Billy Mackenzie - Sing That Song Again

[House. Pigmenttimustetuloste, ~27x27cm (+marginaali), ed. 10.]

Oudon paljon aikaa sain tänään kulumaan viimeisen vuoden aikana syntyneille asioille, jotka on vielä johonkin suuntaan vaiheessaan, vielä vailla loppuviimeistelyä tai päinvastoin, ihan alkuteloillaan. Varsinkin talvi kantoi kourissaan jos jonkinlaista uutta. Muun muassa viime vuoden puolella pystyyn pistetyn Kulttuuriosuuskunta Plankkon, joka on ehtinyt jo organisoida kaikenlaista pientä ja paljon suurempaa on luvassa. Plankkolainen näyttelyura alkoi Ensimmäinen kattaus -näyttelyllä Bistro Pannu & Huoneessa Tampereella (esillä 15.8. saakka), sitten kesäkuisella näyttelyllä Sodankylän elokuvajuhlilla ja seuraavana luvassa on osallistuminen Habitare-messuille syyskuun puolessa välissä. Messukokemusta ei ole juurikaan omaan taskuun kertynyt, joten koko prosessi on yhtä seikkailua. Tämän päivän pistin ennakkotiedotteita eteenpäin ja hoitelin muutenkin media-asioita kuntoon. Omalta osaltani sain pressikuvat jo valkattua, vaikka lopulliset messuille myyntiin menevät teokset varmistuvat joskus loppukuusta. Kaikenlaista pientä lippusta ja lappusta pöydät täynnä. Tiedote ja esittelyitä Plankkon sivuilta: www.plankko.fi

Sain tänään myös käyttööni kaksi uutta domainia, joista toiseen olisi tarkoitus loihtia itselleni ihan oikea artsuiluportfoliokotisivu ja toiseen mm. kuvituksia ja graafista suunnittelua ja kaikenlaista craftia sisältävä saitti. Suunnitelmat ovat piirtyneet jo paperille, ehkäpä ne jossain vaiheessa verkkoonkin päätyvät. Pakko on, kun toinen osoitteista on painettu jo limited edition -postikortteihin, jotka aion pistää myyntiin Porvoon näyttelyssä heti syyskuun alussa... Ja uusiin käyntikortteihini, jotka saanen painosta ensi viikolla. Jospa aika olisi niin lempeä, että tällä kertaa oikeasti saisin sivut tällä omalla painotuoteultimaattumillani valmiiksikin asti.

Tässä loman jälkeisessä työvyöryssä olen löytänyt jälleen itsestäni listailijan. Tai oikeasti postitittajan. Post-it-laputtajan. Kummasti rauhoittaa, kun kirjoittaa kaikki tehtävät asiat muistilapuille, pistää ne jonkinlaiseen järjestykseen ja napsii niitä pois sitä mukaa, kun homma tulee tehtyä. Tai jos ne työt eivät millään järjesty, niin ainakin ne laput saa suoraan halutessaan suoraan riviin.

The Human League — Tom Baker

[Room. Pigmenttimustetuloste, ~27x27cm (+marginaali), ed. 10.]

Kesäkuussa aika meni mokkulan kanssa tappelemiseen (kun laajakaista ei toiminut) ja työjuttujen itkupotkuraivarilla läpirunttaamisen epäinhimillisessä ajassa, joten en ehtinyt blogata sitä, mitä olisin halunnut - eli kertoa osuuskunta Plankkon järjestämästä pop-up-näyttelystä Sodankylän filkkareiden yhteydessä. Pistänpä tähän kuvauksen, jonka kirjoitin silloin kesän alkupuolella:

Kun aloin suunnitella teoksia Inspiration-näyttelyyn, innoitusta ei tarvinnut kaukaa hakea: päässäni on kauan elänyt kuvamaailma, joka on vain odottanut työstämistään. Teossarjat Das Cabinet des Dr. Caligari, Reprise I-IV ja On the Set: City, House, Room ovat kaikki saaneet inspiraationsa vanhasta kauhumykkäelokuvasta Tohtori Caligarin kabinetti (Das Kabinett des Dr. Caligari / Das Cabinet des Dr. Caligari ohjaaja Robert Wiene, käsikirjoitus Carl Mayer ja Hans Janowitz, Saksa 1920). Näin elokuvan ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä ja sen outo ja hyvällä tavalla vähän pelottavakin tunnelma sekä kummalliset vinksahtaneet lavastukset jäivät pysyvästi mieleen. Kun myöhemmin aikuisena näin elokuvan, olin aidosti hämmentynyt siitä, ettei siinä ollutkaan ääntä ja värejä, kuten olin muistanut. Muistikuviini oli aivan selkeästi piirtynyt hämärä, mutta kirkasvärinen kaupunki ja voimakaseleiset ja -ääniset ihmiset. Eikä elokuva ollut ihan niin pelottavakaan kuin millaisena se oli mieleni sopukoissa elänyt, mutta yhtäkaikki, sama vinksahtanut olotila siitä edelleen tuli.

