Näytetään tekstit, joissa on tunniste anthotypical. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste anthotypical. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 04, 2022

Uusi vuosi, uusi elämä / New year, new life

Viime vuoden huhtikuulla postasin instaan ylläolevan kuvan keittiöstämme. Työ oli vallannut sen, olimme siirtyneet syömään olohuoneessa ja enemmän take awayta kuin aiemmin, ettei koko ajan tarvinnut koota työtavaroita pois ruoanlaiton tieltä. Tilanne oli aika pysyvä - alla kuva miltei kahta kuukautta myöhemmin. 

 Last April I posted the photo above to Instagram. Our kitchen had been taken over by my work, and we had moved to eat in living room and ordered more take away than before, since I didn't want to clean this all away from cooking all the time. This was pretty much a permanent view - the photo below is taken two months later.

Minulla on toki erillinen työhuone, mutta siellä ei ole minkäänlaista keittonurkkausta, eikä myöskään tarpeeksi hyvää ilmastointia sille, että voisin valmistella väriliemiä esimerkiksi irtoliedellä. Saati sitten tilaa värjäillä papereita pitkiä aikoja avonaisissa vuoissa, jos haluan tehdä jotain muutakin - kuten esimerkiksi piirtää. Uudesta lisätilasta en osannut haaveillakaan, ennen kuin sellaisen mahdollisuus yhtä-äkkiä alkukesästä tuli eteen: saimme ihanilta naapureiltamme tietää, että heidän vuokraamansa pieni varastotila oli pian vapautumassa uudelleen vuokrattavaksi. 

 I had my art studio, but I don't have any kind of kitchenette there, nor good enough ventilation for boiling dye baths or any space for dyeing papers in open trays - if I wished to do anything else at the studio, like to draw. But I didn't even dream about this new space, before there was a sudden opportunity to rent one. A beautiful neighbors informed us, that this small space that they had rented, was soon available again.

Pienen jännitysnäytelmän jälkeen allekirjoitimme vuokrasopimuksen ja saimme avaimet käteen heinäkuun lopulla. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä ei ole mikään luksuslukaali, mutta juuri siksi aivan täydellinen värityölleni. Mihinkään isoon remppaan ei haluttu rahaa laittaa, mutta yleisilmettä halusimme kuitenkin vähän valoisammaksi, jotta olisi kiva työskennellä. Onnistuin löytämään alennuksesta edullisen loppuerän laminaatista (maksoi suurinpiirtein vitosen per neliö!), jonka yhtenä viikonloppuna asentelimme paikalleen. Seinät ja katto maalattiin valkoisilla maalijämillä ja alennusmaaleilla, joten jos tarkkaan katsoo, niin jälki on vähän laikukasta. Mutta valoisuus pääasia. Huoneen yhtä seinää peittävän ruman beigen "ilmoitustauluseinän" (ei näy näissä kuvissa) peitin raksakirppikseltä ostetulla tapetilla nitomalla paperin siihen.  

We signed the lease and got our keys in the end of July. As you can see from the photo, not exactly a luxury apartment, but that's why it is just perfect for my work with colour. We didn't want to spent money for a big renovation, but still we wanted to make the room a bit brighter, so it would be nicer to work there. I managed to make a bargain find of floor laminate stock (only about five euros per square meter!), which we set up one weekend. We also painted the walls and ceiling with some white paint left-overs, which made the result a bit blotchy (if you look close). But the lightness was the main point. There was also an ugly beige soft board wall (not in these photos) which I covered with stapling some white wall paper on it.

Kirppareilta tein muutamia pöytä- ja  hyllyhankintoja, mutta pitkälle takaseinälle oli tarkoitus saada oikein kunnon varastohylly tarvikkeille. Siinä vaiheessa huone jämähtikin pitkäksi aikaa tähän tilaan, koska ostamaani unelmahyllystöä ei saatukaan toimitettua, ja kesti melkein pari kuukautta, ennen kuin lopulta annoin odottamiselle periksi, peruin kaupat ja ostin tilalle muita hyllyjä - jotka saatiin rakennettua ja kiinnitettyä paikalleen lokakuun alussa. 

