän yliopiston professori Raine Koskimaalle, joka innostui asiasta, hankki käyttöömme tilan yliopistolta, KampusKinon vierestä ja lähti organisoimaan viereiseen liikunnanlaitoksen rakennukseen kansainvälistä mediataideseminaaria. Yhtä-äkkiä muutaman koneen pikkuisesta esitysideasta oli kasvanut kansainvälinen nettitaidetapahtuma.

Projekti vaati niin paljon hommaa kokemattomalle tapahtumajärjestäjälle, etten muista juuri mitään muuta itse tapahtumasta kuin sen hetken, kun istuimme Janin kanssa jonkun komeron lattialla syömässä pizzaa läpeensä väsyneenä, ja kun tapahtuman päätyttyä menimme kaupungille, siellä järjestettiin joulun avaukseen liittyvä ilotulitus - väsyneelle, kaikkensa antaneelle mielelle se oli kuin jumalallinen signaali, että jotain hyvää on tullut tehtyä. Ja, että kaikesta uuvuttavasta raadannasta huolimatta hauskaa oli. Tapahtumaan tuli mukaan jo järjestelyvaiheessa useita vapaaehtoisia, joista monet (mm. nyt Live Herringistä työnsä saanut Soile Ollikainen) jäivät suunnittelemaan seuraavan vuoden tapahtumaa. Sittenhän homma lähtikin kokonaan lapasesta. Muutaman pienimuotoisen tapahtuman ja työpajan jälkeen järjestimme ensimmäisen isomman Live Herring -(uus)mediataidenäyttelyn Jyväskylän taidemuseossa muutamaa paria myöhemmin, ja sitä järjestäessä kuulimme, että työryhmämme on valittu Keski-Suomeen elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijaksi. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, jossa Live Herring -mediataidetapahtumasta on tullut varteenotettava triennaalitapahtuma ja Mediataide kartalle -projekti on noteerattu valtakunnallisesti. Suurin kiitos viimeaikaisesta toiminnasta kuuluu ehdottomasti Mediataide kartalle -projektin projektikoordinaattori Soile Ollikaiselle ja mm. laitepankkiprojektia hoivanneelle Miia Huttuselle.

Vähän vain välillä touhua katsellessa valtaa kaikenkattava (positiivinen) ihmetys, että miten tässä nyt näin kävi?

---

It seems that the year 2005 was very active one for me. Many projects and processes are turning ten years this year (one of them being Monsterium colouring pictures, which will be celebrated soon - before xmas - with a colouring book or another). One of the biggest, if not The Biggest, is Live Herring. We have the birthday celebration on Saturday November 14 at the Art Museum of Jyväskylä, with Brains on Art collective's Brain Poetry poem generator revisiting Jyväskylä and the drawing robot workshop by Käsityökoulu Robotti - and some birthday cake for the fastest ones. FB-event is in Finnish only as I write this, but soon some English info available too. Welcome!

Live Herring is a good example of how some good things will be generated greater and more significant than you would have never thought, with the help of some broad-minded people and fast decision makers. I still remember very clearly how the first event started. At those day I was still designing the web page for local Arctic & Fabulous film festival, and on one day I was speaking on phone with the project manager Markus Latvala, when I suddenly got this idea of collecting some computers to the lobby of the KampusKino film theater, and to bring some net art to view for the people waiting to get in to the theater. I don't remember the exact way, how the project proceed - probably we found the narrow lobby to be a wrong place for this kind of happening and the idea didn't go through as is. Still the idea didn't die totally and I developed it forward with Jani Ruuskanen, with whom I had worked the last few years developing my online web art gallery Spirited Herring. I called professor Raine Koskimaa at the Jyväskylä University, who took on the idea, and got us a space from the university, just nearby KampusKino, and started organizing an international media art seminar to the Liikunta Building next to KampusKino and our event space. Suddenly a few computer show had turned out to be this major international web art event.

The project itself took so much from this unexperiencent event organizer, that I don't actually remember much of the event itself, actually, only the moment, when I sat with Jani on some closet floor, eating pizza totally tired, and when we went to the town after the event was over, there was big fireworks - which, to that tired, throughout exhausted mind was like a godly signal, that we had done something well. And, that besides all that wearing volunteer labour we did have fun. There were many volunteers at the project already when we were planning it, and many of them (for example Soile Ollikainen, who now works at Live Herring as project coordinator) continued planning the next year's event. And then it sort of went out of control. After a couple of smaller events and workshops we organized the first bigger Live Herring (new) media art exhibition at the Jyväskylä Art Museum a couple of years later, and when we were building it, we heard that our work group had been selected as the regional artist of film and media for the Arts Council of Central Finland. And now we are at the situation, where Live Herring media art event is a noteworthy triennial event and Mediataide kartalle ("Media art on the map") project has been noticed nationally. The biggest thing of the latest action belongs, without any doubt, to Soile Ollikainen, who is the project coordinator for the Mediataide kartalle project, and to Miia Huttunen.

It's just that sometimes when I watch this all happening, it just brings up a sort of overwhelming (positive) wondering of how did this all happen?

Sohva ja videoita // A Couch and some videos

In Between from Päivi Hintsanen on Vimeo.

Muutosten tuulet jatkuvat. Vihdoin printteri toiminnassa, kone viety huoltoon ja noudettu sieltä (mysteerivikaa ei tosin saatu ratkaistua), muutama projektisuunnitelma saatu kasaan ja koko läjä kesästä asti odottaneita asioita saatu hoidettua. Yksi niistä Verba-videorunotrilogiani esittelyn verkkoon laittaminen, mikä on roikkunut to do -listallani häpeällisen kauan, kesäkuun Black Wall Galleryn (Vaasa) näyttelystä lähtien (siellä trilogia sai kokonaisuutensa ensiesityksensä). No, nyt on videot Vimeossa ja esittely nettisivuillani - menkää katsomaan!

Isoin muutos on kuitenkin harmaa sohva, jonka kaksi urhoollista nuorta miestä kantoi tänään neljännen kerroksen kapeiden käytävien ja tiukkojen kulmien läpi olohuoneeseemme. Edelliseen matalaan ja nuhjuiseen vihreällä plyyshillä päällystettyyn seitkytlukulaiseen nojatuolipariin verrattuna harmaa jätti on melkoisen massiivinen ja aikuisen oloinen. Ja uutuudessaan sen verran pelottava, että syön myskikurpitsakeittoni seisaaltaan eteisessä (koska keittiö on varattu taideprojektin lakkausprosessia varten, työhuoneessa on printterin asennustavarat levällään ja sinne olohuoneeseen ei nyt vain uskalla mennä ruoan kanssa, ettei sohva vanhene ennen aikojaan). No, muutosten kanssa oppinee elämään?

---

The winds of change continue. Finally I've got my printer working, my computer has visited the repairing shop (the mystery problem was not though solved), a couple of project plans finished and a pile of stuff that has been waiting since summer is now taken care of. On of them being the introduction of my Verba video poem trilogy, which has been hanging on my to do list embarassinly long time, since the exhibition at the Black Wall Gallery (Vaasa) last June (where the trilogy premiered). Well, now there are videos uploaded to Vimeo and a project introduction on my webpage - go and check them out!

The biggest change has been, however, the grey couch, which was carried up to our living room at the fourth floor, and through some narrow corridors and tight corners, by two very brave young men. Compared to our old pair of shabby green plush armchairs (well, armless ones, in this case) from 70s, this grey giant is quite massive and grown-up. And with it's newness scary enough for me to eat my butternut squash soup standing at the hallway (because the kitchen is taken by my art project varnishing process, the printer installation stuff has filled my work room and I just don't dare to go into living room with any food, so the couch won't spoil rightaway). I learn to live with this - don't I?

Avoimet ovet 7.11. // Open Doors November 7!

Loppusyksylle on vaikka mitä ohjelmaa. Parhaillaan jännitän, saanko valmiiksi uusia kuvia muutaman viikon päästä, 4.11. avautuvaan ryhmänäyttelyyn Rööperin taidesalongissa (Syyslaulu-näyttelystä lisää myöhemmin, tässä kuitenkin jo linkki FB-tapahtumaan, jota saa vapaasti jakaa). Tällä hetkellä näyttää aika epätodennäköiseltä, mutta onhan tässä vielä pieni tovi aikaa. Sen verran olen hionut, hinkannut, taputellut ja puristellut, että oikea käsi on ponnistuksista hellänä.

Heti näyttelyavajaisten perään, lauantaina 7.11., on Tourulan taiteilijoiden avoimien ovien päivä (FB-tapahtumassa tarkempi tieto). Minähän en virallisesti työskentele Tourulassa, vaan pääosin kotona, mutta suuremmat projektini teen kaikki Timo Sälekiven työhuoneella, jossa minulla on myös teosarkisto. Olemme molemmat Timon kanssa paikalla koko avoimien ovien päivän klo 10-17 välillä. Kuten keväälläkin, minulla on myynnissä mm. numeroitujen vedossarjojen viimeisiä vedoksia, uniikkivedoksiani sekä kuvarunoja, ja yritänpä saada tilaisuuteen myös pieniä Piparminttutee ja valas I ja II -vedoksiani, jotka eivät ole olleet vielä missään näyttelyssä. Ja kuten edelliselläkin kerralla, myyn myös joitakin kehystettyjä teoksiani pienellä alennuksella saadakseni vähän tilaa uudelle.

Marraskuun loppupuolen suunnittelin keskittyväni kuvitustöihin ja erityisesti värityskuviin - omat Monsterium-värityskuvani täyttävät tänä vuonna 10 vuotta, joten suunnitteilla on siihen liittyen värityskirjaa jos toistakin. Kaikenlaisia muitakin kuvitteellisia, mutta tosia projekteja olisi tarkoitus saada vietyä loppuun. Näiden kuvituksellisten ihmeiden kanssa pistän pystyyn Monsterium Pop-Upin Joulumarkkinoille Jyväskylän Paviljonkiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna.