Teossarja Das Cabinet des Dr. Caligari, Reprise I-IV koostuu nimensä mukaan eräänlaisista toisinnoista. Olen käyttänyt kuvien pohjana aikoinaan elokuvan kohtauksista piirtämiäni ja maalaamiani kuvia, jotka olen toukokuussa viimeistellyt digitaalisesti loppuun.

Teossarja On the Set koostuu kolmesta eri teoksesta (City, House, Room), jotka on toteutettu digitaalisena kollaasina piirroksista ja valokuvien riekaleista. Ne ovat ikäänkuin lisälavastuksia Tohtori Caligarin kabinetti -elokuvaan – niitä tiloja, jotka ovat päässäni asuneet elokuvan ensinäkemisestä asti.

Ja nyt, hyvät kansalaiset, tässä kesäpäivän kunniaksi katsottavaksi Tohtori Caligarin kabinetti.

Billy MacKenzie - Beyond The Sun

[City. Pigmenttimustetuloste, ~27x27cm (+marginaali), ed. 10.]

Jo oli hieno päivä. Sain tehtyä kaiken sen, mikä oli kalenteriin merkitty ja sen lisäksi vielä ehdin viettämään vapaa-aikaa - käytiin Ullan kanssa Lounalauluissa lurittelemassa mummojen ja papparaisten kanssa XV yötä ja Levotonta tuhkimoa. Kesä on nyt parhaimmillaan, iltaisin on upea valo.

Meinasi kyllä tulla pieni paniikkikin. Lupasin Vieraat-sarjan työni yhteen näyttelyyn ja vasta sen jälkeen aloin miettiä, onnistuuko se. En saa tällä hetkellä Vieraat-sarjan vedoksia tehtyä enempää, koska en ole vielä löytänyt mieleistäni valokuvapaperia, enkä ehdi sitä tässä välissä hankkia. Hartolassa Maila Talvio -salongissa on esillä koko teossarja ja koska näyttely loppuu jo 21.8., hoksasin, että nehän voin laittaa suoraan seuraavaan näyttelyyn. Kunnes muistin, että ne ovat Hartolan näyttelyssä myynnissä. Enpä muista ennen soittaneeni mihinkään näyttelypaikkaan ja toivoneeni sitä, ettei teoksia olisi myyty. Onneksi muita oli, mutta Vieraat-sarjaa ei. Helpotti - ja yksi asia ratkaistu.

Sain samalla myös kutsun Kamara Ensemblen poikkitaiteelliseen kollaasiesitykseen lauantaina 13.8. klo 15 - mutta valitettavasti en pääse. Menkää te muut! "Sadussa kalliopohja, satakielen laulussa kastehelmet" on impressioita ja improvisaatioita liikkeen, sanojen ja sävelten siivin, mm. Edith Södegranin, Berthold Brechtin, Arto Mellerin ja Anna-Leena Härkösen runoutta sekä Eero Ojasen, Anna-Mari Kähärän, Marko Kempin, Matti Hussin ja Matias Partasen musiikkia. Tänään kuulin myös, että ryhmä oli saanut inspiraation esitykseensä vieraillessaan viime vuonna Maila Talvio -salongissa ja nähdessään siellä Timpan töitä - mikä on vissiin painettu oikein ohjelmalehtiseenkin! :D
Esitys FB:ssä

Dirty Projectors — As I Went Out One Morning

[Poissa 125. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tehokkuus. Hirveästi kaikkia pieniä virtuaalisia ja projektillisia langanpätkiä solmittu ja päätelty, mutta silti tuntuu kuin ei olisi tehnyt mitään. Otin sentään vihdoin askeleen OMIEN nettisivujeni suunnitteluun, mikä on aika hämmentävä edesottamus näin reilun viidentoista nettisivuttoman nettiammattilaisvuoden jälkeen. Jonkinlainen väliaikainen räpellyshän on tuolla aina ollut, mutta jospa nyt vihdoinkin käyttäisi osaamistaan ihan rakenteellisen ja ei-väliaikaisen sivun tekemiseen. Domain(it) on varauksessa, toivottavasti virta riittää toteutukseen saakka.

Lisäksi viikonlopun aikana täydentelin hieman korttivarastojani: pistin uusintatilauksia jo tehdyistä korteista ja pari uuttakin settiä: koe-erän kortteja uniikkityösarjastani Muistopeli / Memorial Game ja limited edition kortteja Poissa / Absent -sarjasta. Käyntikortit ja sellofaanipussien sulkijatarrat pitäisi vielä tilata, sitten alkaa olla tilanne suhtkoht hyvin reilassa pakkohankintojen osalta.

Seuraavana to do -listalla olisi laskujen maksaminen ja Elisalle reklamointi ja jonkinasteinen siivousrupeama. Maanantain syvin olemus.

