Perry Como - If

Vaskenruosteyrtit on nyt istutettu Korpilahdelle, Höyrygallerian suljettuun porrashuoneeseen ikkunalaudalle, omaan pieneen kokeelliseen kasvihuoneeseeni. Pieni taustakertomus kasvihuoneesta löytyy Höyrygallerian blogista. Alla pieni kuvakavalkadi pystytysvaiheesta. Kaksi viimeistä kuvaa ovat Huttusen Ullan ottamia.


Yrttisten materiaalina käytin pääasiassa kuparia, mutta myös pellavaa ja puuvillalankaa...


...mutta myös kaikenlaista muuta kukkasiin sopivaa, kuten muttereita, teräsharjoja, raastimia, teesihtejä...

Electric Six — Danger! High Voltage

[Poissa 175. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kupariyrttiprojektin tekeminen tuo kyllä hyvää vaihtelua koneen ääressä istuskeluun, kun monitorin tuijottamisen lisäksi pitää juosta keittiössä tiskaamassa lasipurkkeja. Tulee hyvä mieli tiskialtaankin puolesta, kun se kerrankin varmaan tuntee olonsa tarpeelliseksi. :)

Eilen tein ihan hyvän kirpparihankintasaldon: parikymmentä vanhaa tai vanhan oloista lasipurkkia, joissa melkein kaikissa on kannetkin. Osa kyllä vähän askarruttaa kannen osalta - mitkään kaapista löytyvät kannet eivät luonnollisestikaan käy noihin lasipurkkidinosauruksiin, joten jos mitään pitävää ja haponkestävää vaihtoehtoa ei löydy, niin osa purkeista jäänee koristeeksi omalle ikkunalaudalle.

Toissa viikolla hankkimani riistakamera on nyt otettu haltuun. Koska tuota laitetta ei ole verkkovirtaa varten suunniteltu, iltaan kului ihan hyvä määrä sähköopin kertausta ja ac/dc -kuvioiden ja napaisuuksien muistelua. Onneksi tästäkin on joskus käynyt jotain kursseja ja vielä enemmän onneksi on Timppa. :) Sähköliikkeestä ostettu vaihtopäinen muuntaja ei auttanut lopulta mitään, kun sen johdon napaisuuksista ei ottanut kirveelläkään selvää (+ ja - oli merkitty kätevästi niin, ettei yhtään tiennyt kumpi piikki oli kumpi - värimerkinnöistä ei ollut tietoakaan ja muutenkin oli ehkä kaikkein epävakaimman näköinen laite ikinä). Pienen pohdiskelun jälkeen kaapista löytyi sähköurkujen vanha 12v muuntaja, joka herätti kameran eloon. Testikuvat otettu.

Kilokaupalla pieniä töitä ja työpöydällä vaanineita askareita suoritettu. Kiitorata kohti artsuiluprojekteja alkaa näyttää vähän puhtaammalta.

---

Viikko sitten taidemuseolla tehty haastattelu on jäänyt hyvällä tavalla pyörimään päähän. Tuntui, että siinä, kun joutui analysoimaan hieman omia tekemisiään ja kokemisiaan, moni asia loksahti melkein paikalleen. Uusia ajatuksiakin heräsi - mikä ei ole viimeaikoina ollut ihan hirveän yleistä.

Two Wounded Birds - My Lonesome

[Poissa 15. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Projektit ei oikein edisty. Pää on ollut vähän tahmea ja mieli väsynyt ja tänään, kun olin yön aikana saanut itseni buustattua melkein hyvään työvireeseen, sähkö oli hävinnyt talostamme ja myös läheisestä talon ulkopuolisesta universumista. Sähkö tuli kyllä takaisinkin noin varttitunnin päästä, mutta koska kaapelien kanssa möyrivät sähkölaitoksen miehet lupasivat vielä toista katkoa, en viitsinyt työkonetta kytkeä päälle toiseen äkkikuolemaan. (Miehet lupasivat soittaa, ennenkuin katkaisevat sähköt seuraavan kerran ja niin soittivatkin - ehdin laittaa nuo muut sähkölaitteet ja pikkukoneen kiinni ennen rysäystä). Sitten olikin jo päivä niin pitkällä, että lähdin käymään sovitulla reissulla Ullan luona katsomassa hänen suunnittelemiaan kuoseja (upeita! inspiroivia!).

Lukuunottamatta lauantaita (jolloin käväistiin aamupäivällä kalamarkkinoilla juomassa nokipannukaffet ja ikävöimässä La Rochellen valikoimia...) en ole juurikaan ehtinyt poistua ulos viime viikon jälkeen, kun työt pitävät niin tiiviisti koneen äärellä. Joten paussi kotoa teki kyllä hyvää, eikä paluun jälkeen sekään raastanut hermoja ihan tolkuttomasti, että kone ei - äkillisen sähkökatkosammutuksen jälkeen - meinannut ensin toeta henkiin ollenkaan. Siinä tokenemista odotellessani ja ruudun epämääräisiä numerosarjoja katsellessani ehdin järjestellä koko työpöytäni puolen metrin korkuisen paperikaaoksen siistiksi pinoiksi toisaalle, että mahtuu jossain välissä taas printtamaankin.

Huomenna olisi tarkoitus käydä tekemässä hankinnat viikonloppuna pystyyn pistettävää Kupariyrtti-projektia varten: lasipurnukoita, etikkaa ja lisää kuparia.