Viime viikolla varmistui myös Jouluisen taidebasaarin pöytäpaikkani Jyväskylän taidemuseolla 12.-13.12. viikonloppuna. Tällaiselle yksinäisyydessä pakertajalle tämä tapahtumien kimara on melkoinen sosiaalisuuden pläjäys. Pitänee alkaa harjoitella ekstroverttiyttä.

---

The end of this year is full of ...everything. At the moment I'm anxious, not knowing if I'm able to finish my new works to the group exhibition at the Rööperin taidesalonki opening on November 4 in Helsinki (more about this 'Syyslaulu' = 'Autumn Song' exhibition later, but here is a link to a FB event already opened). At this moment it seems very unlikely for me to finish those works, but there are still two weeks. I have sanded, polished, rubbed, patted and pressed that my right hand is sore of all the effort.

Right after the exhibition vernissage, on Saturday November 7, is an Open Doors event at the Tourula Artists' Studios. I don't actually work in Tourula, but mainly at home, but I make my most demanding and bigger projects at Timo Sälekivi’s studio, where also my work archive is situated. We are both there, Timo and I, on the Open Doors day from 10am to 5pm. Like in last spring's open doors day I also show some of my last prints of the numbered editions as well as unique prints, and I also try to bring some of my small 'Peppermint Tea and Whale I' and 'II' prints, which haven't been in any exhibition yet. And like the last time, I also will sell some of my framed prints with small discount to make some room for new. (Check and share the FB event)

I have planned to concentrate on illustrating and specially colouring pictures on November - my Monsterium colouring images turn 10 years this year, and I have planned a colouring book (and maybe another one too) to celebrate the occasion. All kinds of other imaginary but true projects are on their finishing line on November. With these illustration wonders I will have my Monsterium Pop-Up booth at the Christmas Fair at the Jyväskylä Paviljonki at the last weekend of November.

Last week I also received confirmation of the Christmas Art Bazaar at the Jyväskylä Art Museum on December 12 and 13. For this kind of solitary working person this kind of rush of events is quite a social bomb. I should start to practise extroverticity.

SULOisia värejä // Sweet Waste Dyes

Muutama vuosi takaperin kirjoittelin ja toimitin tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahden kanssa SULOisia värejä -oppaan, jonka tekemiseen saimme avustuksen Jyväskylän taide- ja tiedesäätiöltä (joka sitten monen harmiksi lakkautettiin pian projektimme jälkeen). Opas julkaistiin syyskuussa 2013 ja sen kääntäminen englanniksi on ollut to do -listalla siitä saakka. Yksi niistä ikuisuusprojekteista, joiden pariin ei vain ikinä tunnu pääsevän, kun koskaan ei ole tarpeeksi aikaa keskittyä. Tekstit käänsin alunperin jo melkein pari vuotta sitten ja yli vuoden projekti on odottanut sitä, että saisin taittoluonnoksen valmiiksi oikolukua varten. Muutama viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi rutistaa parin kolmen tunnin homman ja sain materiaalit eteenpäin Miia Huttuselle ja Frankie Robertsonille, jotka olivat luvanneet oikolukea tekstin. (Täytyy myöntää, että käytännössä muutoksia ja korjauksia tuli niin paljon, että melkeinpä Miiaa ja Frankieta voisi pitää kirjan kääntäjinä...) En tiedä, tuliko kirjaseen lopulta kaikki korjaukset tehtyä, mutta nyt se on lopulta julkaistu ja ilmaiseksi ladattavissa SULOisia värejä -sivulta (kuten suomenkielinenkin, löytyy menusta Mikä/What? -otsikon alta).

---

A few years back textile artist Ulla Lapiolahti and I wrote and edited a Finnish "SULOisia värejä" guide, for which we got a grant from the Jyväskylä Art and Science Foundation (which was ended soon after our project, a sad news to us). The original Finnish guide was published in September 2013 and translating it into English has been on my to do list since then. It's one of those forever projects, that you just never seem to have time to continue, when there's never enough time to concentrate on the task. I originally translated the texts (roughly) for about a few years ago, and the project has waited for over a year the moment when I would get the layout version finished for proofreading. A few weeks ago I finally got myself to this few hour job and sent the materials to Miia Huttunen and Frankie Robertson, who were kind enough to promise to proofread the text before publishing. (Although, I have to confess, that there were such a lot of changes and corrections, that I should propably give the credit of translation to Miia and Frankie...) I'm not quite sure, if I managed to make all the corrections, but now the e-book is finally published and you can download it free from the SULOisia värejä // Sweet Waste Dyes page!

Sweet Waste Dyes / DOWNLOAD PAGE

Ensi vuotta suunnittellen // Planning next year

Organizing the studio. What else is there to do in Friday? #artistlife #artist #hmmm

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 9. 10ta 2015 klo 7.21 PDT

Sen verran itsestäni löytyy tuottajaa, että teen itselleni ja toiminnalleni joka vuosi jonkinlaisen toimintasuunnitelman ja budjetin. Toimintasuunnitelma (ja aikataulu) on yleensä itselläni post it -lappumuodossa, seinälle piirrettyyn pakkauspaperikalenteriin riveiksi järjestettynä, mutta sanoiksi puettu versio lähtee sitten apurahahakemuksen mukana lokakuun lopulla liikkeelle suuntaan jos toiseen - eli kirjoitettuun muotoon sekin päätyy. Budjetin olen muutaman vuoden ajan tehnyt oikein nörtisti taulukkolaskelmaohjelmassa, johon olen myös aikatauluttanut asiat. (Exceliä itselläni ei ole, mutta ilmaisohjelma Open Officen Calc ajaa saman asian.) Muutama vuosi sitten käytin tuntikausia rakennellen pohjaa ja siihen erilaisia automatisoituja laskutoimituksia, ja tuolloin itsekin ihmettelin, mitä olen oikein tekemässä ...mutta nyt jälkeenpäin on helppoa, kun asiat on valmiiksi jaoteltuina ja summat laskeutuvat yhteen itsekseen, eikä tarvitse enää kiusata itseään laskutoimituksilla.

Syyskuun aikana allekirjoittelin näyttelysopimuksia ja nyt alkoi suunnittelutyö. Nyt näyttelysopimuksia tarkemmin lukiessani ja suunnitelmaa naputellessani tajusin, että ensi vuoden näyttely- ja tapahtumakimara on aika hurja. Yhtä lukuunottamatta sain kaikki näyttelyajat joita hain (ja yksi on vielä ratkeamatta). Maaliskuussa Galleria Ronga Tampereella, huhtikuussa Galleria Napa ja Studio Mustanapa Rovaniemellä, toukokuussa Promenadi-galleria Hyvinkäällä, loppuvuodesta 2016 ja alkuvuonna 2017 Galleria Myötätuuli Raahessa; näiden lisäksi kaksi yksityisnäyttelyä, jotka on alustavasti sovittu, mutta joista on vielä näyttelysopimus kirjoittamatta; yksi julkistamaton ryhmänäyttely, jota olen organisoimassa; mahdolliset yhteisnäyttelyt, ja lopulta ainakin yksi isompaa organisoimista vaativa tapahtuma useampien pienten rinnalla. Ja se yksi näyttelyaika, josta ei ole vielä päätetty, mutta jonka toivon - tästä ruuhkasta huolimatta - saavani... Muutaman tunnin tuskailin ottamani urakan kanssa, mutta kun sitten naputtelin tietoja tekemääni aikataulu/kalenteritaulukkoon, työ alkoi kummalla tavalla saada muotoa. Historiasta viisastuneena merkkasin myös luovalle työlle varaamani ajan selkeästi esiin, jotta ei vahingossakaan enää pääse käymään niin, että juuri siitä luovasta työn puolesta tulee kalenteriin merkitsemätöntä "jos aikaa jää" -työtä, mikä helposti itselläni pääsee käymään. Yhtä-äkkiä kaikki tuntuikin selkeältä ja ongelmattomalta, muutamaa päällekkäistä projektia lukuunottamatta. Mutta päällekkäisyyksistäkään en jaksa nyt stressata, olenhan oppinut jakautumaan kahtia ja hoitamaan useita tehtäviä monessa paikassa yhtäaikaa.

Yhden näyttelyn tosin tänään peruin ennenkuin lähetin näyttelysopimuksen eteenpäin. Pieni galleria pikkukaupungissa, eikä vuokrakaan ollut kovin suuri. Mutta laskin, että rahteineen, matkakuluineen, vakuutuksineen ja päivärahoineen kuluiksi tulisi reilu tonni - jo ilman mitään painotuotteita, avajaistarjoiluja ja muita päälle tulevia lisäkuluja. Sopimuksesta kävi ilmi, että galleria ei olisi vastannut teosten myyntitoiminnasta eikä myöskään näyttelyiden vartioinnista. Isoiksi muodostuvien kulujen takia en kokenut järkeväksi lähteä paikkaan, jossa en välttämättä saisi edes omiani takaisin myyntityön puuttuessa, mutta perumisratkaisun viimeisteli gallerian valvonta videokameran varassa - viiden vuoden takainen 11 vedoksen varastaminen Turun Vanhan Raatihuoneen galleriasta on liian tuoreena mielessäni, enkä halua vastaavaa kokea enää ikinä. En uskaltanut siis riskiä ottaa, vaikka se epätodennäköistä olisikin.