Jos vaikka ensin keräisi voimia pelaamalla jonkin aikaa Ratchet & Clankia, kun ei aurinkokaan paista.

Jacques Brel - La Chanson des Vieux Amants

[Poissa 93. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kesä! Ihan hyvä syy pysyä töistä ja koneelta pois! Mutta hiljalleen olen aloittanut arkeen paluun - sekä webbivelhoilun että omien projektieni hahmottelun. Palasimme interraililta jo muutama viikko sitten, ja jos olisi ollut fiksu, olisi siinä joutessaan hoitanut muutamia pienempiä asioita alta pois, etteivät ne rysähdä sitten kaikki yhtäaikaa. Mutta koska en näköjään hoitanut, niin oletettavissa on, että viimeistään viikon parin päästä olen taas yötäpäivää-moodissa eri projektien äärellä. Syytä onkin: odotettavissa on artsullisesti kiireellinen syksy, johon omien näyttelyiden lisäksi olen näköjään suunnitellut kaikenlaista muutakin aktionia.

Jotain olen osannut jättää poiskin: Värjäripäivät päättyvät tänään Iitissä ja tämä on ensimmäinen kerta vuosiin, kun en ole paikalla. Olen välillä harmitellutkin päätöstäni, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä, että kerrankin olen osannut jättää aikaa ihan vain kotona olemiselle. Aktiivireissuloman jälkeen sitä vasta lomaa tarvitsikin... :) Vielä odottaa 2885 kuvaa kamerassa jonkinnäköistä lajittelua. Pakkohan sinne joukkoon on mahtua muutama hyväkin. Varsinaiset turistikuvat kyllä taitavat puuttua joukosta.

Olen hiljalleen siivoillut työpöytää ja kirjoittanut muistilistaa kaikista tekemättömistä asioista sekä töihin että artsuiluihin liittyen. Paluu virtuaaliin pitäisi aloittaa kohtsillään käymällä useamman sadan meilin kimppuun. Sekin on niin paljon helpompaa, kun voi istua parvekkeella auringossa ja hörppiä samalla kahvia ja syödä mansikoita.

Jotain ihan muuta sain sentään jo tehtyäkin: Colorian FB-ryhmä uhattiin arkistoida ja koska päivitysnappia ei tullut mihinkään, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja siirtyä käyttämään FB-sivua. Eli: Colorialla on nyt ikioma FB-sivu, jota voi käydä likettämässä osoitteessa: www.facebook.com/coloria.net

Random Prints vol. 2 - The Essence of Whispering Tree.

The Essence of Whispering Tree.

Random Prints vol.2 - ensimmäiset kuvat sain liikkeelle tänään. Nyt odottelen, löytääkö joku ne.

---

Huomasimme myös, että näköjään meillä on seikkaileva apina, jonka omia matkakertomuksia voi käydä lukemassa Huldan omassa blogissa. Itse roikumme väljästi völjyssä - Berliini meni jo yhtenä haamuna ja nyt Leipzigin talot siintävät ikkunan takana.

Pitäisi pari työrästiä vielä hoitaa loppuun, mutta ensin vähäksi aikaa makoilemaan ja lukemaan kirjaa.

Väsynyt, mutta onnellinen.

My Morning Jacket — Holding On To Black Metal

No, toimiiko verkko edelleenkään? Ei. Se ja ihan hillitön kiire projektien kanssa irrottaa näköjään blogistakin aika tehokkaasti. Onneksi Jyväskylän taidemuseon Tunne maisema -verkkonäyttelyprojekti alkaa olla jo hyvässä kuosissa, vaikka työskentelyn hitaus mokkulan kanssa välillä kiristääkin hermoa turhan äreästi.

Kävin tänään viemässä postiin uusia kuvia, määränpäänään Sodankylä ja siellä Inspiration-näyttely, joka on esillä Sodankylän leffafestareiden ajan. Kuvistani kaksi sarjaa ovat syntyneet Tohtori Caligarin kabinetti -elokuvan pohjalta ja yksi sarja on passikuvia matkiva sarja unohtuneista filmitähdistä. Tähän en tietenkään kuvaa saa ladattua mokkularaukalla, joka epätoivoisesti hengaa 2g-verkossa. Ehkä sitten myöhemmin...

Maila Talvio -salongista...

Kiireinen helatorstai: ensin Hartolaan Maila Talvio -salongin avajaisiin, josta suoraan Korpilahdelle juhlistamaan Ullan ja Arton pitkää uurastusta, Höyry-gallerian avajaisia! Myös Minjalla on Hartolassa töitä esillä, joten pääsin mukavasti hänen kyydillään. Myöhästyimme tosin tietöiden ja muiden hidasteiden vuoksi avajaisista sen verran, että missasimme puheet ja muut - ruusut kyllä saimme. Ja onnistuin vihdoin myös kuvaamaan töitäni - pystytysvaiheessa unohdin koko kuvauksen.