Stiltskin — Inside

[Vieras 12. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ei siinä vielä mitään, että joka päivä on pakattu täyteen ohjelmaa ja tuntuu että kaikkea tapahtuu koko ajan, mutta kun joka päivä tulee vielä joku uusi uutinen, joka tuntuu mullistavan kaiken tekemisen - ja olemisen ylipäätään. Myös ajan kulumisen syöksyliike on jälleen havaittu luultua nopeammaksi ja kesän deadlinet paukkuvat kohta päälle. Mutta tänä vuonna aion pitää Oikean Loman (vuodet tuovat viisautta) tämän kaiken hulinan keskellä ja siihen saakka työt tekee vaikka päällään seisten, vaikka helppoa se ei välttämättä olekaan. Onneksi tänä vuonna osasin edes jonkin verran varata ylimääräisiä päiviä myös yllätyksiin, vaikkakaan en ottanut huomioon, että yllätysten koko ja niiden vaatima aika ilmiselvästi korreloi kalenteriin tyhjiksi jätettyjen päivien kanssa.

Elämä onkin sitten aikataulutettu loman alkuun saakka aika hyvin melkein minuutilleen. Nyt on työn alla kiireisimmät nettihommat: copypastausta, uusia katalogeja, graafista suunnittelua ja taidemuseon ensi kesän Tunne maisema -verkkonäyttelyn koostamista. Viimeksi mainittu on suhteellisen valtava projekti ja aikaa niukahkon oloisesti (aikataulu on tosin itse laatimani, joten siitä en voi ketään muuta syyttää), mutta hiljaisella hauduttelulla asiat loksahtelevat paikalleen. Artsu todo-listauksessa vaanivat ensimmäisenä Sodankylän Inspiration-näyttelyn teokset (luonnokset valmiina, tai pitäisikö sanoa: hahmotelmat) ja muutamat uniikkityöt ja listalta löytyy myös terapiaprojektinani kulkeva Kupariyrttitarha (vielä työnimi, joka tuntuu kyllä hiljalleen vakiintuvan ihan oikeaksi nimeksikin...)

Kupariyrttitarha on ollut itselleni rakas, pitkään haudutettu projekti, joka on itselleni jonkinlainen meditatiivinen terapiaprojekti: jotain erilaista, ehkä kaunistakin ja vähän väriinkin liittyvää ja kun sitä tekee, mieli saa askarrella rauhassa muiden asioiden kanssa. Tekemistä, ei paljon miettimistä - idea on ollut niin kauan aikaa valmiina, ettei sitä tarvitse enää vääntää mihinkään. Toivottavasti projekti vain saa pystytyksen jälkeenkin olla sellaisenaan: pienenä anekdoottina tiilitalon ikkunassa.

Fight Like Apes — Hoo Ha Henry

[Vieras 11 II. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Eilen reissasin Hartolaan ripustamaan työni Maila Talvio -salonkiin. Harmitti vähän, kun kamera jäi kotiin. Kartanomiljööstä olisi saanut hienoja kuvia synkällä sadesäällä - ilmassa oli sellaista luonnon rehevöitynyttä outoutta. Ja oli kylmä. Aamulla mietin jo vähän aikaa, pitkäisikö jättää toinen pitkähihaisista paidoistani pois päältä, mutta lopulta pysyi vielä takkikin päällä koko pystytyksen ajan.

Vieraat-sarjan töitä päätyi tapetoidun huoneen seinille ja ne näyttivät kyllä siltä, kun olisivat päätyneet kotiinsa! Tilasin Taurilta vähän riskillä töihin tummat harmaansinivihertävät paspat ovaalinmuotoisella kuva-aukolla, kun arvelin, että ne sopisivat hyvin punertavan kuviotapetin ja kattomaalauksen ympäröimäksi - ja sopivathan ne. Sattumalta ovet on maalattu juuri samanvärisellä, joskin vaaleammalla sävyllä! Hienolta tuntuu, kun huoneeseen jäi - ainakin noin sateisena ja synkkänä päivänä - sellainen hyvä pysähtynyt tunnelma, jossa kummitusjuttujakin voisi hyvin kertoa. Toimittaja mainitsi, että hänen mieleensä tulee kauhuromanttiikka ja Edgar Allan Poe - tehdessäni en tuota ajatellut, mutta varsinkin tuon huoneen ja ovaalien kehysten kera mielenyhtymä on varsin oivallinen ja mieluisa. Tiedä häntä sitten, hajoaako koko hieno synkkä illuusio käsiin auringonpaisteisena kesäpäivänä!

Viereisessä valkoseinäisessä huoneessa on esillä Hiljaisia harhoja -sarjan vedoksia; ehkä vähän ahtaalla, mutta ihan kuitenkin kohtuusiistinä nauhana huoneen ympäri. Tunnelma ainakin on ihan erilainen kuin toisessa huoneessa - joku sanoikin, että on vaikea uskoa, että on saman tekijän töitä. Itselleni ero ei näytä niin suurelta, mutta kieltämättä tällä kertaa noista huoneista tuli osa itse teoksia.

Tärkeää on tietenkin myös se, että molemmissa huoneissa on kaakeliuuni, joiden takana esi-isät saavat rauhassa asua.

Pieni ei ehkä niin ilmeinen yllärikin tuonne kahteen huoneeseen mahtuu - ei maailmoja mullistavaa, mutta ehkä hauskaa niille, jotka sen hoksaavat. :D

Aretha Franklin — No No I'm Losing You

Kotiloista saatava purppuraväri oli yksi matkan pääteemoja.