Itseäni tämä peruminen harmittaa ihan hirveästi, koska olen jotenkin mieltynyt pikkukaupunkien gallerioihin ja näyttelyreissut ovat itselleni usein myös matkailua Suomessa paikkoihin, jotka eivät ole Jyväskylä-Helsinki-junareitin varrella - harvoin tulee autottomana maata muutoin nähtyä.

Mutta riittäähän tuossa matkaa uusiin kaupunkeihin ensi vuonna muutenkin. Rovaniemi, Hyvinkää ja Raahe ovat vielä valkoisia länttejä matkailukartallani.

---

I find myself to be a producer enough to make myself and for my work some kind of project plan and budget each year. A project plan (with a schedule) is usually in post it format, stickers arranged in rows on my selfmade brown paper wall calendar, but the written version is written each year for the grant applications anyway. For a couple of years time I have made my project budget in Excel - or rather in Open Office Calc. A few years ago I spent hours building a good template with some automatic calculations, and then I wondered myself if I'm completely nuts to do this ...but now, when it's all made, it's so easy to have everything categorized and I don't have to made anything else than to place some numbers here and there.

During September I have signed exhibition contracts and now I've started to make pre-planning for them. When I took a closer look at my exhibition contracts and wrote a plan for next year, it really hit me, how much I have stuff going on next year. I got all exhibitions I applied except one (and one is still not decided). On March I'll have an exhibition at Gallery Ronga in Tampere, on April at Gallery Napa and Studio Mustanapa in Rovaniemi, in May at Promenadi-galleria in Hyvinkää, at the end of 2016 and the beginning of next year in Galleria Myötätuuli in Raahe; besides these two solo exhibitions, which have been agreed on but of which I still don't have contracts; one group exhibition that isn't yet public but which I will be producing; all the possible joint exhibitions, and at least one bigger event next to the several smaller ones. And then this one exhibition, that hasn't been decided yet, but which I really really wish to get - even with this calendar rush going on... I was really worried for a few hours about the enourmous job I've taken for the next year, but after I had inserted all information to my new schedule / calendar table, the work started to have a understandable and clear form. I've learnt something from my history: I also marked the work for my creative work to calendar, to avoid even accidentally morphing my creative work to "if I only have time" work, which easily happens with me. Suddenly it all seemed clear, without a couple of overlapping projects. But I won't stress about that: I've learned to split myself in two and work with many projects in several places at once.

But there was one exhibition that I cancelled today before signing the contract. A small gallery in a small town, and the rent wasn't big either. But I realised, that with shipping and travelling costs, with insurances and all the costs would be over a thousand euros - that even without printed materials, opening costs and other extra costs. I read from the contract that the gallery wouldn't take any responsibility of selling the works and from the security of the exhibition either. It was already the costs that made me think, that it wouldn't be wise to have an exhibition in a place where I wouldn't have a lot of possibilities to gain anything back with no even passive selling work done, but it was the video-cameras-only based security that sealed the decision to cancel. Five years back I had 11 prints stolen from my Absent installation at the Old Townhall Gallery in Turku, and I don't ever want to experience that again. I just didn't dare to take the risk, even the minimum one.

I was not very happy when I had to calcel the whole thing. I quite like those little town galleries and travelling because of exhibitions is also often travelling to places that I haven't been visiting in Finland. Usually those that aren't near Jyväskylä-Helsinki railway - without car, I really don't travel around that much.

But there are still some new towns left for visiting next year, anyway. Rovaniemi, Hyvinkää and Raahe are still white spots on my travelling map of Finland.

Uusi alku // New Beginning

Having a hard time deciding should I go on installing this new printer (30+kg) or should I choose the book (a few hundred grms). #artistlife #canonpixmapro1 #whycantsomeoneelsedothisforme

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 30. 09ta 2015 klo 0.59 PDT

Monta asiaa on tässä suhteellisen lyhyen ajan sisällä mennyt uusiksi. Aivoaan on joutunut verryttelemään suuntaan ja toiseen, että on osannut lähteä edes jonnekin suuntaan paikalleen jäämisen sijaan. Nyt on aallokko vähän tasaantunut ja horisonttikin hämärästi näkyvissä - voi jo oikeasti vähän valitakin, kääntyykö ruori tyyrpuuriin vai paapuuriin. Päässä pyörivien kysymysten mittakaava on pienentynyt ja asiat tuntuvat taas suhteellisen ymmärrettäviltä. Tai jos ei ihan vielä täysin ymmärrettäviltä, niin ainakin ne ovat jotenkin käsityskyvyni ulottuvissa, kun vähän pinnistää.

Tämä viikko on tuntunut uudelta alulta monessakin mielessä. Uutuuden tunteen kuorrutti konkretialla eilen uudessa pakkauksessaan saapunut uusi printteri, rikkinäisen tilalle. Hyllyissä on odottamassa myös uutta paperia moneen tarkoitukseen, uusia pigmenttimustekyniä, avaamattomia maalituubeja ja pigmenttijauheita, vielä teroittamattomia kyniä - ja kirsikkana komeuden päälle: juuri avatun kiinanmustepullon tuoksu tulvahti nenääni muutama minuutti sitten.

Ja aivan kuin takaraivossani piileskelisi muutama uusi ajatuskin.

---

In a relatively short time there have been many things in my life, that I have had to think over. It has been an overwhelming brain excercise to get myself to move at least to some direction, instead of just waiting still for something to happen. Now the waves have turned smaller and I can vaguely see the horizon - which gives me some power to choose if I turn my wheel to starboard or to port. The scale of the questions whirling in my head is much smaller and things are somewhat understandable. Or if not yet fully understandable, at least I know that they are within the reach of my comprehension, if I just try a bit.

This week has been a new start in many senses. The frosting on that feeling came from the brand new printer which arrived yesterday to replace the broken one. There are new stuff waiting on my shelves: papers for different purposes, new pigment ink pens, yet unopened paint tubes and pigments, yet not sharpened pencils - and as a cherry to this all: a few minutes ago I smelled the aroma of the freshly opened china ink bottle.

And I sort of sence that there just might be a few new thoughts hiding in my head, too.

Easy Living...

How odd. I opened the local newspaper today, and the first thing I saw was my name... In the article, poet AP Kivinen is thinking about writing a poem of my print 'When a Horse Wanted To Be a Red Zebra' :) #artistlife #SaturdaySurprises #FeelingOdd

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 19. 09ta 2015 klo 3.10 PDT

Viime viikon loppupuoli kului varsin rattoisasti osittain Jyväskylän taiteilijaseuran teosvälityksessä taidemuseolla ja osittain kotona omissa töissä - ja kodin ja taidemuseon välistä reittiä auringonpaisteessa kulkien. Teosvälityksestä kolme työtäni löysi tiensä uuteen kotiinsa, ja päivät museolla olivat täynnä hienoja kohtaamisia, joten on huikean hyvä mieli. Kotona pakollisten työsuoritteiden lisäksi olen sekä kirjoitellut että piirrellyt, ja virkkaillut pannulappuja Sleepy Hollow -sarjaa katsellessa. Muutenkin jonkinlainen kiireettömyys on leimannut viime päiviä ja alkaa jälleen tuntua siltä, että on mukava tehdä. Ihan mitä vaan.

---

The end of last week was quite pleasant - I spent my time partly at the Jyväskylä Artists Society art sale event at the art museum and partly at home doing my own work - and walking the sunny road between the art museum and home. Three of my works found a new home from the art sale, and those days spent at the museum were filled with meeting new people - I'm feeling great! At home, besides doing the have-to-do kind of jobs, I've also done some writing and drawing, and crotcheting potholders while watching Sleepy Hollow series. There has been some kind of easygoing feeling - no hurry, no terrifying deadlines - during last days, and I start to feel that it's nice to do something again. Anything.

Onneksi olkoon! - eiku ei sittenkään // Congrats! - not!

Ihmisiä saaressa - People on Island
2014, pigmenttimustevedos / pigment ink print, 28x28cm+marg. 190e (without frame)



Kotiinpaluu. Kaunis kesäsää muuttui kauniiseen syyssäähän. Sietämättömän kylmäkään ei ole vielä. Ja on valoa. Mutta silti arki hyökkäsi kimppuun, ennenkuin ehdin edes puolustusasemiin. Lupasin itselleni varata tarpeeksi aikaa kirjoittamiselle ja muulle luomiselle, ja tarkoitukseni oli olla vielä viime viikko lomalla (tai ainakin paperihommista vapaana) ja palata töihin vasta tänään, mutta niinpä vain päivät ovat valuneet käsistä kaiken muun, epäoleellisen, mutta pakollisen parissa. Pari tuntia päivässä luovuudelle ei riitä hyvään moodiin pääsemiseen ja tuollainen lyhyt aika menee lähinnä kellon vilkuiluksi - että onko sitä aikaa vielä jäljellä ja kuinka paljon. Perjantai-iltana päivitin pitkäksi venyvää to do -listaani asioista, mitkä pitää pakosti hoitaa, ennenkuin pääsen keskittymään taas kunnolla luovaan työhön, ja olin melkoisessa alavireessä, kun sähköpostiini tipahti ilahduttava viesti: Art Fair Suomi 15 -tapahtumassa lavalla pyörii ohjelmien välissä kuvaesitys: Highlights by Rui Prata ja minun teokseni oli valittu joukkoon! (Rui Prata (1955, Portugali) on Encontros da Imagem Photo Festivalin perustaja ja taiteellinen johtaja vuosina 1987–2012 sekä Image Museumin (Braga, Portugali) johtaja vuosina 1999-2014.))