I bought some furniture from a second hand store,  but I meant to buy a beautiful storage shelf system to the back wall. At that point there was a long pause, because this perfect shelf I had ordered, couldn't be shipped, and it took almost two months, before I finally gave up. I cancelled the order and bought ordinary storage shelves instead - which we assembled and  put in place in the beginning of October.

Tällä hetkellä kaikki alkaa olla paikallaan. Työtilaa olen käyttänyt työhön jo marraskuussa, mutta lähinnä leikannut paperia ja piirtänyt - töitä, jotka olivat loppuvuoden työlistallani. Mutta ensi viikolla aloitan jälleen kevätkauden projektini, eli väriliemien valmistamisen ja värjäyshommat, ihan ensimmäisen kerran tässä tilassa! (Siinä yhteydessä teen uuden kuvapäivityksen siitä, miltä tila näyttää nyt.)

At the moment my new working space is quite finished. I've used it to work already in November, but mainly I've been cutting paper and drawing there. But next week I'll start my springtime project including making dye baths and pigments, for the first time in this space! (I'll post  an updated image of how the space looks now as I'll start my project.) 

On ihan uskomatonta aloittaa työvuosi, kun asioille on paikkansa. Keskustan työtilani on edelleen päätyötilani, kotona pienessä työnurkkauksessani voin hoitaa paperityön ja muuta pientä, ja tässä uudessa tilassa voin levittäytyä kaikessa rauhassa väriprojekteihini minkään keskeyttämättä. Ja ennen kaikkea: koti on taas koti - keittiössä mahtuu syömään ja kokkaamaan, eikä olohuone ole peittäytynyt värjättyihin papereihin!

It's an unbelievably good feeling to start my working year knowing that  there are places to execute each work phase. My studio at the city centre is still my wain working place, but I can handle all the paper work etc at my small working space at home, and then there's this new space where I can spread all my colour based project without interruptions. And above all: our home is home yet again - we can cook and eat at our kitchen and living room is not covered with process papers!

.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2020

Projektipäiväkirja / A Project Diary



Koska olen joka tapauksessa jo kuukauden myöhässä suunnittelemastani aikataulusta antotypiakokeilujeni kanssa, ajattelin, ettei parin päivän viive enää missään tunnu. Koska joudun nyt porrastamaan testipapereiden valottumista ja muutenkin projektiin liittyvää "sälää" on kertynyt niin paljon, että ajattelin, että on selkeämpi muistiinpanojeni kannalta, jos porrastan ainakin ensimmäiset pari osaa projektistani alkamaan joko kuun ensimmäinen päivä tai viidestoista päivä. (Joskin viimeisen osion kanssa tulee niin kiire, että laittanen testipapereita valottumaan ehkä jopa päivittäin - pitää sitten vain skarpata merkintöjen kanssa, että saa jonkinlaisen yhdenmukaisen tuloksen.) Kiwinkuorikokeilujen piti olla viimeinen testipaperierä ennen ensimmäisen osion valottumista, mutta koska laitan ensimmäisen setin valottumaan vasta toukokuun ensimmäisenä päivänä, ja koska sen vuoksi tässä nyt on vielä pari päivää aikaa, ajattelin lisätä testipapereihin vielä sipulinkuorilla tehdyt kontaktivärjäysnäytteet sekä koristeomenapuun omenista tehdyn värin. Ne molemmat ovat nyt keittiössä valmistumassa: kuivaneet omenat kattilassa ja sipulinkuoret papereiden päälle levitettynä painot päällään.

Hiljalleen päivittelen myös Anthotypical-sivuani. Nyt olen vihdoin saanut päivitettyä Anthotypical-sivulle projektisuunnitelman (englanniksi). Varsinainen kuvaus teoksista, joita varten olen näitä testejä tekemässä vielä sivulta puuttuu, mutta senkin kyllä jossain vaiheessa haluan esille laittaa - kunhan on oikea aika. Tällä hetkellä käytän kaiken likenevän ajan siihen, että saan testipaperit ajoissa valottumaan, ja että saan tehtyä kaikki näytteet, jotka ovat olleet suunnitelmissa.

Nyt on aika monta kertaa joutunut hokemaan itselleen, että "kyllä se tästä". Mutta kyllä siihen hiljalleen alkaa uskoakin.

