Avajaiset / Vernissage

Talvihaiku II / Winter Haiku II (2017, ed.30, 15x15cm+marg., 80€

Yöllä heräsin moneen otteeseen siihen, että rannetta ja sormia kivisti. Järki sanoisi, että nyt pitää heittäytyä lepuuttamaan käsiä, mutta vielä kovempi ääni sisälläni kannustaa viimeisten tuntien rutistukseen. Sain venytettyä deadlinea, ja tänään on viimeinen päivä saada vedoksia kehystykseen, jotta ne ehtivät näyttelyyni saakka loppuviikosta. Eikä töitä ole enää kuin muutama, melkein jo valmiina. Vedosten leikkaaminen oikeaan kokoonsa ei kiusaa käsiä tolkuttomasti ja signeerata ja numeroida voin vain kehystykseen menevät työt, ja loput ehdin sitten myöhemminkin. Kuuden tunnin päästä käteni pääsevät lepäämään, ja minä myös. Aion heittäytyä sohvalle loppuillaksi - levitän kasvonaamion kasvoilleni ja upotan varpaani jalkakylpyyn ja katselen televisiota tyhjäpäisenä.

Isompi palkinto odottaa sitten vajaan viikon päästä: avajaiset. Tällä kertaa avajaiset merkitsevät itselleni vähän isommankin tikistyksen loppua: viimeiset pari kolme vuotta elämä on ollut tauotonta pakkaamista ja valmistelua, kun näyttelyväli on tullut vähän turhan tiheäksi, mutta tämän Höyry-gallerian näyttelyn jälkeen jään näyttelytauolle. Seuraava yksityisnäyttelyni tämän jälkeen on vasta elokuussa 2018. Kevät ja kesä on varattu kalenterissani luovalle työlle. Ja ehkä ensimmäistä kertaa vuosiin pääsen viettämään jonkinlaisen kesäloman.

Ilta-avajaisten sijaan Muisto meren rannalta -näyttelyssäni on jälleen avajaispäivä: tervetuloa lauantaina 2.12.2017 klo 12-16, Höyry-galleriaan, Korpilahdelle (Jyväskylä)!


---

Last night I woke up several times because my wrist and fingers were hurting so much. My brain says that I should stop working right now and rest my hands, but there's even stronger voice inside me pushing me to work still these few hours left. I did manage to push the deadline a little bit further, but today is the very last day to get the rest of my prints to the frameshop, so that I could have them on my exhibition at the end of the week. There are only a few prints left, and they're almost finished. Cutting those prints won't tease my hands too much, and if I'll sign and number only those prints which are going to be framed... The other prints can wait for another day. Six hours still, and then my hands will get the well-earned holiday, and me too. I'll throw myself on sofa for the evening - I'll have myself a relaxing face-mask, I'll sank my toes in gentle feet bath and I'll just watch telly with no brain activity.

A more luxurious prize is waiting for me at the end of the week: vernissage. This time it means more to me than usually, the end of overly busy era: for the last two, three years my life has been packing and preparing, because of a continuous line of my solo exhibitions, but after this Höyry gallery exhibition I'll have a break. My following private exhibition will be only in August 2018. Whole spring and summer is booked for my creative work. And maybe, for the first time in years, I'll be able to have a summer break of some kind.

No evening vernissage for me, but the whole day of celebrating my A Souvenir From the Seaside exhibition: welcome to Höyry gallery in Korpilahti (Jyväskylä) on Saturday December 2, 2017 from 12 noon to 4pm!

Paperi ja sähkö / Paper and Electricity

Returning to my 'People on Their Islands' series with six new prints. Here a sneak peek to 'Astronomer'. I'm still making a few colour adjustments, but it's soon ready to be signed. Tomorrow I'll be taking this and some other prints to frame shop and they will be first shown at my #exhibition at Höyry-galleria on December. #ihmisiäsaarillaan #peopleontheirislands #astronomer #taidegrafiikka #höyrygalleria #jklevents #kuvataiteilija #kuvataide #prints #pigmentinkprint #stars #starrysky

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu 20. 11ta 2017 klo 10.20 PST

Eilen sain vietyä ensimmäisen satsin uusia kuvia kehystämöön. Loppuviikosta pitäisi saada sinne vielä toinen satsi, jotta ne ehtivät ensi viikolla Höyry-gallerian näyttelynripustukseen. Tänä aamuna ajattelin hoitaa pikaisesti pressimatskut kuntoon ja jatkaa sitten uusien töiden parissa jo ennen puolta päivää, mutta mitä vielä. Tiedotteen kirjoitin valmiiksi jo aiemmin ja tarvittavat e-kutsut ja somekuvatkin on jo viimeistelty, mutta uusien kuvien muokkaaminen pressikuviksi vie yllättävän kauan aikaa.