Maila Talvio -salonki, molemmat omat näyttelykokonaisuuteni.

Korpilahdella oli puolestaan ihan loistavasti porukkaa ja näin muutaman ystäväisen piiiitkästä aikaa - joten kaikin puolin onnistunut reissu! Kupariyrttisenikin olivat alkaneet jo kukkia, vaikka istutuksesta on viitisen päivää!

Yksi vapaapäivä välissä tekikin hyvää, kun sai hetkeksi muistutuksen siitä, että vaikka työmaailma rutistuisi epäonnistuneeksi mytyksi, muualla on sentään elämää ja ystäviä. Muutenkin olisi aika tiukalla, mutta oman ekstransa peliin toi se, että Elisan laajakaista on poikki, ja ilmeisemmin pidempäänkin. Luulin vielä torstai-aamuna, että katkos olisi väliaikainen häiriö vain, mutta ei se sitten ollutkaan. Perjantai-iltana tajusin, että kuka sitä sitten viikonloppuna korjaisi. No, onneksi on sentään mokkula, vaikka sillä tuo latailu tuntuukin lähinnä turhauttavalta.

Onneksi sitten perjantaina hammaskin halkesi illalla, joten tuo laajakaista ongelma muuttui vähän pienemmäksi mielessä :)

Perry Como - If

Vaskenruosteyrtit on nyt istutettu Korpilahdelle, Höyrygallerian suljettuun porrashuoneeseen ikkunalaudalle, omaan pieneen kokeelliseen kasvihuoneeseeni. Pieni taustakertomus kasvihuoneesta löytyy Höyrygallerian blogista. Alla pieni kuvakavalkadi pystytysvaiheesta. Kaksi viimeistä kuvaa ovat Huttusen Ullan ottamia.


Yrttisten materiaalina käytin pääasiassa kuparia, mutta myös pellavaa ja puuvillalankaa...


...mutta myös kaikenlaista muuta kukkasiin sopivaa, kuten muttereita, teräsharjoja, raastimia, teesihtejä...

Electric Six — Danger! High Voltage

[Poissa 175. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kupariyrttiprojektin tekeminen tuo kyllä hyvää vaihtelua koneen ääressä istuskeluun, kun monitorin tuijottamisen lisäksi pitää juosta keittiössä tiskaamassa lasipurkkeja. Tulee hyvä mieli tiskialtaankin puolesta, kun se kerrankin varmaan tuntee olonsa tarpeelliseksi. :)

Eilen tein ihan hyvän kirpparihankintasaldon: parikymmentä vanhaa tai vanhan oloista lasipurkkia, joissa melkein kaikissa on kannetkin. Osa kyllä vähän askarruttaa kannen osalta - mitkään kaapista löytyvät kannet eivät luonnollisestikaan käy noihin lasipurkkidinosauruksiin, joten jos mitään pitävää ja haponkestävää vaihtoehtoa ei löydy, niin osa purkeista jäänee koristeeksi omalle ikkunalaudalle.

Toissa viikolla hankkimani riistakamera on nyt otettu haltuun. Koska tuota laitetta ei ole verkkovirtaa varten suunniteltu, iltaan kului ihan hyvä määrä sähköopin kertausta ja ac/dc -kuvioiden ja napaisuuksien muistelua. Onneksi tästäkin on joskus käynyt jotain kursseja ja vielä enemmän onneksi on Timppa. :) Sähköliikkeestä ostettu vaihtopäinen muuntaja ei auttanut lopulta mitään, kun sen johdon napaisuuksista ei ottanut kirveelläkään selvää (+ ja - oli merkitty kätevästi niin, ettei yhtään tiennyt kumpi piikki oli kumpi - värimerkinnöistä ei ollut tietoakaan ja muutenkin oli ehkä kaikkein epävakaimman näköinen laite ikinä). Pienen pohdiskelun jälkeen kaapista löytyi sähköurkujen vanha 12v muuntaja, joka herätti kameran eloon. Testikuvat otettu.

Kilokaupalla pieniä töitä ja työpöydällä vaanineita askareita suoritettu. Kiitorata kohti artsuiluprojekteja alkaa näyttää vähän puhtaammalta.

---

Viikko sitten taidemuseolla tehty haastattelu on jäänyt hyvällä tavalla pyörimään päähän. Tuntui, että siinä, kun joutui analysoimaan hieman omia tekemisiään ja kokemisiaan, moni asia loksahti melkein paikalleen. Uusia ajatuksiakin heräsi - mikä ei ole viimeaikoina ollut ihan hirveän yleistä.