Viikko Ranskassa luonnonvärien parissa oli hienompaa kuin mitä olin uskaltanut toivoa ja rankempaa kuin mitä olin osannut kuvitella. Seminaariohjelmaa oli aamuvarhaisesta iltaan, eikä taukoja juuri pidetty - ja ne vähätkin käytettiin sosiaalisesti tehokkaasti. Pää oli jo kahden päivän jälkeen niin täynnä uutta informaatiota, uusia nimiä ja uutta kaikkea mahdollista, että ellei kolmannen päivän aamu olisi alkanut retkellä, pää olisi varmaan räjähtänyt. Viisi täyttä päivää informaatiota alkaa olla jo oman pääkunnon rajamailla - alkupään tietoja alkoi jo varmaan hävitäkin. Jossain vaiheessa varmaan pystyy jo vähän jäsentelmäänsä kaikkea kuullutta - vielä ei. Oma rämiskäixukseni monen vuoden takaa kiukutteli, ei tarkentanut ja muutenkin oli epävakaa toiminnaltaan, joten sisätilan luentokuvista tuli kaikista sen verran taiteellisia ja tärähtäneitä, että niitä ei tässä valokuvashowssa näy.

Reissun hienoin anti oli ilman muuta uusiin ihmisiin tutustuminen. Ruotsalaisen taiteilija Jeanette Schäringistä kirjoitinkin toissapäivänä Coloria-blogissa (Botanic transformation - colour of plants and matter in motion). Yoshiko Iwamoto Wada piti työnäytöstä shiboritekniikoista (lisää: yoshikowada.wordpress.com) ja kutsui meidät myös illalla syömään hilpeälle illalliselle, jossa puhuttiin asiaa ja vierestä - ja suunniteltiin uusia kansainvälisiä tapahtumia. Viisitoista ihmistä olisi varmaan vaatinut tuplasti tilan, jossa olimme, mutta sopu sijaa antoi ja tunisialainen ruokakin oli ihan maittavaa, ja mielenkiintoisista asioista jutellessa ahtauskin pääsi unohtumaan. Käyntikortteja kertyi lopulta laukun pohjalle parisenkymmentä - vielä kun muistaisi kuka on kuka ja mistä päin maapalloa.


Louvren pihalla kääntymässä. Seuraavalla kerralla ehkä sitten sisään saakka. Ehkä. :)


Pariisin taivaan alla.


La Rochelle on meren äärellä.


Ilta La Rochellessa.


Iltaongella.


Sardinipyramidi. La Rochellen tärkeimpiä elinkeinoja on kalastus.


Aamukävely hotellilta konferenssipaikalle.


Workshoppeja ja työnäytöksiä laidasta laitaan, perinteisistä käsityönäytöksistä uusiin innovaatioihin. Painantaa sekä käsinkaiverretuilla painolaatoilla että tietokoneen avittamana.


Osanottajia oli paikalla viitisensataa, kansallisuuksia yli 60 ja kieliä vaikka mitä. Onneksi luennot oli englanniksi tai ranskaksi - simultaanitulkattuna. Joskin tulkki välillä huokaili tuskastuneena ja välillä oli pitkä tauko ja sitten ...and... something about colours.


Ekskursiolla käytiin osterifarmilla...


...luontoretkellä värikasveja bongaamassa...


...mutta reissun pääkohteena olivat värikotilot ja niiden kokeilu.


Matkaevääksi oli tietenkin ostereita. Ja eväspaketti, jossa oli briepatonki, couscousia ja kolmioleipä. Joka päiväiseen symposium-ruokailuun kuului vähintään alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi.


La Rochellen akvaario on Euroopan suurimpia yksityisiä akvaarioita. Osanottajille oli ilmainen sisäänpääsy - ja akvaariotilassa myös näyttely purppuravärjäyksestä.


Glaziereita La Rochellessa oli melkein yhtä paljon kuin Firenzessä gelaterioita, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei jäätelö päässyt ihan samalle tasolle. Se oli myös vaikeasti tavoitettavaa, kun seminaariohjelma oli niin tiukka.

Tricky and Franky Riley — Ghetto Stars

[Vieras 11 I. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Kansalaisvelvollisuudet taas sitten hetkeksi suoritettu. Vaikka vaikeaa se kyllä oli. Äänestyspaikkana ollut koulu oli remontissa - mikä ei ilmeisesti ollut tullut kenellekään äänestysjärjestelyistä vastaavalle mieleen ennen tätä aamua, koska tie äänestyspaikalle oli huterasti viitoitettu aitaan teipillä kiinnitettyihin aanelosiin sinisellä tussilla hutaisten kirjoitettuna. Epävirallisuutta lisäsi tekstien yliviivaukset ja kirotusvihreet sekä tuulen piiskaamat, puoliksi irronneet paperirepaleet. Mutta suuren koulun taakse kiertämällä löytyi sisäpihalta pieni nuoli, joka opasti hiekkaisen ja kuoppaisen sisäpihan kautta jonkinlaiseen keltaiseen parakkirakennukseen, jossa lopulta toimenpide saatiin suoritettua. En onneksi ollut ainoa eksynyt. Ellei paikalla olisi hortoillut muitakin yhtä epätietoisen näköisiä ihmisiä, olisi varmaan jäänyt lopulta löytämättä.

Päivää onkin tänään riittänyt mainiosti. Olen yrittänyt laskeutua normaali-ihmisen ajanlaskuun hiljakseen ja tänään laitoin kellon soimaan jo ennen yhdeksää - mikä on aika ennen kuulumatonta tässä taloudessa. Vastaavasti pitäisi yrittää aikaisemmin nukkumaankin, mutta jotenkin vuoteeseen meneminen ennen kahta tai kolmea tuntuu niin vieraalta, ettei sitten meinaa saada unta. Yritän kuitenkin sitkeästi siirtää heräämistäni varttitunnilla joka päivä, että olen sitten lauantaina virkkuna Ranskan koneessa. Meinasin nielaista pääni, kun luin lipusta latest check-in 6.50, mutta alkushokin jälkeen ajatus aamupalasta Pariisissa alkoi enemmän kuin viehättää. Sunnuntaina sitten jatkan ystävän kanssa rannikolle La Rochelleen, jossa ISEND alkaa. Viikko värien ja värifanaatikkojen parissa siis. Ja Ranskassa. Ja merenrannalla.

