Ministry - Lies Lies Lies

Tapettimallia pukkaa.

Ajan hallinta on reissailun jälkeen osoittautunut ongelmalliseksi. Jotenkin ajattelin, että olisin Islannin reissun jälkeen alkanut tehdä omia projektejani, mutta sen sijaan olenkin semihallitsemattomassa työkaaoksessa. Jotakin roikkoja olen sentään saanut jo hoidettua alta pois ja tulevienkin kanssa olen vielä sellaisessa NormaaliAhistuksessa, ettei tässä mitään hätää ole. Kunhan vaan olisi se toivontai, että ehtisi hengittääkin välillä.

Ennakkoon ajattelin stressaavani / väsyväni eniten viikonloppuluennoimisesta Viitasaarella ja Saarijärvellä, mutta olenkin kokenut reissut suorastaan rentouttavina. Aihepiiri on niin tuttua, ettei valmisteluun mene puolta vuotta ja bussimatkustelu on ollut puolitranssista nautintoa (paitsi Saarijärveltä paluu oli melkoista hökkyytystä). Porukkakin on mukavaa, eikä kukaan ainakaan vielä ole poistunut ilkeyteni vuoksi itkien takavasemmalle, joten tässähän on toivoa...

Parissa kuvitusprojektissa en ole oikein vielä niskan päällä. Toinen on (tai toivottavasti menivät läpi - eli "oli") sellainen, johon alunperin suunnittelin piirtäväni ja kun viime viikolla onnistuin kipeyttämään käteni niin, ettei kynä meinannut pysyä handussa, meinasi jo Kriisi iskeä. Käsi parani, mutta silti kuvien laadun suhteen on vielä sellainen henkisesti hutera olo. Melkein jännittää.

Toinen Suuri Jännityksen kohde ovat omat projektini: taas olen jotenkin onnistunut sotkeutumaan useampaan projektiin kuin ehkä olisi aiheellista. Pitäisi tuottaa kuvamateriaalia ja leikkiä jälleen myös flashin kanssa. Toisaalta projektit ruokkivat itse itseään, niistä melkein tulee energiaa saman verran kuin vievät.

Kaikkein Suurin Jännitysnäytelmä alkoi eilen, kun kävimme varaamassa lentoliput Firenzeen toukokuuksi. Ullakkoasunto on vuokrattu Firenzen keskustasta muutamaksi viikoksi ja matkat on jo maksettu ja liput tulostettu. Talven aikana ehtii tienata vielä matkarahatkin. Eilinen ilta meni matkaoppaita lueskellessa. Bongasin jo verkosta kuuluisimmat jäätelöbaarit. Viime yönä ehdin jo nähdä painajaistakin: siinä olen suurinpiirtein ainoa ihminen maailmassa, joka ei pidä Firenzen maailman parhaaksi tittelöidystä jäätelöstä. Stendahl-jäätelösyndrooma edessä.


----------------

Keskustelu eräänä päivänä klo 13:10:
Mikko: Sun leija on sitten hyvässä tallessa.
Minä: Ai, onko se vielä siellä männyssä?
Mikko: No, oikeastaan ei. Se on puoliksi männyssä, puoliksi koivussa.

Sufjan Stevens - Chicago

Ra. Elämä on mennyt töiden ja kemian + fysiikan parissa. Viime viikolla aloin etsiä tietoa luminenssista ja päädyin radioaktiivisiin maaleihin, jotka veivät pakkomielteen omaisesti mukanaan. Kirjoitin jutun coloria-blogiini ja nyt ihmettelen postiini tulevaa kysymystulvaa. Sen verran tulee kysymyksiä etenkin siitä, mitä vanhoille radioaktiivisille kelloille pitäisi tehdä, että rohkenin lähestyä Säteilyturvakeskusta sähköpostin muodossa. STUKin sivujen yläreunassa on viehättävä "Säteily tänään" -tiedote, josta voisi katsoa oman paikkakuntansa säteilyn - jos olisi paikkakuntaa. Jyväskylää ei löydy, eikä Keski-Suomesta muitakaan paikkakuntia. Täytyy palata myöhemmin katsomaan, onko tuo vain väliaikaista. Huvittaisi kovasti tietää säteileekö Jyväskylässä enemmän kuin Näljätnevalla.

Tällä viikolla olen onnistunut myös perumaan kaksi matkaa, joille olin jo henkisesti lähdössä: Wienin reissu marraskuussa osuisi päällekäin Timpan näyttelyn avajaisten kanssa (ja muutenkin pahaan saumaan) ja Pietarin reissulle ensi kuussa minulla ei yksinkertaisesti ole valuuttaa. Jo aiemmin minulle on vihjaistu Milanon matkasta (jonne en pääse), joten jos reaaliteetit unohdetaan, ulkomaan vientini on varsin hyvä.