Two Wounded Birds - My Lonesome

[Poissa 15. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Projektit ei oikein edisty. Pää on ollut vähän tahmea ja mieli väsynyt ja tänään, kun olin yön aikana saanut itseni buustattua melkein hyvään työvireeseen, sähkö oli hävinnyt talostamme ja myös läheisestä talon ulkopuolisesta universumista. Sähkö tuli kyllä takaisinkin noin varttitunnin päästä, mutta koska kaapelien kanssa möyrivät sähkölaitoksen miehet lupasivat vielä toista katkoa, en viitsinyt työkonetta kytkeä päälle toiseen äkkikuolemaan. (Miehet lupasivat soittaa, ennenkuin katkaisevat sähköt seuraavan kerran ja niin soittivatkin - ehdin laittaa nuo muut sähkölaitteet ja pikkukoneen kiinni ennen rysäystä). Sitten olikin jo päivä niin pitkällä, että lähdin käymään sovitulla reissulla Ullan luona katsomassa hänen suunnittelemiaan kuoseja (upeita! inspiroivia!).

Lukuunottamatta lauantaita (jolloin käväistiin aamupäivällä kalamarkkinoilla juomassa nokipannukaffet ja ikävöimässä La Rochellen valikoimia...) en ole juurikaan ehtinyt poistua ulos viime viikon jälkeen, kun työt pitävät niin tiiviisti koneen äärellä. Joten paussi kotoa teki kyllä hyvää, eikä paluun jälkeen sekään raastanut hermoja ihan tolkuttomasti, että kone ei - äkillisen sähkökatkosammutuksen jälkeen - meinannut ensin toeta henkiin ollenkaan. Siinä tokenemista odotellessani ja ruudun epämääräisiä numerosarjoja katsellessani ehdin järjestellä koko työpöytäni puolen metrin korkuisen paperikaaoksen siistiksi pinoiksi toisaalle, että mahtuu jossain välissä taas printtamaankin.

Huomenna olisi tarkoitus käydä tekemässä hankinnat viikonloppuna pystyyn pistettävää Kupariyrtti-projektia varten: lasipurnukoita, etikkaa ja lisää kuparia.

Stiltskin — Inside

[Vieras 12. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ei siinä vielä mitään, että joka päivä on pakattu täyteen ohjelmaa ja tuntuu että kaikkea tapahtuu koko ajan, mutta kun joka päivä tulee vielä joku uusi uutinen, joka tuntuu mullistavan kaiken tekemisen - ja olemisen ylipäätään. Myös ajan kulumisen syöksyliike on jälleen havaittu luultua nopeammaksi ja kesän deadlinet paukkuvat kohta päälle. Mutta tänä vuonna aion pitää Oikean Loman (vuodet tuovat viisautta) tämän kaiken hulinan keskellä ja siihen saakka työt tekee vaikka päällään seisten, vaikka helppoa se ei välttämättä olekaan. Onneksi tänä vuonna osasin edes jonkin verran varata ylimääräisiä päiviä myös yllätyksiin, vaikkakaan en ottanut huomioon, että yllätysten koko ja niiden vaatima aika ilmiselvästi korreloi kalenteriin tyhjiksi jätettyjen päivien kanssa.

Elämä onkin sitten aikataulutettu loman alkuun saakka aika hyvin melkein minuutilleen. Nyt on työn alla kiireisimmät nettihommat: copypastausta, uusia katalogeja, graafista suunnittelua ja taidemuseon ensi kesän Tunne maisema -verkkonäyttelyn koostamista. Viimeksi mainittu on suhteellisen valtava projekti ja aikaa niukahkon oloisesti (aikataulu on tosin itse laatimani, joten siitä en voi ketään muuta syyttää), mutta hiljaisella hauduttelulla asiat loksahtelevat paikalleen. Artsu todo-listauksessa vaanivat ensimmäisenä Sodankylän Inspiration-näyttelyn teokset (luonnokset valmiina, tai pitäisikö sanoa: hahmotelmat) ja muutamat uniikkityöt ja listalta löytyy myös terapiaprojektinani kulkeva Kupariyrttitarha (vielä työnimi, joka tuntuu kyllä hiljalleen vakiintuvan ihan oikeaksi nimeksikin...)

Kupariyrttitarha on ollut itselleni rakas, pitkään haudutettu projekti, joka on itselleni jonkinlainen meditatiivinen terapiaprojekti: jotain erilaista, ehkä kaunistakin ja vähän väriinkin liittyvää ja kun sitä tekee, mieli saa askarrella rauhassa muiden asioiden kanssa. Tekemistä, ei paljon miettimistä - idea on ollut niin kauan aikaa valmiina, ettei sitä tarvitse enää vääntää mihinkään. Toivottavasti projekti vain saa pystytyksen jälkeenkin olla sellaisenaan: pienenä anekdoottina tiilitalon ikkunassa.