Mutta hetkinen! Minähän en ole osallistumassa Art Fair Suomi 15 -tapahtumaan ollenkaan. (Mainitsinkin jo heinäkuun lopun postauksessani, että minulta oli mukaan valittu vain yksi työ, ja yhden työn roudaaminen Helsinkiin ei nyt vain ollut millään tavalla taloudellisesti järkevää, joten minun oli pakko perua osallistumiseni. Olisin oikeasti halunnut osallistua, mutta jos vien teoksia myyntitapahtumaan, toivon saavani teoksia kaupaksi enemmän kuin vain kuljetuskulujen kattamiseksi, ja vaikka kuljetuskustannuksista aiheutuva tappion mahdollisuus on aina olemassa, en sentään tieten tahtoen tappiota halua hakemaan - tai edes niin pientä plussaa, että voisin käytännössä ajatella vaihtavani kehystetyn teoksen pariin pizzaan, jotka voitolla saisin ostettua. Tavoitteenani kun on ihan oikeasti tulla toimeen taiteellani.)

Olen tässä lähinnä harmitellut omaa reagoimistani viestiin: turhan rehellisenä laitoin samantien takaisin viestiä, etten ole osallistumassa tapahtumaan, eikä teokseni ole siellä paikan päällä (mutta, että minun puolestani olisi tosi hienoa, jos teokseni silti voisi olla Highlights-reelissä mukana), ja vastaukseksihan sain luonnollisesti, että koska Highlights on kokoelma näyttelyssä olevista teoksista, teokseni poistetaan listalta. Ja nyt olen sitten pelannut jossittelu-peliä mielessäni. Jos olisin vain jättänyt vastaamatta, ehkä olisin saanut teokseni tapahtumaan esille edes projisoituna kuvana - koska kyllähän tuo poisjääminen harmittaa. (Vaikka se nyt olikin ainoa taloudellisesti järkevä ratkaisu - ajatus, jota yritän takoa päähäni.)

On kyllä aika makea olo siitä, että työni ylipäätään pääsi tuohon Highlights-valintaan mukaan. Ei siihen ihan hirveän montaa teosta ole valittu mukaan. Silti tuntuu vähän omituiselta. Joskus kymmenvuotiaana näin unta, joka on tatuoitunut mieleeni: unessa voitin kaupassa ostoskärryllisen karkkia, mutta kun olin kahminut kärryn täyteen, se vietiin kaupan ikkunaan ja sinne se jäi. Tuolloin herätessä oli vähän samanlainen olo kuin nyt.


Ps. Vien tämän Highlight-teoksen kehystettynä Jyväskylän taiteilijaseuran teosvälitystilaisuuteen. Teosvälitystilaisuus on avoinna Jyväskylän taidemuseolla keskiviikosta sunnuntaihin 16.-20.9. (ke-la 11-18, su 11-16). Itse olen paikalla ainakin keskiviikko- ja lauantai-iltapäivinä, ehkä myös muuten! FB-tapahtumaa saa jakaa ja lisää porukkaa saa kutsua!

---

Returning home. From beautiful summer to beautiful autumn. It's not even too freezing yet. And not dark yet, either. But still the everyday life with all the paperwork & stuff attacked me without warning, before I could get myself into defensive position. I promised myself to have enough time for writing and other creative stuff, and I meant to have last week off (at least from all that paper stuff) and return to my desk today, but somehow all days have just vanished, doing something not inspiring but mandatory. A few hours for creative work isn't enough to get to a good mode, and that kind of short time turns easily into checking the time every five minutes - if there is still some left. On Friday evening I updated my long to do list with the stuff I just have to get over with before I can concentrate on my creative work again, and I was feeling quite low with this, just when a very uplifting email message arrived: there is a Highlights by Rui Prata slide show in Art Fair Suomi 15 event running on the stage between programme. (Rui Prata (1955, Portugal) is the founder and artistic director of Encontros da Imagem photo festival (1987- 2012) and director of Image Museum (Braga, Portugal / 1999-2014).)

But wait a minute! I'm not taking part to the Art Fair Suomi 15 at all. (I mentioned this already in my posting last July - only one work was selected from me, and shipping one work about 350 kms was just not economically sensible in any way, so I had to cancel the whole thing from my part. I really would have liked to take part to the event, but if I take some work to any sales event, of course I wish to sell artworks more than to just cut the shipping costs, and even if there is always a possibility to go to minus with shipping costs when the works are not selling, I wouldn't want to take part if the default iis, that there's not even a possibility to gain any profit. Or if the possible profit would be so small, that I could compare it for exchanging the framed print to just a few pizzas that I could buy with the profit. Ultimately, I still have an ambition to really live with my art.)

Mainly I have been regretting my own reaction to this glad message: I was throughout too fast and honest, and replied - rightaway - that the work selected is not at the event (however, I would be so happy, if my work still could be presented in Highlights reel), and a reply to this was of couse, that because Highlights is a selection of the works at the Art Fair, my work will be deleted from the list. And now I've been playing the 'what if...' game in my head. What if I just had not replied to that email - maybe my artwork would be there in the photo reel, and nobody had even found out that it's not at the event at all... Because, frankly, I'm really bummed about missing this whole thing. (Even though leaving out the event was the only economically sensible thing - a fact that I have to get in my head.)

I'm flattered and feeling sweet about the original Highlights selection, though. There weren't too many artworks with that honour. Still I feel a bit weird. When I was about ten, I saw a dream, that has been tattooed in my mind: in that dream I won a shopping cart full of candy, but after I had filled the cart, it was taken from me to the shop window, where it stayed. Then, when I woke up, I felt quite same way as I do now.

ps. I'll take this Highlight chosen artwork to the Jyväskylä Artists' Society art sale at the Jyväskylä art museum this week, from Wednesday 16 to Sunday 20 (Wed-Sat 11-18, Sun 11-16). I'm at the event on Wednesday and Saturday, after noon, but maybe also some other days! Feel free to share the FB event and invite more people to join!

Plankkon kuukauden teos // The Plankko Artwork of the Month

- Päivi Hintsanen: Arriving. 2015, pigment ink print, ~ 14x8cm +marg., not for sale (horce commerce) -

Vedokseni Arriving on Plankkon syyskuun teos. Tarinointini teoksen synnystä on julkaistu Plankkon sivuilla, josta jutun voi käydä lukemassa suomeksi.

---


My print Arriving is now a Plankko artwork of the month. I've written some background of the work - how the print was born - and the story is published in Plankko website. As the site is in Finnish only, here's a rough translate of the text:

In my Random Prints project I'll make one print of edition of 90 at one time, and leave the prints in envelopes, accompanied with a letter, for random people to find. The letter contains some information of the project and a request to tell about where the print has travelled with its new owner. I've now executed this project for five times and each time it has become more important for me: I started the project as some kind of game, but now it is so much more than I never would have guessed. After the fourth time (in Germany 2014) I wrote about it in my blog, and as I said in my website some time ago, since then the same feeling has just grown.

In 2015 it was time for the fifth Random Prints. The picture is called Arriving, and its' way to the paper was a long and bumpy one. I made a first sketch already in 2012 and it was then meant to be a Random Prints image of the same year, but somehow the project just didn't find any wings. The first version was a little bit different: the cups were more like coffee or teacups with their handles and the horizon in-between the sea and the sky was more clearer and everything was much more detailed. The process slowy turned to be really heavy and as the days went by, the picture started to feel a bit strange and unfamiliar. I didn't get the picture to work as I wished and it didn't change to the picture I would have liked, and the whole theme felt too used and the picture itself too picturesque. Too big for a small picture. Too small for a small picture. I didn't know what was wrong and why the picture just wouldn't turn out what I wanted.

After some time I tried again: I edited some details, changed colours, made this, made that, but somehow it was impossible for me to see anything else on the paper, than the riginal detailed picture. I gave up. I didn't get rid of the cups then, but that year my Random Prints picture came up to be One Cup of Fresh Sea-Water, in which some sea birds flew upon a red cup of sea-water. I didn't think that I would return to this picture, that I felt was too "pretty", and I didn't give it another look during the next Random Prints project round, few years later.

This year it was just pure luck, that Arriving came to be a Random Prints image. If everything had gone the way I had planned, the picture would have been another one. This year's project planning started wonderfully: I received the papers in courtesy of Hahnemühle and this lifted my spirits up and I had so many ideas that they didn't almost fit into my head. There are still dozens of notes at my desk, filled with ideas, and as I was so pumped with energy, I started working with several of them. Then, suddenly, a couple of unlucky happenings cut my working for a while, and when I could return to my work, my printer broke down. Suddenly it was unsure if I could have anything printed. Luckily the problem was solved under one week, and I got to make my prints at the Jyväskylä Print Making Centre, at the studio of the Centre for Creative Photography.

At that point I didn't have a lot of time. I was leaving the country in just a few day and there was so little time to make the prints, that I was horrified about it. I knew that I simply didn't have time enough to make several print proofs and then adjust colours and fix the details, so I took all the seven small pictures I had made this year. There was still a space for an eight one in a paper sheet, and because I didn't want to waste any paper, the Arriving found its way to one and only proof printing. When I took the first glance at the proof paper, I noticed rightaway, that all the pictures I made this year would have needed still a bit more work, some colour adjusting at minimum. But there was one picture amongst all others, that looked good as it. All the features that I disliked earlier had somehow vanished during these couple of years, when the picture had been left in my "drawer". I still think that the picture itself is a bit naive and maybe the subject isn't very original, but still it looks like something I have made, which I didn't felt at all a few years back. Different than I usually do, but sitll. And I now see something in it, that I didn't see when I was making it.

When I signed and numbered the prints and put them into their envelopes, I felt that I had made the right choice.