Matkajärjestelyihin kuuluu myös sitä edeltävät työjärjestelyt. Ja artsuilujärjestykset. Toissapäivänä sain annettua Maila Talvio -salonkiin ja Tampereelle Plankon näyttelyyn ja Beckerille myyntiin menevät työt kehystykseen. Tänään keräsin Tampereelle lähteviä irtovedoksia nippuun ja printtailin niiden taakse lappusia. Huomenna olisi tarkoitus laittaa kolme työtä menemään Plankkon Ensimmäinen kattaus -näyttelyyn, joka on esillä Haarlan kiinteistössä: Pannu & Huone, Tampere, 29.4. – 15.8.2011.

Mitenkähän tässä käy. Pää humisee kuin olisin tynnyrissä. En uskalla edes vilkaista kuumemittariin.

Goldheart Assembly — Going Down Well

[Vieras 10. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ihmeellinen ihana valo! Pitäisi taistella loput odottavat rästityöt kuntoon, mutta huomaan vaeltelevani asunnossa ja availevani ikkunaverhoja mahdollisimman levälleen, jotta pehmeä talvivalo pääsee sisälle. Onko tämä valo oikeasti kellertävän vaaleanpunaista vai onko edellisestä valon näkemisestä vain liian pitkä aika?

Olen hiljalleen yrittänyt ottaa taas normaaliarjesta kiinni kolmen kuukauden 24/7 Live Herring -rutistuksen jälkeen. Tapahtuma ei ole vielä loppunut: Saarijärven Live Herring '11 -näyttely (Saa osallistua!) on auki vielä kesäkuun alkuun, mutta oheisohjelman osalta on sen verran hiljentynyt, että jää aikaa muutama minuutti vuorokaudessa omalle päällekin. Näyttelyn pystytys oli aivan mieletön kokemus. Raahauduin pystytysviikon maanantaina paikalle ihan järjettömän väsyneenä ja vähän huolestuneena siitä, että mitäköhän hommasta tuleekaan, kun asiat putoilevat päästä eikä tavarat enää edes pysy käsissä. Mutta jo ekan pystytyspäivän jälkeen olin aivan täynnä virtaa: ihan mielettömän mukava porukka ja tajuttoman positiivinen fiilis. En muista, onko missään koskaan ollut samanlaista yhteishenkeä. Puhumattakaan siitä, että näyttelyteokset ovat oikeasti jotain sellaista, mitä näillä leveyksillä ei ole aiemmin nähnyt. Pystytysviikon loputtua ja avajaisten jälkeen tiesi olleensa mukana jossain keskivertoa paremmassa - sama tunne on onneksi säilynyt.

Eilen kohtasin kyllä aika ison takaiskun: aloin signeerata talvi-iltojen pimeydessä valokuvapaperille printtaamiani vedoksia ja huomasin, että suurimmassa osassa niistä oli aivan käsittämättömiä raitoja. Keinotekoisella valolla niitä ei talvella huomannut, mutta kevään auringonvalo oli armoton. Ainakin viikon intensiivinen työrupeama ja sadan - todennäköisesti kahdensadan - euron edestä paperia ja mustetta hukkaan, koska en tuota sekundaa halua päästää markkinoille, vaikka sitä ei tavallinen katsoja ehkä huomasikaan. Voisi kyllä harmittaa vähän vähemmänkin.

Jotain lohtua antaa se, että viikon päästä tähän aikaan olen Pariisissa. Jos nyt vain Islannin tulivuoret ymmärtävät vaieta tänä keväänä.

Don Cavalli — Gloom

Created with Admarket's flickrSLiDR.

Missäkö luuraan? No, täällä!

Live Herring '11 -tapahtuman lisäksi on tapahtunut kaikenlaista pientä riemua ja suruakin, mutta perusasiat on ihan samalla tavalla kuin muutama viikko sittenkin: paperi on edelleen hakusessaan (testaaminen viikonloppuna edessä), töiden kanssa on tolkuton kiire ja kaikki piuhat hukassa.

Viime viikonloppuna olin arduinotyöpajassa ja tutustuin vähän arduino-ohjelmointiin ja elektroniikkavärkkien väsäämiseen. Olipa outo tilanne, kun jotenkin on pitänyt itseään niin väsyneenä, ettei odota oppivansa mitään - ja sitten, kun hahmottaa asioita oman mukavuusalueensa ulkopuolelta ja varsinkin, kun osaa itsenäisesti soveltaakin niitä (vaikkakin hyvin pienessä mittakaavassa)... No, nyt ymmärrän, mitä sana voimauttaa tarkoittaa oikeasti. Olen ledivalon vilkkumisenergialla toiminut koko viikon.

Taustalla oli tietenkin myös se, että tuntee olevansa kokonaan uuden maailman portailla tekemistensä suhteen. Työpajaa ennen ehti nähdä Live Herring '11:ssa Marko Timlinin valosensoriesityksen ja Niinimäen Matin esittelyn omista kodinkonesoittimistaan. Meininki samalla saralla jatkuu: tänään taidemuseolla Antti Ahonen Koelsesta (Kokeellisen elektroniikan seurasta) ja huomenna Koelsen avoin työpaja taidemuseossa.

Tiistaina kävin Korpilahdella juttelemassa Emalipuun ja Höyrygallerian Ullan kanssa nettisivuista ja muista säädöistä. Sovittiin aikataulut ja tulevia projekteja... Ihan mieletön tila! Tuskin maltan odottaa, että se on valmis.

Sisäinen minäni on tällä hetkellä syvästi riehaantunut kaikista tulevista mahdollisuuksista.

Ja Ranskan lentoliput on hyvän ystävän ansiosta hankittu. Siitä lisää myöhemmin.