Fight Like Apes — Hoo Ha Henry

[Vieras 11 II. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Eilen reissasin Hartolaan ripustamaan työni Maila Talvio -salonkiin. Harmitti vähän, kun kamera jäi kotiin. Kartanomiljööstä olisi saanut hienoja kuvia synkällä sadesäällä - ilmassa oli sellaista luonnon rehevöitynyttä outoutta. Ja oli kylmä. Aamulla mietin jo vähän aikaa, pitkäisikö jättää toinen pitkähihaisista paidoistani pois päältä, mutta lopulta pysyi vielä takkikin päällä koko pystytyksen ajan.

Vieraat-sarjan töitä päätyi tapetoidun huoneen seinille ja ne näyttivät kyllä siltä, kun olisivat päätyneet kotiinsa! Tilasin Taurilta vähän riskillä töihin tummat harmaansinivihertävät paspat ovaalinmuotoisella kuva-aukolla, kun arvelin, että ne sopisivat hyvin punertavan kuviotapetin ja kattomaalauksen ympäröimäksi - ja sopivathan ne. Sattumalta ovet on maalattu juuri samanvärisellä, joskin vaaleammalla sävyllä! Hienolta tuntuu, kun huoneeseen jäi - ainakin noin sateisena ja synkkänä päivänä - sellainen hyvä pysähtynyt tunnelma, jossa kummitusjuttujakin voisi hyvin kertoa. Toimittaja mainitsi, että hänen mieleensä tulee kauhuromanttiikka ja Edgar Allan Poe - tehdessäni en tuota ajatellut, mutta varsinkin tuon huoneen ja ovaalien kehysten kera mielenyhtymä on varsin oivallinen ja mieluisa. Tiedä häntä sitten, hajoaako koko hieno synkkä illuusio käsiin auringonpaisteisena kesäpäivänä!

Viereisessä valkoseinäisessä huoneessa on esillä Hiljaisia harhoja -sarjan vedoksia; ehkä vähän ahtaalla, mutta ihan kuitenkin kohtuusiistinä nauhana huoneen ympäri. Tunnelma ainakin on ihan erilainen kuin toisessa huoneessa - joku sanoikin, että on vaikea uskoa, että on saman tekijän töitä. Itselleni ero ei näytä niin suurelta, mutta kieltämättä tällä kertaa noista huoneista tuli osa itse teoksia.

Tärkeää on tietenkin myös se, että molemmissa huoneissa on kaakeliuuni, joiden takana esi-isät saavat rauhassa asua.

Pieni ei ehkä niin ilmeinen yllärikin tuonne kahteen huoneeseen mahtuu - ei maailmoja mullistavaa, mutta ehkä hauskaa niille, jotka sen hoksaavat. :D

Aretha Franklin — No No I'm Losing You

Kotiloista saatava purppuraväri oli yksi matkan pääteemoja.

Viikko Ranskassa luonnonvärien parissa oli hienompaa kuin mitä olin uskaltanut toivoa ja rankempaa kuin mitä olin osannut kuvitella. Seminaariohjelmaa oli aamuvarhaisesta iltaan, eikä taukoja juuri pidetty - ja ne vähätkin käytettiin sosiaalisesti tehokkaasti. Pää oli jo kahden päivän jälkeen niin täynnä uutta informaatiota, uusia nimiä ja uutta kaikkea mahdollista, että ellei kolmannen päivän aamu olisi alkanut retkellä, pää olisi varmaan räjähtänyt. Viisi täyttä päivää informaatiota alkaa olla jo oman pääkunnon rajamailla - alkupään tietoja alkoi jo varmaan hävitäkin. Jossain vaiheessa varmaan pystyy jo vähän jäsentelmäänsä kaikkea kuullutta - vielä ei. Oma rämiskäixukseni monen vuoden takaa kiukutteli, ei tarkentanut ja muutenkin oli epävakaa toiminnaltaan, joten sisätilan luentokuvista tuli kaikista sen verran taiteellisia ja tärähtäneitä, että niitä ei tässä valokuvashowssa näy.

Reissun hienoin anti oli ilman muuta uusiin ihmisiin tutustuminen. Ruotsalaisen taiteilija Jeanette Schäringistä kirjoitinkin toissapäivänä Coloria-blogissa (Botanic transformation - colour of plants and matter in motion). Yoshiko Iwamoto Wada piti työnäytöstä shiboritekniikoista (lisää: yoshikowada.wordpress.com) ja kutsui meidät myös illalla syömään hilpeälle illalliselle, jossa puhuttiin asiaa ja vierestä - ja suunniteltiin uusia kansainvälisiä tapahtumia. Viisitoista ihmistä olisi varmaan vaatinut tuplasti tilan, jossa olimme, mutta sopu sijaa antoi ja tunisialainen ruokakin oli ihan maittavaa, ja mielenkiintoisista asioista jutellessa ahtauskin pääsi unohtumaan. Käyntikortteja kertyi lopulta laukun pohjalle parisenkymmentä - vielä kun muistaisi kuka on kuka ja mistä päin maapalloa.


Louvren pihalla kääntymässä. Seuraavalla kerralla ehkä sitten sisään saakka. Ehkä. :)


Pariisin taivaan alla.


