Viikko sitten päättyi Habitare. Oli ihan mahtavaa viettää sosiaalinen viikko, ja taloudellisestikin tapahtuma meni tarpeeksi hyvin, jotta ajattelin mennä ensi vuonna uudelleen. Ehkä jonkinlaista hienosäätöä pitää tehdä vielä käytäntöihin. Siinä vaiheessa, kun rahtauduimme Pasilan remonttiasemalla kassien kanssa kymmenen jälkeen illalla, aloin vahvasti kyseenalaistaa toiminnan järkevyyttä. Puoli kahden maissa yöllä kotiin tullessa olikin yhtä-äkkiä virkeä kuin peipponen, kun ennen sitä oli koko päivä ollut yhtä usvaista piiperrystä, josta ei ole oikein edes mitään mielikuvaa...
Viikon olen yrittänyt nukkua ja saada itsestäni uudelleen kiinni, mutta oikeasti tarvitsisin vielä viikon tai kaksi, jotta pääsisin jonkinlaiseen normaaliolotilaan. Onneksi ymmärsin pitää maanantain täysin tyhjänä lomapäivänä, muuten kaikenlainen järkiperäinen tahi älyllinen elonmerkki olisi jo kaikonnut. Ja tästä ultimaattisesta väsymyksen tilasta huolimatta olen tyytyväinen itseeni siitä, että hoidin kaikki messujen jälkihoitoon liittyvät asiat (inventaariot, teosten lähettämiset, uudet tilaukset, tavaroiden paikalleen laittamiset) heti tiistaista lähtien. Vaikka sitä aina ajattelee kirjoittavansa kaikki selkeästi itselleen muistiin, enpä enää näin monen päivän jälkeen ymmärtäisi, mitä tarkoittaa irtonaiselle lapulle sotkeentuneella tussilla hätäisesti kirjoitettu kut.pu.(meiliosoite). ("Kutsu popupiin"...)
Työhuone-Posti-Matkahuolto-Becker-kierros keskiviikkona veti takin aika tyhjäksi, mutta vielä jaksoin illalla maksaa ja lähettää laskut (taas mennään aika hyvin plus-miinus-nolla-linjalla taloudellisesti - muttei sentään tällä kertaa miinuksella). Viikonloppuna olen viikon aikana tehdyistä tehosuorituksistani nauttinut: käynyt tekemässä pieniä kävelylenkkejä ja vain istunut parvekkeella offline-tilassa (sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti) ja vain katsellut maailmaa. Aamukahvin juontiin parveke alkaa olla viileä, mutta onneksi villatakki ja villasukat on keksitty.
Ilmassa tuoksuu syksy.
---
Habitare ended a week ago. It was amazing week of social buzz and meeting people who like my artworks, and I managed also financially just so, that I might well take part also next year. Maybe I still have to make some fine tuning on some stuff. In the point, when it was already over ten pm and we were dragging our bags at the renovated Pasila station, I started strongly question the sanity of it all. And when we then arrived home at half past one next night, I suddenly was wide awake, when before that moment I could hardly stay awake during the day, of which I actually don't remember much...
During this week I've tried to sleep and get a hold of myself again, but really I should still need a week or two to recover. I was wise enough to have my Monday as a holiday - if I hadn't I doubt that I could even think right now. And besides this ultimate tiredness I'm very pleased of the fact, that I managed to complete all the little after-the-fair stuff (like inventory, sending artworks, new orders, returning things in their places) starting on Tuesday. I always think I'm writing everything down very clearly, but the fact is that when I look at my messy notes from the last days of the fair week, it takes time to solve those letter puzzles.
On Wednesday I had a studio - post office - bus station (package services) - Becker tour after which I was totally drained - but still I managed to pay all the bills and send some new invoices (again working with +/-/0 in balance, but at least not in negative side this time). And after this heavy load of work, I have now enjoyed my weekend fully, with no obligations: I've been walking around, and just sat on my balcony in offline mode (both concretely and metaphorically) and just viewed the world. It starts to get a bit chilly for drinking the breakfast coffee in the mornings, but that's why there are cardigans and woolen stockings.
It smells autumn outside.
Tekstit