---

You can follow this year's Random Prints at:

• The blog
• FB page facebook.com/randomprints
• Instagram #randomprints2015

Kirkkoja, kaupunkia ja kukkia // Churches, city and flora

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä kiinnittävät arkkitehtuuriin huomiota vain silloin, kun siinä vaivaa joku. Harmaissa betonilähiöissä (vaikka pidänkin betonin pinnasta pienemmässä mittakaavassa) tai 80-luvun kaakelirakennuksien läheisyydessä huomaa olevansa epämiellyttässä paikassa. Joskus harvoin sitä pysähtyy katsomaan ympärilleen ja ajattelemaan, että onpa hieno rakennus. Täällä Firenzessä sitä tapahtuu paljon. En tiedä, kertooko se jotain suomalaisesta arkkitehtuurista vai ennemmminkin siitä, että vanhanaikainen mieleni on kotonaan vanhempien rakennusten kanssa. Koen yksinkertaisesti renessanssin aikaisen arkkitehtuurin tyylin ja mittasuhteet jotenkin miellyttäväksi, puhumattakaan materiaaleista - tukevasta kivestä ja rapatuista pinnoista. Niissä on jotain pysyvyyttä ja lohdullisuutta, jota on vaikea kuvata. Matkustaessani tuskin koskaan menen katsomaan jotain rakennusta sen visuaalisen arkkitehtuurin takia (usein kylläkin esimerkiksi paikan äänimaailman takia - onhan sekin toki arkkitehtuurin elementti), mutta Brunelleschin Santo Spirito -kirkko on yksi niistä rakennuksista, joiden läheisyyteen pitää päästä aina Firenzeen tultua. Aukiolla kirkon edessä ja kirkon fasadissa on vain jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja tasapainoista. (Olen käynyt joskus sisälläkin, mutta en muista siitä mitään - ilmeisesti tässä ulkopuoli on tehnyt lähtemättömämmän vaikutuksen).

I'm one of those people, who usually notes architecture around when there's something wrong with it. I feel extremely uncomfortable in grey concrete suburbs (although I really like concrete surface in smaller things) or in those ugly tiled buildings of the 80s. Sometimes, very rarely, something in architecture stops me in a positive way to think the beauty of the building. But here in Florence it happens a lot. I don't know if it tells something about Finnish architecture or more about the fact that I have an old fashioned mind and I feel home when I'm amongst older buildings. If I put it simply: I just find the style and proportions of the renessaince architecture very pleasuring, as well as the materials - heavy stone and plastered surfaces. They have some kind of permanence and comfort in them, which is hard to put into words. When I'm travelling, I only seldom go and visit some building for its visual architecture (often I go to visit a building because of its "sound scene" though - that's one point of architecture, too), but Santo Spirito church by Brunelleschi is one of those buildings that I need to get close by in every trip to Florence. There is something very calming and balancing at the piazza in front of the church and on the facade of the church itself. (I've visited inside earlier, but I can't remember anything about it - maybe it's the outside of the building this time, that has made more permanent impact for me.)

Mies pitää Duomoa pystyssä // A man keeps Duomo from falling apart

Spedale degli Innocenti, Piazza della Santissima Annunziata

Italialaisen renessanssiarkkitehtuurin paras kaveri on ilman muuta tämä uskomaton valo ja sen luomat varjot ja heijastukset. Veikkaan, että jos nämä hienot renessanssirakennukset siirrettäisiin sellaisenaan jonnekin Keski-Suomeen, taian päällimmäiset kerrokset katoaisivat sen siliän tien. Suomessa valo yksinkertaisesti toimii eri tavalla - silloin, kun sitä on. Siinä on oma taikansa, toki, ja pohjoisessa valo varmaan muuttuu vuodenaikoina enemmän kuin missään muualla, mutta keskivertopäivänä, ellei joku poikkeuksellinen sääilmiö tempaise taivaan valoja toiseen moodiin, siitä puuttuu joku dramaattinen ulottuvuus, joka täällä löytyy. Italiassa valo on verevää draamaa, Suomessa se on ennemminkin pienimuotoista lyriikkaa. (Ehkä juuri alkusyksyn pitkien varjojen aikana ollaan lähimpänä täkäläistä valoa - mutta se on niin, niin lyhyt aika.)

The best friend of the Italian renessaince architecture is without doubt this unbelievable light and its shadows and reflections. I'm guessing, that if these beautiful renaissance buildings would be transported somewhere where I live in Central Finland, the topmost layers of the magic would disappear, just like that. In Finland the light simply works in different ways - when there is some. It has its own magic, surely, and the northern light probably changes in different seasons mpre than in anywhere else, but in an average day, if the exceptional weather phenomenon hasn't taken hold of the sky, it doesn't have that dramatic dimension, which you can find here in Italy. In Italy the light is vibrant drama, in Finland its more subdued lyric. (Perhaps is around this time, during the long shadows of the first weeks of autumn, when its closer to the southern light - but it's so, so short time.)

Kasvitieteelliset puutarhat ovat lempipaikkojani. En ole oikeastaan kukkaihminen milläänlailla: en tunne kasveja lukuun ottamatta värjäyskasveja (joita niitäkään en luonnossa tunnista, vaikka niiden latinankieliset nimet aika hyvin osaankin), eikä minulla ole kotona kasveja, satunnaisia lahjaksi saatuja yksilöitä lukuunottamatta. Mutta kukapa ei kukkakuvista tykkäisi - ja kukkakuvauksesta? Kukkien kuvaaminen on vain jotenkin palkitsevaa, kun kuvatessa ei oikein voi tulla rumia kuvia, vaikka kuvaustaidot olisivatkin olemattomat ja kuvausvälineenä peruspokkarikamera. Kukkivia kukkia enemmän kiinnostavat kuitenkin muut elementit: kasvien (niin pienten maata nuolevien kuin jättimäisten puiden) tekstuureissa ja muodoissa on jotain äärimmäisen inspiroivaa. Firenzen kasvitieteellisestä puutarhasta (Giardino dei Semplici) täydellisen kuvaus- ja oleilupaikan tekee yllämainittu valo: se, miten se laskeutuu puutarhaan puiden oksien välistä ja se, miten se tunkeutuu ikkunan takaa muutamaan suuremmista kasvihuoneista.

Giardino dei Semplici on "Kyynelpuun taimi" -teokseni alkukoti. Täällä syntyi teoksen idea, ja täällä kuvasin teoksen pohjana käytettyjä kuvia muutamaankin otteeseen. Tälläkin kertaa kävin kuvaamassa samoja kohtia, samassa valossa, josko vaikka saisin valmiiksi jo vuosia työstämäni sarjan kaksi muuta osaa. Kamerani akku loppui vähän turhan aikaisin, mutta onhan tässä vielä aikaa ottaa toinen kierros.

Kasvitieteellisessä puutarhassa vierailu on aina itselleni yhtä paljon työtä kuin vapaa-aikaakin, pään tyhjennystä. Liian helteisenä päivänä kaupungissa ei ole mitään parempaa kuin istua viileällä kivisellä penkillä, kukkivan puun varjossa ja kuunnella kasvien kuiskintaa kevyessä tuulessa, kun muut kaupungin äänet feidautuvat jonnekin taakse.

Botanical gardens are my favourite places. I'm not really a "flower person" in any way: I don't know plants with the exception of the plants used for dyeing (of which I don't probably identify the most when seen in nature, even though I know their latin names quite well), and there are no plants at my home, except some gift flowers now and then. But who doesn't like flower pictures - and taking photos of flowers? It's somehow so rewarding when you really can't take ugly photos, even though your skills in taking photos would be almost nonexistent, and if you would use only the basic, automatic pocket camera. I'm more interested on the other elements of the plants than the flowering flowers, though: there's something extremely insiring in the textures and shapes of the plants, oths of those small earth-licking and big treelike ones. What makes the Florence botanical garden (Giardino dei Semplici) the perfect place for taking photos and just enjoy the surroundings, is the specifically the light: how it comes down to the garden in between the branches of the trees, and how it pushes itself inside some of the bigger plant houses through the windows.

Giardino dei Semplici is the original home of my "The Seedling of the Tree of Tears" work. It was here, where the idea was first born, and where I took several photographs on several occasions to be used as the basis of the work. Also this time I went to take photographs of the same spaces, in the same light, wishing that maybe with these new photos around I could finally finish the two other pictures of the series. The battery of my camera gave in a little too early, but there's time to do it again.

Visiting botanical garden is always as much of work as it is freetime for me, a way to clear my head. When it's too hot outside there's nothing better to do in the city, than to sit at a cool stone bench at the shadow of the blossoming tree and listen how the plants are whisperin in a slight wind, when the other voices of the city fade somewhere background.

Sinisen taiassa // In Blue Magic

Joskus on onni olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kuulin kyllä etukäteen Firenzen Museo degli Argentissa esillä olevasta Lapislazzuli - Magia del Blu -näyttelystä, mutta tuolloin olimme jo tulossa kaupunkiin joka tapauksessa. En hirveästi yrittänytkään tutkia asiaa etukäteen, koska olihan se ilmiselvää, että jos jotain väriä lipovaa on kaupungissa näytteillä, niin sinne pitää mennä joka tapauksessa. Siksi näyttelyn suuruus vähän häkellyttikin: fyysiseltä kooltaan se oli aikalailla sitä mitä odotinkin (neljä suurta huonetta, sellaisia melkein saleja), mutta sisällöltään se oli kattavampi kuin olisin osannut kuvitella, vaikka olisin ennakolta perehtynytkin asiaan paremmin. Näyttelyssä oli esillä oikeastaan kaikki, mitä voi lapis lazuli -kivestä ja siitä jauhetusta ultramariini-pigmentistä näyttää. Tarinoita toki jäi kerrottavaksi näyttelyn kulissien taaksekin, mutta runsautta riitti päälle jauhettavaksi pidemmäksikin aikaa.