La Rochelle on meren äärellä.


Ilta La Rochellessa.


Iltaongella.


Sardinipyramidi. La Rochellen tärkeimpiä elinkeinoja on kalastus.


Aamukävely hotellilta konferenssipaikalle.


Workshoppeja ja työnäytöksiä laidasta laitaan, perinteisistä käsityönäytöksistä uusiin innovaatioihin. Painantaa sekä käsinkaiverretuilla painolaatoilla että tietokoneen avittamana.


Osanottajia oli paikalla viitisensataa, kansallisuuksia yli 60 ja kieliä vaikka mitä. Onneksi luennot oli englanniksi tai ranskaksi - simultaanitulkattuna. Joskin tulkki välillä huokaili tuskastuneena ja välillä oli pitkä tauko ja sitten ...and... something about colours.


Ekskursiolla käytiin osterifarmilla...


...luontoretkellä värikasveja bongaamassa...


...mutta reissun pääkohteena olivat värikotilot ja niiden kokeilu.


Matkaevääksi oli tietenkin ostereita. Ja eväspaketti, jossa oli briepatonki, couscousia ja kolmioleipä. Joka päiväiseen symposium-ruokailuun kuului vähintään alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi.


La Rochellen akvaario on Euroopan suurimpia yksityisiä akvaarioita. Osanottajille oli ilmainen sisäänpääsy - ja akvaariotilassa myös näyttely purppuravärjäyksestä.


Glaziereita La Rochellessa oli melkein yhtä paljon kuin Firenzessä gelaterioita, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei jäätelö päässyt ihan samalle tasolle. Se oli myös vaikeasti tavoitettavaa, kun seminaariohjelma oli niin tiukka.

Tricky and Franky Riley — Ghetto Stars

[Vieras 11 I. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Kansalaisvelvollisuudet taas sitten hetkeksi suoritettu. Vaikka vaikeaa se kyllä oli. Äänestyspaikkana ollut koulu oli remontissa - mikä ei ilmeisesti ollut tullut kenellekään äänestysjärjestelyistä vastaavalle mieleen ennen tätä aamua, koska tie äänestyspaikalle oli huterasti viitoitettu aitaan teipillä kiinnitettyihin aanelosiin sinisellä tussilla hutaisten kirjoitettuna. Epävirallisuutta lisäsi tekstien yliviivaukset ja kirotusvihreet sekä tuulen piiskaamat, puoliksi irronneet paperirepaleet. Mutta suuren koulun taakse kiertämällä löytyi sisäpihalta pieni nuoli, joka opasti hiekkaisen ja kuoppaisen sisäpihan kautta jonkinlaiseen keltaiseen parakkirakennukseen, jossa lopulta toimenpide saatiin suoritettua. En onneksi ollut ainoa eksynyt. Ellei paikalla olisi hortoillut muitakin yhtä epätietoisen näköisiä ihmisiä, olisi varmaan jäänyt lopulta löytämättä.

Päivää onkin tänään riittänyt mainiosti. Olen yrittänyt laskeutua normaali-ihmisen ajanlaskuun hiljakseen ja tänään laitoin kellon soimaan jo ennen yhdeksää - mikä on aika ennen kuulumatonta tässä taloudessa. Vastaavasti pitäisi yrittää aikaisemmin nukkumaankin, mutta jotenkin vuoteeseen meneminen ennen kahta tai kolmea tuntuu niin vieraalta, ettei sitten meinaa saada unta. Yritän kuitenkin sitkeästi siirtää heräämistäni varttitunnilla joka päivä, että olen sitten lauantaina virkkuna Ranskan koneessa. Meinasin nielaista pääni, kun luin lipusta latest check-in 6.50, mutta alkushokin jälkeen ajatus aamupalasta Pariisissa alkoi enemmän kuin viehättää. Sunnuntaina sitten jatkan ystävän kanssa rannikolle La Rochelleen, jossa ISEND alkaa. Viikko värien ja värifanaatikkojen parissa siis. Ja Ranskassa. Ja merenrannalla.

Matkajärjestelyihin kuuluu myös sitä edeltävät työjärjestelyt. Ja artsuilujärjestykset. Toissapäivänä sain annettua Maila Talvio -salonkiin ja Tampereelle Plankon näyttelyyn ja Beckerille myyntiin menevät työt kehystykseen. Tänään keräsin Tampereelle lähteviä irtovedoksia nippuun ja printtailin niiden taakse lappusia. Huomenna olisi tarkoitus laittaa kolme työtä menemään Plankkon Ensimmäinen kattaus -näyttelyyn, joka on esillä Haarlan kiinteistössä: Pannu & Huone, Tampere, 29.4. – 15.8.2011.

Mitenkähän tässä käy. Pää humisee kuin olisin tynnyrissä. En uskalla edes vilkaista kuumemittariin.