Magazine — Shot By Both Sides

[Vieras 9. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Live Herring '11 toinenkin näyttely (Jyväskylän taidemuseossa) on nyt saatu auki ja hommat alkaa olla enemmän tai vähemmän hallussa. Säätöähän tässä riittää vielä mennen tullen, varsinkin pirullisissa tiedostomuodoissa - jostain syystä mpeg-4-koodeksilla tehtyjen fileiden toisto ei välttämättä onnistu soittimissa vaikka pitäisi. Katsotaa nyt, millainen taistelu tulee ensi viikolla maanantaisessa näyttelysisällön vaihdossa. Mutta työtä tosiaan riittää niin paljon kuin vain ehtii tekemään. Toisaalta, en halua vinkua. Minkäänlaista epätoivon tuntua ole päässyt syntymään - enkä ole todellakaan yksin tekemässä. Tähän asti homma on sujunut vielä suhteellisen hyvällä hauskuudella. Ja tänään oli lehdessäkin Suuri Helpotuksemme: Suomen kulttuurirahaston apuraha 10 000 euroa.

Kyllä silti huomaa, ettei sitä meinaa jaksaa puskea projekteja ja töitä seitsemää päivää viikossa aamusta iltaan. Keho tietää heti, kun saa puoleksi päiväksi luovuttaa: heti, kun istuu vähäksi aikaa alas lepäämään, alkaa joku tauti nostaa päätään. Onneksi eilen sentään sain käytyä Värjärikillan vuosikokouksessa. Harmittaa kyllä, kun tämän kertainen kurssi jäi väliin: olisi ollut kiva saada jotain vaihteeksi aikaan käsilläänkin.

Jossain välissä pitäisi alkaa myös ennakoida omaa tulevaa artsuiluaan. On aika hirveä määrä juttuja bubbling under ja pari aika isoakin hanketta, jotka vaatisivat aikaa ja keskittymistä - jota ei nyt ole tarjota. Varsinkin huono osallistumiseni yhteen yhteistyöprojektiin syö henkisesti, mutta kaikkeen ei vain veny.

Artsuiluun liittyvä muukin kehitys on jotenkin tien risteyksessä - vai pitäisikö sanoa, että oikein risteyssumassa. Eräskin alkuvuoden aamu alkoi ahdistuksella: käyttämääni Hahnemühlen paperia ei saa välittäjiltä Suomesta eikä Ruotsista; eikä näköjään mistään netistäkään. Eikä ihme: tuotanto on ajettu alas pari kuukautta sitten. Myös printterin ja sen seuraajien valmistus on lopetettu viime vuonna, joten olisikohan aika alkaa miettiä seuraajaa. Paperille saa kyllä hyvälaatuista korviketta, eikä eroa entiseen paljaalla silmällä huomaa, mutta kyllähän alkaa hiljalleen vaikuttaa siltä, että myös musteiden valmistus aletaan hiljalleen ajaa alas. Olin kyllä tsekkaavinani, että nuo suurkuvatulostimet käyttävät samoja musteita kuin tuo pikkuinen printterini, joten... A2-kokoinen tulostin on kyllä ollut mielessä jo pidempään. HP:lla ei sellaista ilmeisesti ole: pitäisi ostaa tosi iso. Päänvaivaahan tämä aiheuttaa, koska en haluaisi luopua Vivera-musteista, jotka on mennen tullen peitonneet mm. kaikki Epsonin musteet testeissä.

Hahnemühlen paperia sentään sain uuden kokeilusatsin kotiin, vielä kun ehtisi testata.

Janis Ian - Jesse

Aivan uskomatonta! Menen tänään nukkumaan kummallisessa tunnemikserissä: riemun ja oudon isovelivalvoofiiliksen melko vahvassa sekoituksessa...

Viime vuonna tuli tarve tehdä jotain käsilläkin, joten osallistuin Brooklyn Art Libraryn Sketchbook Projectiin, jossa kuvitettiin Moleskin-vihko. Äidyin kelaamaan taaksepäin aikaan ennen tietokoneita, kun saturunot vielä pulppuilivat päässä - ja lopputulokseksi tuli kynäilty ja kuvitettu englanninkielinen puolirimmaava runosatu A Little Witch Who Knits. Kirjasen sain matkaan New Yorkia kohti tammikuussa. Juuri nyt on Brooklynin Art Libraryssa menossa avajaiset. Olin ne totaalisesti jo unohtanut tässä kaiken Live Herring '11 -kiireen keskellä, mutta sain sopivasti muistutuksen, kun tulin sulkemaan konetta ja meiliini tipahti viesti, että joku otti juuri sketchbookini luettavaksi (niissä on viivakoodit - joka kerran, kun kirjaseen tarttuu joku, se viedään viivakoodin lukijan kautta ja siitä tulee viesti tekijälle). Tuntui aika hillittömän hienolta, koska projektiin osallistujia on tajuton määrä - melkein 30 000, jos oikein luin! Vieläkin oudommalta - monessakin mielessä - tuntui se, että innoissani klikkasin lukijaprofiilia ja sivuille päätyessäni huomasin live-lähetyksen taidekirjastotilasta - ja OMAN KIRJASENI jonkun kädessä! Mitä ihmettä?! Tosi outo tunne katsella jotain toista tyyppiä toisella puolella maapalloa reaaliaikaisesti, varsinkin, kun henkilöllä itsellään ei ollut tarkuuvarmasti mitään tietoa siitä, että häntä tarkkaillaan. Onneksi käveli ulos kuvasta ennenkuin ehdin syventymään tarkemmin ilmeanalyysiin :)