Etenkin joitakin sinisten sävyjä on melkein mahdotonta saada digitaaliseen kuvaan niin, ettei ne tuntuisi totaalisen vääriltä (paperilla sininen sävy on tumma ja rauhallinen, digitaalisena sama sävy alkaa hehkua sähköisen rauhattomasti - syvänä ja kauniina kylläkin, mutta vääränä). Olen miettinyt pääni puhki, miten välttäisin myös sen, että valkoisiksi jääneet kohdat eivät suorastaan hehkuisi kuvaruudulta ilman, että muuttaisin sen harmaaksi. No, paperi ja sähkö, kaksi aivan eri ympäristöä. Jo ajat sitten olen hyväksynyt, ettei kuvista saa koskaan täysin tyydyttäviä, kun katsojan käyttöliittymä (eriväriset näytöt ja mobiililaitteet) kuitenkin vaikuttavat kuvan sävyyn. Mutta ehkä siksi sähköisen kuvan kontrastin ja dynamiikan saaminen mahdollisimman lähelle originaalia paperikuvaa onkin niin tärkeää.

Nämä ovat tietenkin niin pikkutarkkoja juttuja, että ne tuskin tiedotuskuvien käyttäjiä tai katsojia liikuttavat lainkaan, mutta olen ottanut tavakseni käsitellä kuvat samalla nettisivujani varten, ja siellä kuvien pitäisi olla mahdollisimman oikean näköisiä. Ehkä tällä kertaa pitää hylätä tämä moniajo, muuten jää osa näyttelyteoksista viimeistelemättä...

Takaisin luomisen pariin siis.

---

Yesterday I managed to take first set of my new prints to the frameshop. I should still take a second set of my prints to the frameshop at the end of the week, so I'll be able to take them next week to my Höyry gallery exhibition. I thought that I would take care of my press material this morning, and I'd be continuing with my new artworks already before noon ...but no. I already have my press release fixed and all e-invites and some images ready to use, but colour adjustments of those new press images takes surprisingly long time.

Especially some blue tones are almost impossible to show in digital image in a way that it wouldn't feel totally wrong (on the paper the blue tone is dark and peaceful, in digital image the same tone turns into a electric restless blue - very deep and beautiful though, but wrong.) I've been teasing my brain with the problem of white, too: how to avoid white shining too brightly without turning it to grey. Well, paper and electricity, two completely different surroundings. I've accepted - a long time ago - the fact that they will never be "right" as the people are watching digital images with different devices, with different screen tones which affect the tone of the image no matter what. But maybe that is why it's so important to get the contrast and dynamics as close the original as possible.

These are, of course, those tiny little details that probably no-one else cares about but me - at least at this press image use. But I'm usually preparing my web site images at the same time with press images, and I just can't accept those images which are too far from the original. Maybe this time I must leave multitasking, because otherwise I won't have the rest of my exhibition artwork finished...

Back to creative work that is.

Töissä / Working

The very first glimpse of my 'Artist of the Month' wall at Gallery Becker. We first painted the wall with Tuija the gallery coordinator, then I had a lovely sushi lunch, before hanging ten small prints on the wall. This just might be one of those growing exhibitions... I still have another ten prints almost finished, maybe I'll add them to this set during November. What a nice day we've had. (I still have to visit post office, but otherwise I think my workday is finished.) #workdiary #artistlife #galleriabecker #workingday