Kirjoitin näyttelystä jutun Coloria-blogiini ja lisää voi lukea New York Timesin jutusta Lapis Lazuli and the History of ‘the Most Perfect’ Color (Roderick Conway Morris, 18.8.2015)

---


Sometimes I thank my luck of being in the right place at the right time. I knew beforehand of the Lapislazzuli - Magia del Blu exhibition at Museo degli Argenti in Florence, but when I learned about the exhibition, I was already coming to Florence any way. I didn't actually try to find out anything about the exhibition beforehand, because it was obvious that if there would be something colour related exhibited here, of course I would go. Because I wasn't really "prepared" myself for the exhibition, it's size overwhelmed me a bit: physically it was quite what I was expecting (four big rooms), but contentwise it was much more larger than I ever could have imagined, even if I had read more closely about the exhibition beforehand. The exhibition showed quite all that can be exhibited about lapis lazuli stone and the ultramarine pigment made of it. Of course there are still some stories that didn't make the exhibition room, but there was enough and more to learn.

I wrote a small piece of the exhibition in my Coloria blog - but unfortunately it is in Finnish only. But, New York Times just happened to publish an article about the exhibition a few days ago: Lapis Lazuli and the History of ‘the Most Perfect’ Color (Roderick Conway Morris, August 18, 2015)

Sunnuntain rauhaa // Peaceful Sunday

Finnish artist Päivi Hintsanen is on a mission to uplift Florence with pretty prints and positive messages. Keep your eyes peeled! http://theflr.net/jbps2x

Posted by The Florentine on 23. elokuuta 2015

Olen taas ajautunut piirtelyn ja kuvien sijaan kirjoittamisen pariin, tai pitäisikö sanoa kirjoittelun. Viisi vuotta sitten aloin Firenzessä kirjoittaa romaania, jota olen sen jälkeen kirjoittanut vain täällä ollessani - edellisestä kerrasta on kolme vuotta. Tarinalla ei ole mitään tekemistä Firenzen kanssa, eikä Italian kanssa, eikä oikeastaan millään tavalla minkään muunkaan tähän paikkaan liittyvän kanssa, mutta jokin sen vain herättää eloon täällä. Ehkä se, että kotona joutuu keskittymään aina muuhun kuin kirjoittamiseen. Kirjoittaminen vaatii näitä hiljaisia sunnuntaipäiviä, ja hiljaisia muitakin päiviä, kun Velvollisuudet ja Rästit eivät nakuta rivissä oven takana.

Ja se vaatii lämmintä ilmaa ja kylmää vettä; ja katukivetyksiä, joiden laidalle voi istahtaa kirjoittamaan muistivihkoonsa milloin vain; kapeita katuja, joilla ajatukset pääsevät liikkeelle eri tavalla; sokkeloisia, pieniä kujia, joissa voi kuvitella elämän puoli tuhatta vuotta sitten; mahdollisuuden kulkea kiireettömästi ja päämäärättömästi ympäriinsä. Ja kahvia, joka täällä maistuu erilaiselle. Kahvimmalle.

Vaikka kirjoittaminen onkin vienyt kynää, kyllä kuvatkin elävät täällä, ainakin jotenkin - muistivihkossa on monta uutta kuvan siementä, epämääräisiä viivoja ja muistiinpanoja, jotka toivottavasti sitten myöhemmin talven pimeydessä saan kasvatettua täyskasvuisiksi.

---

Sunnuntain kruunasi artikkeli Random Prints -projektista täkäläisessä englanninkielisessä The Florentine -lehdessä. Linkki yllä ja jos se ei toimi, suora linkki Mary Grayn kirjoittamaan artikkeliin tässä: http://theflorentine.net/articles/article-view.asp?issuetocId=10230.

***

I'm finding myself writing again, instead of drawing and working with pictures. Five years ago in Florence, I started to write a novel, which, afterwards, I have written only when I'm here - the last time was three years ago. The storyline doesn't have anything to do with Florence, or with Italy, or in any way with anything relating to this place, really, but something just brings it alive in here. Maybe it's because when I'm at home I must always concentrate on some other things, not writing. Writing demands these quiet Sundays, and quiet other days too, when all the Duties and Things-To-Dos don't make noise behind the door.

And writing demands warm weather and cold water; and those stone pavements where you can sit any moment to write something to your notebook; narrow streets, in which your thoughts can fly freely; mazes of those tiny alleys, in which you can imagine a life about half a thousand years ago; a possibility to just wander around aimlessy and without hurry. And coffee, which tastes here different. More coffeish.

Although it has been writing that has taken over my pen, the pictures are alive too, somehow - there are many small seeds of pictures in my notebook, unclear lines and notes, which hopefully I will bring up to be full-grown ones, then later, in the darkness of the winter.

---

My Sunday was made by an article aout Random Prints project in a local newspaper written in English, The Florentine. The link you can find above, and if it doesn't work, a direct link to article written by Mary Gray is here: http://theflorentine.net/articles/article-view.asp?issuetocId=10230.

Hyviä hetkiä // Good Moments

Menschen (be)rühren und mit Kunst in Berührung bringen ...Päivi Hintsanen (Finnland) setzt ihr Random prints Projekt...

Posted by Hahnemühle on 20. elokuuta 2015

Nyt, kun istun Firenzessä keittiön pöydän ääressä, avonaisen ikkunan edessä, vieressäni tyhjäksi juotu kahvikuppi ja lasillinen kylmää kivennäisvettä, olen jotenkin oppinut arvostamaan alkuvuoden jatkuvien vastoinkäymisten virtaa. Kun ongelmat olivat ajankohtaisia, ei paljon naurattanut, ja vielä muutama viikko sitten tuntui, että jos jokin vielä menee pieleen, voimat yksinkertaiset loppuvat - mutta nyt, kun ne asiat ovat ratkenneet, jotka vain voivat ratketa, ja vieläpä useimmat parhain päin, melkein kaikki aiemmin voimia syönyt kurjuus onkin muuttunut buusteriksi tälle hyvälle ololle juuri nyt. Ajoittain toivon, että elämä olisi vähän tasaisempaa, ja sen nousut ja laskut vähän loivempia, mutta enpä vaihtaisi tämän hetkistä olotilaani mihinkään. Seuraavan kerran, kun päälle sataa vastoinkäymisiä, pitäisi vain luottaa siihen, että näitä vastakkaisiakin hetkiä on. Ja pitäisi yrittää muistaa, kuinka hyvältä ne tuntuvat nimenomaan noiden vastoinkäymisten jälkeen. Niistä voi luterilaiseen mielenlaatuun kasvatettukin nauttia, kun ne tuntuvat ansaituilta.

Tunnistan saman mekanismin, uuvuttavuudesta helpotukseen, melkein kaikissa tämän vuoden projekteissani, näyttelyistä lähtien. Tällä hetkellä päällimmäisimpänä Random Prints -projektini, joka oli kaikilta tekovaiheiltaan rankka prosessi, ja jonka lopulliseen toteutumiseen loppui usko muutama viikko sitten, kun joka päivä ilmeni vähintään yksi uusi pieni ongelma, jota ei ratkaistukaan vain sormia näpäyttämällä. Väsyneenä ja muidenkin asioiden painaessa päälle ja vaivatessa mieltä teki mieli luovuttaa, useampaankin otteeseen. Onneksi en luovuttanut, koska tänään projekti on alkanut vihdoin viheriöidä. Olen parin päivän aikana jättänyt maailmalle kymmenisen vedosta kirjeissään ja tänään niistä tuli ensimmäinen viesti. Aamun kruunasi Hahnemühlen tekemä Random Prints -video.

Tässä hyvän mielen flowssa mieli täyttyy uusista ajatuksista ja ideoista. Eräs puolituttu kysyi kerran, onko luovilla ihmisillä lomaa ollenkaan, johon tuolloin vastasin, että eipä juuri, kun päätään ei saa käännettyä pois päältä. Nyt mietin, että ehkä se loma on juuri tätä: kaikki työn tylsät osuudet ja pakkopulla on tiessään ja jäljelle jää vain vapaa virta ajatuksille ja innolle, joka uuden miettimisestä seuraa.

---

Now, as I'm in Florence, sitting next to the window in kitchen, with an emptied coffee mug and a glass of cold sprinkling water next to me on the table, I've learned to somehow appreciate the stream of continuous misfortunes earlier this year. When the problems were current, I wasn't really laughing, and still a few weeks back I felt, that if yet one thing goes wrong, I simply run out of battery - but now, when the problems (that could be solved) have been solved, and most of them worked out well, nearly all of that strength-eating misery has metamorphosed itself to be a booster to my good mood right now. There are moments when I wish that my life could be a bit more even, and the rises and fallings to be bit smaller, but at this moment I just wouldn't change my existing state of mind to anything else. Next time when the problems are pouring in, I just should rely on the fact, that there will be some opposite moments too. And I should try to remember this: how good they feel precisely after those low moments. And of which one with the luthering mindset can enjoy too, because they feel like earned.

I recognise the same mechanism, from the exhaustion to the relief, in almost every project I made this year, starting with the exhibitions. At this moment the most current is my Random Prints project, which was a quite demanding process in all its states, and to which I totally lost my faith a few weeks back, when there was at least one new problem each day, not solved by snapping fingers. As I was tired and with other stuff pressing me down and eating my mind, I felt almost giving up, more than once. I'm glad I didn't, since today the project has started blooming. In a few days time I've left about ten prints around in their envelopes, for random people to find, and this morning I received the first whereabouts of one print. The morning peaked as Hahnemühle posted Random Prints video they made.