Goldheart Assembly — Going Down Well

[Vieras 10. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ihmeellinen ihana valo! Pitäisi taistella loput odottavat rästityöt kuntoon, mutta huomaan vaeltelevani asunnossa ja availevani ikkunaverhoja mahdollisimman levälleen, jotta pehmeä talvivalo pääsee sisälle. Onko tämä valo oikeasti kellertävän vaaleanpunaista vai onko edellisestä valon näkemisestä vain liian pitkä aika?

Olen hiljalleen yrittänyt ottaa taas normaaliarjesta kiinni kolmen kuukauden 24/7 Live Herring -rutistuksen jälkeen. Tapahtuma ei ole vielä loppunut: Saarijärven Live Herring '11 -näyttely (Saa osallistua!) on auki vielä kesäkuun alkuun, mutta oheisohjelman osalta on sen verran hiljentynyt, että jää aikaa muutama minuutti vuorokaudessa omalle päällekin. Näyttelyn pystytys oli aivan mieletön kokemus. Raahauduin pystytysviikon maanantaina paikalle ihan järjettömän väsyneenä ja vähän huolestuneena siitä, että mitäköhän hommasta tuleekaan, kun asiat putoilevat päästä eikä tavarat enää edes pysy käsissä. Mutta jo ekan pystytyspäivän jälkeen olin aivan täynnä virtaa: ihan mielettömän mukava porukka ja tajuttoman positiivinen fiilis. En muista, onko missään koskaan ollut samanlaista yhteishenkeä. Puhumattakaan siitä, että näyttelyteokset ovat oikeasti jotain sellaista, mitä näillä leveyksillä ei ole aiemmin nähnyt. Pystytysviikon loputtua ja avajaisten jälkeen tiesi olleensa mukana jossain keskivertoa paremmassa - sama tunne on onneksi säilynyt.

Eilen kohtasin kyllä aika ison takaiskun: aloin signeerata talvi-iltojen pimeydessä valokuvapaperille printtaamiani vedoksia ja huomasin, että suurimmassa osassa niistä oli aivan käsittämättömiä raitoja. Keinotekoisella valolla niitä ei talvella huomannut, mutta kevään auringonvalo oli armoton. Ainakin viikon intensiivinen työrupeama ja sadan - todennäköisesti kahdensadan - euron edestä paperia ja mustetta hukkaan, koska en tuota sekundaa halua päästää markkinoille, vaikka sitä ei tavallinen katsoja ehkä huomasikaan. Voisi kyllä harmittaa vähän vähemmänkin.

Jotain lohtua antaa se, että viikon päästä tähän aikaan olen Pariisissa. Jos nyt vain Islannin tulivuoret ymmärtävät vaieta tänä keväänä.

Don Cavalli — Gloom

Created with Admarket's flickrSLiDR.

Missäkö luuraan? No, täällä!

Live Herring '11 -tapahtuman lisäksi on tapahtunut kaikenlaista pientä riemua ja suruakin, mutta perusasiat on ihan samalla tavalla kuin muutama viikko sittenkin: paperi on edelleen hakusessaan (testaaminen viikonloppuna edessä), töiden kanssa on tolkuton kiire ja kaikki piuhat hukassa.

Viime viikonloppuna olin arduinotyöpajassa ja tutustuin vähän arduino-ohjelmointiin ja elektroniikkavärkkien väsäämiseen. Olipa outo tilanne, kun jotenkin on pitänyt itseään niin väsyneenä, ettei odota oppivansa mitään - ja sitten, kun hahmottaa asioita oman mukavuusalueensa ulkopuolelta ja varsinkin, kun osaa itsenäisesti soveltaakin niitä (vaikkakin hyvin pienessä mittakaavassa)... No, nyt ymmärrän, mitä sana voimauttaa tarkoittaa oikeasti. Olen ledivalon vilkkumisenergialla toiminut koko viikon.

Taustalla oli tietenkin myös se, että tuntee olevansa kokonaan uuden maailman portailla tekemistensä suhteen. Työpajaa ennen ehti nähdä Live Herring '11:ssa Marko Timlinin valosensoriesityksen ja Niinimäen Matin esittelyn omista kodinkonesoittimistaan. Meininki samalla saralla jatkuu: tänään taidemuseolla Antti Ahonen Koelsesta (Kokeellisen elektroniikan seurasta) ja huomenna Koelsen avoin työpaja taidemuseossa.

Tiistaina kävin Korpilahdella juttelemassa Emalipuun ja Höyrygallerian Ullan kanssa nettisivuista ja muista säädöistä. Sovittiin aikataulut ja tulevia projekteja... Ihan mieletön tila! Tuskin maltan odottaa, että se on valmis.

Sisäinen minäni on tällä hetkellä syvästi riehaantunut kaikista tulevista mahdollisuuksista.

Ja Ranskan lentoliput on hyvän ystävän ansiosta hankittu. Siitä lisää myöhemmin.