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu 1. 11ta 2017 klo 7.42 PDT

Jälleen kerran: kun olisi kirjoitettavaa, ei ehdi kirjoittaa. Loka- ja marraskuu ovat olleet työtä täynnä ja kaasun saa pitää pohjassa vielä melkein vuoden loppuun. Lokakuussa viimeistelin pieniä vedoksia yhden seinän Kuukauden taiteilija -näyttelyyni Galleria Beckerille, ja  työskentelin myös Höyry-gallerian joulukuisen näyttelyni teosten kanssa. Lokakuun lopussa kävin viemässä muutaman teoksen Palokkaan Galleria Palkkiin, Jarmo Laaksosen kokoamaan Juuret Palokassa -näyttelyyn ja pari päivää myöhemmin kävin ripustamassa Beckerille pienet työni. Sen jälkeen olenkin yrittänyt työskennellä ihan täysipäiväisesti vain ja ainoastaan Höyry-gallerian näyttelytöiden parissa.

Paino sanalla yrittänyt - elämässä on taas asioita, jotka ovat saaneet mielen harhailemaan muualla. On outo tunne, kun periaatteessa tekee juuri sitä mitä haluaakin, mutta silti välillä tuntuu kuin tervassa tarpoisi. Kun ei saa mieltään pysymään työn ääressä, vaan se harhailee toimintakyvyttömänä niissä asioissa, joille ei voi mitään. Välillä tahtoisin ripustaa pääni vähäksi aikaa naulakkoon ja ryömiä peiton alle pimeään kuuntelemaan musiikkia kuulokkeet korvilla ja ulkomaailma ulos suljettuna. Näinä hetkinä sitä vain toivoo, että olisi ne viimekesäiset pinot pahveja vielä odottamassa leikkaamista, tai jotain muuta mekaanista työtä, johon voisi keskittyä kokonaisen päivän päänsä käyttämisen sijaan.

Viime lauantain Tourulan kuvataiteilijoiden avointen ovien tapahtuma sai sentään vähän harhautettua tätä epäfokusoitunutta mieltä. On ihan tavattoman virkistävää tavata ihmisiä, jotka saavat teoksistani jotain - ehkä jotain sellaistakin, jota ei oikein sanoin voi selittää. Tällaisista tapaamisista saa merkityksen sille tahmealle pakottamiselle, mitä töiden ääreen pääseminen välillä on - ja kas kummaa, työn ääreen palaaminen tuntuukin jälleen mukavalta.

Ja toisaalta: olen löytänyt myös itse lohtua omista teoksistani. Höyry-gallerian joulukuista näyttelyä varten tyhjennän ideoita pöytälaatikostani. Välillä raskaampaakin, mutta pääosin aika paljon kevyempää kuvitusmaista juttua, jonka tekeminenkin tuo hymyn huulille.

Pieniä Suuria asioita.

---

Once again the same thing: when there's something to write about, there's no time to write. Both October and November have been filled with work and my calendar is filled right until the end of year. Last month I finished small prints for my one-wall Artist of the Month exhibition at Gallery Becker, and at the same time I worked with my new artworks for my exhibition in December at the
Höyry Gallery. At the end of October I brought a couple of my artworks to Gallery Palkki in Palokka, where I went high school, and a few days later I hang my tiny prints at Gallery Becker. After that I've tried to work fully and only with the prints going to be shown at the Höyry gallery.

The emphasis on the word tried - my life is filled again with some things, that have made my mind travel to everywhere else but work. It's weird when you're quite doing what you really want to do, but still it feels so heavy it's almost impossible. When you can't get your mind to stay in work, but it just wanders unleashed and forceless in just the thoughts that you really can't do anything about. There are those moments when I'd just like to put headphones on and crawl under covers to listen some good music and keep the outside world totally outside. In those moments I just wished that the large amounts of cardboard, that were so annoying in our flat last summer, were still here and I could just cut them all day through - or if there was any other mechanical work that I could do, instead of using my head all the time.

Though, last Saturday's Tourula Artists' open doors day helped this unfocused mind a bit. It was really really refreshing to meet some people who can get something out of my works, even if they can't put it into words what that something is. This kind of meetings with people gives some kind of purpose to that heavy feeling which sometimes prevents to get to work - and suddenly getting back to my pictures feels nice again.

And also: I've found some comfort from my own works too! For the December exhibition I'm currently getting back to my old sketches and unfinished projects. There is some heavier stuff, but mainly the images are light illustration-like things, which bring smile to my face when I'm making them.

Those Little Great things.