Kyllä tämäkin projekti alussa vähän taisteli vastaan... Eikä niin vähänkään. Kirjanen oli mukana Firenzessä ja alunperin aloin tehdä siitä jotain ihan muuta, mutta jotenkin idea ei vain kantanut loppuun. Tuntui, ettei paperi puhunut kanssani yhtään samaa kieltä ja ideakin vähän hävisi matkan varrella. Aloitin Firenzessä kirjan tekemisen temperalla ja pottupainamisella, mitä oli tarkoitus jatkaa kotiin palattua, mutta se ei vain toiminut. Koska otin koko projektin itselleni vähän jonkinlaiseksi taideterapiahankkeeksi ja lähdin tekemään sitä ihan huvin vuoksi, en viitsinyt hirveästi sitä stressata. Mietin kaikenlaista modernihkoa kuvitussysteemiä ja sarjakuvankin tekoa, mutta mikään ei oikein napannut. Hiljalleen itselleni tuli tarve tehdä kunnon vanhanaikainen nonsense-satu ja päästä värittelemään Copiceillani. Osallistuin nimenomaan "story"-sarjaan ja halusin tehdä oikein perinteisen tarinan alun, keskikohdan ja lopun kanssa - enkä mitään nonlineaarista ultramodernia höttöä. Joulupäivänä, kun copypastailin työprojekteja, idea alkoi hahmottua. Pitkän vitkastelun jälkeen aloin toteuttaa kirjasta tottakai viimeisenä viikonloppuna ennenkuin se piti lähettää - hyvin haudutetunhan pitäisi perinteisesti valmistua nopeasti.

Joten riivin kirjasta alkuperäiset sivut pois ja vaihdoin siihen paksummasta ja huokoisemmasta paperista muotoon leikatut sivut. Kiireessä ja totaali-idioottina en tietenkään hoksannut kokeilla etukäteen kunnolla, miten Copicit käyttäytyvät paperilla: pieni testipala ei paljastanut sitä, että tussi tulee aika voimakkaastikin läpi. Kun olin sekä luonnostellut että kirjoittanut tarinan suoraan paperille, en yksinkertaisesti enää ehtinyt etsiä ja kokeilla uutta paperia, joten päätin vaihtaa kyniä. Puukynäyritys loppui siihen istumaan. Vaha- ja öljyliidut lopulta tuntuivat oikealta vaihtoehdolta, mutta kun olin päässyt ensimmäisten tärkeimpien kuvien loppuun, tajusin, etten ikinä saa liiduilla sellaista jälkeä kuin haluaisin. Mietin, josko Copiceilla voisi hieman paikata kaikkein roheimpia reunoja tasaisemman oloiseksi - ja kappas: samalla huomasin, että niillä voi hyvin värittää liitupinnan päälle ilman, että väri menee läpi. Pinnasta tuli kieltämättä oudon tuntuinen, mutta livenä varsin kivan näköinen. Valkoiset maalitussit eivät sensijaan toimineet rajauksessa yhtään niinkuin piti: piirtäessäni huomasin, että ne suorastaan väistelivät vahaliitujen jälkeä, vaikka periaatteessa tussin pitäisi tarttua kaikille pinnoille. Tulipahan askarrellessa vähän roheutta kuviin.

Mutta kaikenkaikkiaan: tuli hyvä satu ja ihan hyvä kuvituskin. Harmittaa vain, kun en kunnolla hoksannut skannata kirjaa ennen lähetystä, koska näin jälkeenpäin mietin, että muutamia pieniä fiboja paikkaamalla siitä olisi ehkä voinut saada julkaisukelpoisenkin opuksen... Kaikki kuvat tuli otettua prosessissa, kun viimeistely oli vielä kesken. Kirja on kuitenkin nyt Brooklynissa skannausjonossa, joten ehkä se tulee esille jossain vaiheessa kokonaan - ja samantien virittelen siitä uuden version omaan käyttööni...


THE SKETCHBOOK PROJECT ON TOUR:
Brooklyn Art Library February 19-27, 2011 / 103A N. 3rd St., Brooklyn, NY 11211 | Open Tue - Sun / Noon - 8pm / Closed Mondays (L train to edford Ave.)
Austin Museum of Art March 12th, 2011 (during the SXSW festival!) Austin, TX
SPACE Gallery March 30-April 2, 2011 Portland, ME
The Granite Room April 8-9, 2011 Atlanta, GA
Transformer Gallery April 11-30, 2011 Washington, DC
Form/Space Atelier June 10-12, 2011 Seattle, WA
111 Minna Gallery June 18, 2011 San Francisco, CA
Hyde Park Arts Center July 14-17, 2011 Chicago, IL
Full Sail University July 29-July 31, 2011 Winter Park, FL

Tricky - Ghetto Stars

[Vieras 8. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Oli tarkoitus postailla blogiin hienoja kuvia Äänekosken näyttelystä, mutta enhän ole mitään ehtinyt, kun rikosilmoitusten vääntäminen ja Live Herring '11 -touhu on kaapannut koko elämän. Johan se on kohta ohi.

Sikäli itselleni aika hieno juttu, että sain tuohon Äänekosken näyttelyyn vihdoin aloitettua isojen laserprinttitöiden sarjan (Kuulumattomat), jota olen päässäni hahmotellut varmaankin kymmenen vuotta. A4-kokoisille kuultopapereille laserilla tulostetut kuvat on koostettu täysin photarin actioneja käyttäen. Olen kyllä valinnut etukäteen malliksi muutamia valokuvia, joiden mukaan olen sitten ohjaillut actionien avulla syntyviä kuvioita, eli eivät nuo ihan puhdasta tietokonetuotetta ole. Ja hienosti craftina teipillä kiinni! Äänekoskella on kolme esillä, ensi syksynä kymmenen kuvan setti tulee esille Korpilahdelle Höyry-galleriaan ja tässä samalla hiljakseen työstän sadan kuvan sarjaa valmiiksi. Mihin menee varmaan pari vuotta, jos aikaa löytyy tekemiseen. Kummasti inspiroisi, jos tuolle massiiviselle tilateokselle löytyisi jostakin iso tehdashalli, mihin sen voisi laittaa pelottelemaan herkkiä sieluja.