In this happy flow my mind is filling with new thoughts and ideas. One guy once asked me if creative people can take holidays at all, to which I replied, that I don't think so - there's no way to turn your brains off. Now I'm thinking, that maybe the holidays is just this: no the boring or mandatory part of the work around, just the obsticle free flow for thoughts and enthusiasm, which is resulted by having new ideas.

Valmistelua // Preparing

'Addressing' envelopes to those 90 unknown people who (hopefully) will find these envelopes soon with a 'Arriving' print (edition of 90, none made to be sold) in them with accompanying letter. Hand already a little bit tired - I have already signed and numbered those 90 prints -and still 89 to go, but I'm just so happy about it! The prints are printed on Photo Rag Ultra Smooth paper, in courtesy of #Hahnemuhle ♥ #RandomPrintsProject #randomprints #randomprintsproject #RandomPrints2015 #artproject #artprocess #artist #artistlife #contemporaryart

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 13. 08ta 2015 klo 9.00 PDT

Suuri jännitysnäytelmä päättyi tiistai-iltana, kun kaksi aika suuresti mietityttävää asiaa ratkesivat - molemmat positiivisesti. Toinen niistä oli Random Prints -projektini onnistuminen tänä vuonna. Tiina E:n avulla sain kaikki kuvat paperille asti ja lisäksi sain viimeisteltyä pari muutakin pienten kuvien sarjaa, jotka olivat odottaneet parempaa aikaa. Kun illalla kävelin yhdeksän jälkeen lämpimässä, pimeässä kesäillassa kotiin, edes vedoskassi ei painanut hartioilla (vaikka paperi aina onkin painavampaa kuin osaa ajatella). Yöllä istuin parvekkeen kynnyksellä, kuuntelin kevyttä sadetta ja mietin, että viime kuukausien jatkuva stressitila melkein onnistui kadottamaan kykyni nauttia noista pienistä, hiljaisista hetkistä, kun maailman arkipäivän keskeltä löytyy jotain Suurta Pientä. Niinkuin nyt se harvinainen lämmin ja pimeä elokuun yö, kun huolet ovat hetkeksi pyyhkiytyneet pois ja yöperhoset ja kiitäjät kimaltelevat katulamppujen valon alla.

(Tämän vuoden Random Prints -kuva on Arriving, jonka synnystä kertonen enemmän myöhemmin. Varmasti laitan sen kuvan tälle sivulle piakkoin näkyviin, mutta jos joku haluaa vilkaista heti, niin Random Prints -projektin Facebook-sivulta tai blogista löytyy sekä kuva, että lisätietoja.)

---

A great play of exhausting suspension ended last Tuesday evening, when two things, that had been stressing my mind, finally got a solution somehow, and both in a positive way. Another of them was the execution of my Random Prints project this year. With the help of Tiina E. I got all my images printed, and also I got finishes for a couple of other series of small prints, which have been waiting for a better time to come. Then, when I was walking home after nine pm. at the darkening, warm summer night, I was thinking that not even the bag full of prints didn't weigh anything (even though paper is always heavier that you may think). At night I sat on my balcony doorway, listened to light rain dropping and I was thinking, that during this continuing state of stress that has been going on for the past few months, I almost lost my ability to enjoy those little, silent moments, when there is something Great Smallness in the midst of the everyday life of the world. Like that rare warm and dark August night, when your worries have vanished for a moment, and the moths and swifts are shining under the street lamp lights.

(This year's Random Prints picture is titled Arriving, of which I will write more later. Surely I'll upload the picture soon to this blog also, but if someone would like to view the picture rightaway, take a look at Random Prints Facebook page or blog to view both picture and extra info.)

Hattivattien syy // Hattifatteners' fault

Hmph. Maybe it's because of my #hattifattener mug why my printer died. Now it's confirmed that it's some electrical issue, and it's generally known that hattifatteners are suckers for electricity. Mystery solved. (But still not working anyway). #artistlife #moomins #hmmm

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 10. 08ta 2015 klo 8.50 PDT

Viime viikolla tapahtui montakin ikävää asiaa, joista viimeisimpänä (vaikkakaan ei suurimpana) torstaina hajonnut printterini. Olin juuri tekemässä uusia kuvia asiakkaalle, joka oli tulossa tapaamaan seuraavana päivänä - tekemättä jäi. Seuraavaksi listalla oli tämän vuoden Random Prints -projektini, jonka pariin pääsemistä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Torstai-ilta kului paniikissa, perjantai puolestaan sen seikan hiljaisessa hyväksymisessä, etten ehdi tehdä mitään printterilleni ajoissa. Onneksi en ihan heti törmännyt tiiliseinään, toinenkin mahdollisuus on. Kohta olen menossa Ratamon Digilabiin kokeilemaan, onnistuisiko sarjan tekeminen siellä. Tällä tuurilla ja rajatulla toiminta-ajalla en uskalla oikein toivoa mitään. Joten jännittää saa vielä pari tuntia.

---

Last week many unhappy things happened, the latest (but not the biggest) of them being my printer braking down on last Thursday. I was just about to print new miniprints for a client, who came to meet me the next day - wasn't able to do it. The next printing project on the list was my Random Prints project, which I have anxiously waited to start. I was panicking the whole Thursday evening, on Friday I somehow accepted the fact, that my printer problem cannot be fixed early enough. I was lucky not to burst straight to the brick wall, there is still another possibility to print. Soon I'll be heading to Ratamo Digilab to test, if I could print the series there. With this luck and the exhausting time limit I really can't hope much. So, I'll have to just try to keep my fingers crossed still a few hours.

Perjantai // Friday

Ensimmäisen kerran tänä kesänä kuulin ukkosen jyrinää. Aiemminkin on jyrähdellyt, ehkä, koska jyrinä on ollut niin kaukana, etten ole ollut varma, onko ääni ukkosta vai onko se tullut yläkerran naapureistamme (niillä on varmaan keilarata siellä) vai Ruusupuiston työmaalta. Ehkä juuri ukkosen takia päätäni on kiristänyt näkymätön vanne koko päivän ja kaikki on tapahtunut tuskaisan hitaasti ja nolon nihkeästi.

Eilen tuli ilmoitus, että tilaamani musteet (tai ainakin osa niistä) on saapunut, mutta aika pian tajusin, että tänään ei ole mitään mahdollisuutta hakea niitä. Aamupäivä olisi pitänyt käyttää täysin miniprinttikuvitusten viimeistelyyn, mutta homma ei jotenkin juossut ja päädyin vastaamaan väreistä kyselleille, jotka ovat saaneet odottaa vastaustaan useampia päiviä. Vastailin myös muihin tärkeisiin sähköposteihin ja sovin tapaamisia ensi viikolle. Muutama asiakas on tulossa katsomaan vedoksia ja sovin tapaamiset Timpan työhuoneelle, jossa vedosvarastoni sijaitsee. (Saanpahan samalla vihdoin purettua näyttelyteoslaatikot - Vaasasta tulleet teokset ovat olleet paketissaan miltei kuukauden.)

Muutaman tunnin vielä yritin tikistellä piirtämisen kanssa, ennenkuin oli aika lähteä roudausreissulle. Autottoman pitää järjestellä asiat somaan riviin niiksi päiviksi, kun on kuski (yleensä isä) käytettävissä, mikä ei ole välttämättä paha asia. Oppii organisoimaan ja tehostamaan toimintaansa kummasti, kun ei ole paljon vaihtoehtoja. Tietenkin, jos olisi ajatellut täydellä aivokapasiteetilla, olisi odottanut kunnes Neste Ralli -viikko olisi jo muisto vain. Kaupungissa kadut eivät oikein vetäneet autoja, eikä oikein ihmisiäkään, liikkuminen ei ollut mitenkään juhlaa.

Mukanani oli jo lähtiessä paljon tavaraa (suurin osa menossa vanhempieni luo), joten jännitti, miten kehystämöstä noudettavat teokset ja Matkahuollosta noudettavat Uudestakaupungista tulleet paketit mahtuvat autoon, mutta hyvinhän siinä kävi. Kehystämöreissu tosin vaikeutui asteen verran, kun autolla ei päässyt kehystämön pihaan saakka katujuhlien takia. Poliisi päästi kyllä oman esteensä läpi, mutta juuri kehystämön kulkuväylän eteen oli viritetty banderolli, joka esti pihaan pääsemisen. Onneksi töitä oli kohtuullisen vähän, eikä satanut, joten työt saatiin autoon murheitta. Silti harmitti kehystäjän puolesta: eihän se kivaa ole, kun asiakkaat eivät pääse liikkeeseen. Paketit vietiin Tourulaan Timpan työhuoneelle, siellä laitoin kehystämöstä tulleet teokset nurkkaan odottamaan järjestelypäivää ja purin Uudenkaupungin paketeista irtovedokset. Kehystetyt teokset roudasin takaisin autoon ja sen jälkeen nokka kohti Galleria Beckeriä / Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamoa.

Tarkoitukseni oli tehdä kortti-inventaario galleriassa olevista korteista, mutta jo ennen paikalle pääsyä tajusin, että siihen ei riitä millään aika - tyydyin vain tunkemaan uudet kortit (majakoita, mustikoita ja puolukoita :) ) telineeseen ja teen inventaarion joku toinen päivä. Kesägalleristi Susannan avustuksella sain purettua Kuukauden taiteilija -seinäni ja suojasin ko. kehystettyjen töiden takakoukut pahvilla, jotta ne eivät raavi taakse jääviä kehyksiä. Muuta en ehtinyt viiteen mennessä tehdäkään. Galleriaan tuomiani teoksia en ehtinyt paketeista purkaa, mutta Susanna lupasi hoitaa homman viikonlopun aikana.