Kuvat näyttelystä ovat joka tapauksessa vielä kameran uumenissa, kun ei ole ehtinyt muistikorttia tyhjentää - eikä ehdi nytkään.

Viime viikko sujui käytännössä kokonaan Live Herringin hommissa: tiistaina menimme (Tauri, Timppa ja minä) näyttelyä Keuruulle ja Timpan kanssa jatkettiin seuraavana päivänä ja Soilen ja Sirjan kera vähän vielä seuraavanakin - sopivasti saatiin ikkunat peitettyä ja johtoja piiloon juuri ennen avajaisia. Mutta tärkeintä: tekniikka saatiin pääosin pelaamaan jo keskiviikkona. Alku ei ollut kovin lupaava: eka tykki ei suostunut toimimaan ollenkaan, eikä Heini Ahon työt meinanneet lähteä lainkaan käyntiin. Mutta siellä se nyt jököttää. Ainakin pari päivää on toiminut, eli nelisen prossaa näyttelyajasta on suoritettu. Ei ihan voiton puolella siis vielä...

Ei meinannut kyllä enää millään puhti riittää aktiivisen pystytysviikon jälkeen torstaina Vakiopaineeseen CologneOFF-klubille, mutta ei ollut kyllä puhti riittänyt monella muullakaan. Pink Twinsin keikalla lauantaina mieli lepäsi - ja ideoita alkoi tulvia päähän ja seuraavan päivän työpajan tuotoksia seuratessa prosessi vain jatkui. Hirveä elektroakustisen musiikkinäpräyksen himo jäi päälle. Toivotaan nyt, että onnistun vielä kytkemään itseni jossain välissä johonkin työpajaankin, ettei mene pelkiksi toimistohommiksi koko kevät.

Siinä sunnuntaina penkillä istuessa ja kuunnellessa tajusi, että taas on harmillisesti omat vapaamuotoiset projektit (artsuilut, kirjoittelut ja muut) jääneet muun tuotannon jalkoihin. Minne hemmettiin se toivontai joutui? Ideoita pukkaa silti - tai ehkä siksi.

Pakko ainakin päästä johonkin toteuttamaan kuparikukkatarhani, joka on ollut jo pitkäaikaisempi toiveeni - pitää jonakin yön hiljaisena tuntina kirjoittaa sille speksit kuntoon.

Huomisena ohjelmanumerona olisi näyttelynpystytyssessiota taidemuseossa ja sitten taas tuohon vedosvarkauteen liittyvää hommaa. Ja koneen näpyttelyä kunnes sormenpäät irtoavat.

Grinderman — Worm Tamer

[Poissa 7. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Turun suuressa mediahiljaisuudessa vellonut näyttely Turun Vanhan Raatihuoneen galleriassa sai masentavan päätöksen: Timppa huomasi eilen näyttelyä purkaessaan, että teossiimoja roikkui 200:sta kuvasta koostuvassa Poissa-installaatiossa muutamia tyhjillään ja joitakin teossiimoja oli kiinnitetty kaksi yhteen kuvaan - ja sehän laukaisi hälytyskellot päässä. En ollut itse purkamassa, mutta puhelin kantoi päivällä tiedon siitä että töitä puuttuu noi kymmenen. Lopullinen inventaario viime yönä paljasti, että kuvia on varastettu yksitoista kappaletta: numerot °7, °14, °18, °52, °68, °89, °99, °104, °151, °155 ja °170. Kaikki vedokset on signeerattu, numeroitu ja sarjan ykkösiä: niissä on merkintä 1/5.

Soittelin tänään Suomen taiteilijaseuran lakimiehelle vähän kysyäkseni neuvoa vastuuasioissa ja siitä, miten kannattaa toimia. Aikomukseni oli tehdä rikosilmoitus heti, mutta päivä kului aamuyhdeksästä iltayhdeksään Live Herring '11 / Epätosi maailma -näyttelyn pystytyksessä Keuruulla (aikalailla tauotta) ja kotiin päästyä verkko ei toimi (mokkulakin katkoo ärsyttävästi, ei oikein virallisia ilmoituksia tällä epävarmalla yhteydellä viitsi alkaa säätää). Mutta huomenna sen aion tehdä heti ensimmäisen sopivan tauon alkaessa. Turun museokeskukselle on asiasta ilmoitettu, eikä heilläkään ole kokemusta vastaavasta. Kaikin puolin kaikki asiaan liittyvä on vielä siis kesken, joten katsotaan nyt, miten tässä käy.

Vaikka teosten myyntiarvo ei ole mikään järisyttävän suuri (noita olen myynyt 70€/kpl, eli yhdentoista kappaleen hinta olisi 770€), nuo sarjan ensimmäiset vedokset ovat olleet sellaisia, jotka eivät ole olleet myynnissä kuin tuon 200-osaisen installaation osana. Lisäksi jokaisesta kuvasta on siis tehty neljä vedosta, jotka ovat olleet myynnissä yksittäisinä kappaleina ja ainakin yhdestä varastetuista töistä on kaikki viisi vedosta jo pois pelistä: yksi oli installaatiossa ja neljä myyty. Joten siltä osin tuntuu, että tuo iso installaatio on mennyt "rikki". Ei ehkä näy ulkopuoliselle niin konkreettisesti kuin esimerkiksi isoon maalaukseen reiän tekeminen, mutta kyllä se siltä itsestä tuntuu. Varsinkin, kun installaation ostamista kohtaan on osoitettu vähän mielenkiintoakin ja nyt tuntuu, että enhän minä voi rikkinäistä myydä. Voihan tietenkin tehdä puuttuvista teoksista jonkinlaiset erityisversiot installaatioon, että varkaus tallentuisi siihen jotenkin pysyvästi - mutta ei se ole sama.

Paitsi että surettaa, myös ()#=)¤(/#ttaa niin armottomasti, etten varmasti jätä tähän. Tässä postauksessa on kuvat niistä viedyistä teoksista, jotka löytyivät itseltäni valmiiksi digitaalisina. Loput etsin jostakin viimeistään viikonlopun aikana ja pistän verkkoon esille etsintäkuulutussivun, johon kokoan kaikkien kuvien työt. Voin jo tässä välissä luvata, että jos joku bongaa näistä kuvista jonkun (nimenomaan ykkösvedoksen - toivottavasti kukaan ei käräytä kaveriaan, jolla sattuu olemaan myöhempi vedos), pitävistä ja käräyttävistä vihjeistä annan vedospalkkion.

---

Vaikka Turusta jäi tällä kertaa paha maku suuhun isolla skaalalla, täytyy sanoa, että pienemmällä skaalalla - vieraskirjaa lukiessa ja kuultuja palautteita suodattaessa - olo keveni vähän. Tässä synkistelyn keskellä kirjaan kirjoitetuilla pienilläkin positiivisilla kommenteilla on mielessä aika hyvä kaiku. Että ei se koko maailma ole ihan mutaa silti.


[Poissa 14. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 104. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 151. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 155. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 170. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

The Jim Jones Revue — Shoot First

[Vieras 7. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Jonkin aikaa sitten naureskelin, kun Uninvited Words -teokseni tuntui latausten perusteella olevan hirveän suuri hitti Kiinassa (no, ei ehkä väkilukuun suhteutettuna kumminkaan). Tänään sitten Helen vinkkasi, että oli saanut työnsä puitteissa enkkubriiffin kiinalaisesta Ming-Fen Huangin (professori Xiamenin yliopiston kulttuuriosastolla) nettitaiteen taidekritiikkiä koskevasta tutkimuksesta. Sen enempää tietoa en saanut, mutta linkin ko. kiinankieliselle tutkimussivulle. Google käännätti otsikon: Internet Art taidekritiikin ja tässä surrealistinen yhteenveto Googlen kääntämänä:

Aseta henki avantgarden, postmoderni kulttuuriset vaikutukset ja digitaalitekniikan uunissa Internet taiteilija on kriittinen nykytaiteen aktiivisin ryhmiin. Ne sormella runko taiteesta, taiteen tekijänoikeuden ja perinteiseen taiteen käytäntöjen, ottamalla käyttöön satunnaisten tekijöiden tapa parodia ja kloonaamista antitaidetta, ainutlaatuinen omalla tavallaan edistää taiteen.

Kappaleessa, joka alkaa überhienolla lauseella Toiseksi, roskat kun vauva. (tämä on muuten ihan ymmärrettävissä, kun vähän ajattelee!) lukee oma ja Uninvited Words -projektin nimi.

Toisessa esimerkissä, Suomen freelance-kirjailija Yan Voiko Line ( P. Hintsanen ) "kutsumaton ilmaisu" ( kutsumattomat Words , 2005 ) ja 2004 vuonna 11 kuukauden välillä roskapostia vastaan sana järjestetään aakkosjärjestyksessä , ja . doc ,. rtf . txt näkyy kolmessa eri muodossa. Hän yritti näyttelytila osaksi temppeli roskapostia ja luoda valoteos taidetta. Vierailijat eivät voi vain selata, voit ladata käyttämällä syntetisoiman lukeminen sanat ja muodostumista MP3 -tiedostoja.

Nyt joku kiinankielentaitoinen: onko tuo Yan Voiko Line minä? Onko minulla alterego?

Olisi ihan mahtavaa saada tämä kokonaan vaikka englanniksi käännettynä. En ainakaan vielä löytänyt kokonaan. Tuossa on tosi mielenkiintoisia linkkejä ja vinkkejä nettitaiteen maailmaan...

I Am Kloot — Fingerprints

Pitää pistää jossain välissä kuvakertomus kaikesta vuoden alun touhusta ja sinne väliin tilitys kaikesta, mikä on mennyt vinosti pieleen. Onneksi onnistumisen hetkiäkin on. En vielä uskalla ääneen sanoa, mutta toivon hartaasti, että vanha sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää todellakin paikkansa... Äänekosken näyttelytyöt ovat nimittäin jo kaksi kertaa valahtaneet alas. Jospa nykyinen viritys kestäisi näyttelyn loppuun saakka.

Itse näyttelyn pystytys oli aivan järkyttävän hankala (systeemit, varasysteemit ja varasysteemien systeemit eivät toimineet), puhumattakaan koko näyttelyn tekemisestä, joka seilasi koko ajan vastavirrassa. Joku jo kysyikin, että miksen vie sinne esille "vain jotakin - onhan sulla noita töitä" - mutta jotenkin itse haluaisin ajatella, että omissa näyttelyissäni on sydän ja sielu mukana ja ne on kokonaisuuksina ajateltu. Universumikin yritti olla toista mieltä: en saanut haluamaani paperia, paspojen piti alunperin olla ovaalinmuotoiset ja itse töiden tekemisessä tuli eteen kaiken maailman pientä säätöä, että se määrällisesti alkoi tuntua jo jonkun keskiarvokäyräteorian murtamiselta. Mutta nyt on Äänekoskella ensimmäistä kertaa esillä Vieraat-sarjan vedokset (10ed + lisäksi niistä on olemassa uniikit pienet kehystetyt työt, jotka ovat nyt esillä Turussa) ja samoin ensimmäistä kertaa esillä laserprinttiteippikollaasi Kuulumattomat.

Tyytyväinen. Olen.