Beckeriltä kävelin keskustaan, kävin ruokakaupassa, tulin bussilla kotiin ja aloin asentaa uutta varaläppäriäni, jonka ostin jo viime viikon keskiviikkona, mutta johon ei ole ollut aikaa koskea. Sillä tiellä olen edelleen. Adoben CS6 Design Premium on jo asennettu, tällä hetkellä Premiere asentuu. Jo väsyttää ja mieli halajaa mansikoiden ja jäätelön pariin. Taitaa mennä yösyömiseksi.

---

First time this summer I heard the thunder today. I've heard some noise before, maybe, but because the thunder has been so far away, I've not been sure if the sound has came from it or from our upstairs neighbours (they probably have a bowling alley up there), or from the Ruusupuisto parking lot where there has been a worksite the whole summer. Maybe because of the thunder my head has been squished by the unvisible band around my head the whole day and everything has happened painfully slow and embarassingly sweaty.

Yesterday I received a message that the inks I ordered have arrived (or at least some of them), but it was still early today when I realised that there's no chance to pick them up today. I should have used the whole morning and noon to finish the miniprint illustrations in making, but somehow I just didn't have the flow and I ended up answering to some people who have asked things about colour and have already waited reply for several days. I also replied to some important emails and agreed about some appointments for the next week. Some clients would like to come and see prints and I agreed to meet them at Timo's studio, where my print storage is. (And maybe I finally got to open those exhibition parcels - artworks that were exhibited in Vaasa have been in their package for almost a month now.)

I tried to draw still for a couple of hours, but then I had to leave for running business.... Because I don't have a car, I have to organise things in a way that I can manage to do as much in one day as I have a chauffeur available (usually my dad), which ofcourse isn't necessarily a bad thing. One learns how to organise and boost one's activities when one doesn't have so much choices. But of course, if I had just THOUGHT a little bit, I had waited until the Neste Rally event would be just a memory. At the city the streets were packed with cars and people, no fun.

When we left home, I already had so much stuff (a lot of them going to my parents' house), so I was a bit nervous if everything from the frame shop and the exhibition works from Uusikaupunki which were picked from Matkahuolto (shipping company) would fit in the car, but it wen't quite well. Only the frame shop gig was not as fluent as normally: there was some kind of street party and we couldn't get car to the frame shop yard. Luckily there weren't so much framed works and it wasn't raining at that time, so we could get the works to the car relatively easily. But still I was a bit bummed: it's not nice for the framer that his clients can't make it to the shop. We took everything to Tourula to Timo's studio, where I placed the framed works in some corner and emptied the unframed prints from the Uusikaupunki parcels. Then I took the framed works back to car and we headed towards Gallery Becker / Jyväskylä Artists' Society' s Artotheque.

I was planning to make a postcard inventory of the cards in gallery, but before getting to the gallery I already realised that it's not possible in this time frame - I just stuffed the new postcards (of lighthouses, blue berries and lingon berries) to my card rack and I will make the inventory some other day. The summer gallerist Susanna helped me to get down the works from my Artist of the Month wall. I covered those works with plastic wrap and put cardboards to cover the hooks back, so they won't harm any other framed pictures. It was all I managed to do before five. I didn't have any time to unpack the works I brought to gallery, but Susanna promised to do the job during the weekend.

From Becker I walked to the center, visited a grocery store, came home by bus and started to install my new second laptop, which I had bought already last Wednesday but to which I haven't had time to touch earlier. That is what I'm still doung. Adobe CS6 Design Premium is already installed, and currently Premiere is installing. I'm so tired already and I so wish I could go and eat some ice cream with strawberries. I think I might have some night snack ahead.

Torstai // Thursday

More postcards. Taking some tomorrow to Gallery Becker in Jyväskylä. #everydaylife #artistlife #postcards #ordinaryday #workdiary

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 30. 07ta 2015 klo 9.03 PDT

Tämä päivä tiivistyy hyvin lyhyeen: aamulla tsekkasin eilen tulleen korttilähetyksen läpi ja sen jälkeen olen piirtänyt koko päivän. Käsi kramppaa, mutta pakko vielä vähän - olen aikataulusta myöhässä. Huomiseksi on kasautunut hommaa niin järjetön määrä, että pakko vielä illan päätteeksi listata yhteen mitä kaikkea pitää hoitaa ja missä kaikkialla.

---

This day is described very shortly: this morning I checked out the postcard delivery I received yesterday, and after that I've been drawing the whole day. My hand is getting stiff, but I'll just have to continue just a little bit more since I'm a bit behing with schedule. Tomorrow I'll have such a mindless amount of work, that I still have to white a detailed to-do-list to get it all done.

Keskiviikko // Wednesday

After a lot of requests upon the 'From the Lighthouse Sites' series, which I no longer make new prints of, I decided to make some (cropped) cards of them. The first test versions were delivered today, printed on matte paper instead of glossy which I normally use for my cards. 'The Santakari Pooki' (back) is bit murky and more grey overall than it should be, but the two front ones, the two parts of the 'From the Sälgrund Lighthouse Island I' diptych print, I like very much. #artist #art #artistlife #postcards #postikortit #majakka #majakat #lighthouse #lighthouses #Santakari #pooki #Sälgrund #sälgrund #sälgrundsfyr #santakari

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 29. 07ta 2015 klo 5.33 PDT

Päivä alkoi harmituksella. Dyes in History and Archaeology 21 -kirja oli loppunut välittäjältä, en saanutkaan tilattua sitä. Tätä jo tosin etukäteen vähän ounastelin, koska olen ko. julkaisua yrittänyt löytää useamman vuoden, mutta en ole saanut käsiini. Se on muutaman kerran tullut esiin £80-90 hintaan, mutta se on turhan tyyris kukkarolleni. Ehkä hyvä näin, koska kun kävin maksamassa vakuutusmaksut ja näyttelyn pakkausmaksun, tililläni varmaankin kaikuu.

Muutenkin vähän harmittaa: on aika sateinen ja pimeä päivä, mikä vähän rajoittaa omaa tekemistäni. Työhuoneeni luonnonvaloloisteputkilamppua ei ole vielä asennettu ja valoa ei ole oikein tarpeeksi printtailuhommiin. Ehkä minun ei tarvitsisi olla näin neuroottisen tarkka väreistä, mutta minkäs itselleen mahtaa. Siitä huolimatta tein muutamia vedoksia, joiden kohdalla uskalsin luottaa aiemmin tekemiini asetuksiin.

Vein eilen Art Fair Finland 2015 -tapahtumaan tarkoittamiani töitä kehystykseen, mutta tänään sain kuulla, että sinne on minulta valittu vain yksi työ. Yhden työn roudaaminen Helsinkiin tapahtumaa varten ei ole täältä käsin millään tavalla taloudellisesti järkevää (eikä nyt suoraan sanoen muutenkaan kovin innottavaa), joten ilmoitin samantien jättäväni tapahtuman väliin. Kehystystetyt työt taidan nyt jättää työhuoneelle odottamaan vaikka Jyväskylän taiteilijaseuran syyskuista teosvälitystapahtumaa, eli kehystys itsessään ei mene hukkaan, enkä viitsi sitä perua.

Viime viikolla tilaamani kortit tulivat. Peruskorttien lisäksi tilasin myös testinä pienen satsin uusia korttikuvia (vanhoista kuvista) uudelle mattapaperille. Avasin paketin ja tarkistin nämä uudet, mutta tarkemmin pitää käydä läpi myöhemmin.

Iltapäivän ja alkuillan piirsin miniprinttikuvia. Piirrän tussilla paperille, skannaan ja käsittelen Illustratorissa ja Photoshopissa. Tänään on ollut kaikessa tekemisessä kohtuullisen hidas ja energiaton päivä ja piirtelyprosessissakin olen jäljessä suunnitelmissani. Pitää vain toivoa, että huomenna ei ukkosta, koska en uskalla pitää konetta seinässä salamoiden aikaan. Sellainen tekemättömien asioiden pino on pöydälle kertynyt, ettei ole oikein varaa enää uusiin hidasteisiin.

---

Today started annoyingly. The 'Dyes in History and Archaeology 21' journal was not available anymore, so I couldn't order it. I sort of anticipated this, because I've been trying to find this publication for several years time, but I have never seen it available anywhere. At least for a reasonable price - £80-90 is a bit too much for my walllet. Maybe it's good this way, because when I went to pay my work insurance fees and the exhibition packaking fee, now it probably echoes in my account.

It's a bit annoying day in anyways too: it's rainy and dark, which limits my work a little bit. I have a natural white light fluorescent lamp but it's not installed yet, so there's just not enough light for printing projects. Maybe I shouldn't be so neurotic about my printing colours, but I just can't help myself. Nonetheless I made a few prints with earlier settings that I know I can trust.

Yesterday I took some of my works to the frame shop, which were meant to be sent to Art Fair Finland 2015, but today I heard that only one work from myself is chosen to be included. Shipping one small work to Helsinki from Jyväskylä is not financially wise at any point (besides sending only one work is a let down itself), so I just informed that I'm backing off the whole event this year. Framing itself won't be wasted - I just leave the works then to wait for the Jyväskylä Artists' Society art event in September, for example.

The postcards I ordered last week arrived. I ordered the basic cards, but also a small test order of some new postcard pictures (of old artworks) to a new matte paper. I just opened the parcel and checked the new ones, but I should really go through the whole pack later.

Afternoon and the early evening I continued drawing pictures for miniprints. I draw with felt tip point pen to paper, scan the pictures and finish them in Illustrator and Photoshop. Today I've been extra slow with everything I do and my energy levels are exceptionally low, and I'm so behind with this drawing process... I just need to believe, that tomorrow there will be no thunder, because I don't dare to keep my electric equipment on (electric wires on sockets) during lightnings. I just have so big pile of undone things on my desk, that I don't really have time for any extra speed bumps.