---

Because I'm alread about a month late with my original schedule with my anthotype testing, I'm thinking that a couple of more extra days delay won't do any harm. Because I now have to make this project in several stages instead of one, I thought that it would be a great idea to have starting days for exposure times in the beginning of the month or in the fifteenth day. (Though, I think I'll be in such a hurry then with the latest stage / batch, that I'll add print to exposure each day - I just have to then be especially alert with all the notes, so that the results can be uniformly read.) Testing with kiwi peels was supposed to be my last test set before preparing the first batch for exposure, but because I'll set the first batch out for sun exposure only on May 1st, there's still a few days left for more tests. So, there are currently crab apples boiling and some onion skin contact dyeing happening in my kitchen.

Gradually I'll also add more information on my Anthotypical page. Finally I got to write my project plan and schedule. The introduction to my art processes to which I'm making these tests is still missing from the web page, but I will update that some day too - when it's the right time. At this moment I'll have to use every minute possible to get those test papers to exposure as soon as possible, and to make all the samples that I have planned to make.

So many times I have now repeated "There, there - It´ll be allright". But maybe I'm actually starting to believe in it too.


.

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2020

Antotypiaa - Anthotype



Siihen nähden, että tässä viime viikkojen (voisi sanoa viime kuukauden) aikana ei ole ehtinyt tekemään juuri mitään tuottavaa työtä, väsymys on ihan suhteeton. Juuri nyt pitäisi keksiä kaikkea innovatiivista ja heitellä pelastusrenkaita itselleen, mutta tekee mieli jäädä vain tähän lankulle makaamaan ja antaa olla. Pienet asiat alkavat olla ihan ylitsepääsemättömiä. Kun näppäimistön ajurit sekoavat ja kirjaimeen osuessa tuleekin monta kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiirrrrrrrrrrrrrrrrrrrrjainta tai niitä jaa väliin (ongelma, joka ilmeni pari viikkoa sitten ja jonka luulin jo korjanneeni), sitä vain jaa tylsänä tuijottamaan monitoria, ja lopulta siirtyy sohvalle tuijottamaan ulos. Tsemppi on vähän haussa. Samalla niitä pieniä lohdun siemeniä: jokainen pienikin vedostilaus on tässä tilanteessa tuntunut niin Suurelta Lahjalta, että on pitänyt pidätellä itseään, ettei matkusta kielletyille alueille halailemaan ihmisiä. Jos olen jotain aiemmin puhunut tunteiden vuoristoradasta, niin en ole tiennyt, mistä puhun.

Olen jo hyväksynyt sen, että antotypiakokeiluni eivät todennäköisesti tänä vuonna mene niinkuin pitäisi. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että valmistelin tälle projektille aikaa vuoden, ja voin ihan hyvin odottaa toisen vuoden, jotta pääsen oikeasti sen tekemään. Tämäntyyppiset projektini ovat muutenkin yleensä pitkiä, mikä kiire minulla on? Silti pieni paine jyskyttää koko ajan päässä - ei sille vain voi mitään, että kun on selvä visio, on vaikea tehdä vain jotain "sinne päin", eikä luovuttaakaan halua. Luonnonvärien kanssa läträäminen on tuonut pientä iloa elämääni. Prosessit ovat hitaita (- peräti hyötyisivät tästä eristyksen ajasta, ellei kaikkea muuta säätöä olisi ilmaantunut siihen rinnalle viemään sitä hitauden vaatimaa aikaa). Yritän suhtautua kaikkeen zeniläisellä rauhallisuudella. Aamuisin nostan testipaperit keittiön pöydälle ja sivelen hitain, pitkin vedoin väriä niiden pintaan. Olen myöhässä, kyllä, mutta en aikaa voi kiirehtimällä hidastaakaan.

Työskentelyä antotypia-prosessin parissa voi seurata Anthotypical-blogissani. Blogia kirjoitan työvaiheista. Täydennän sinne myöhemmin varsinaiset teoskuvaukset - minulla on kaksi erillistä teossuunnitelmaa, missä tätä antotypiatekniikkaa tulen hyödyntämään ja mitä varten testejä juuri nyt teen.

---

When I think about how little I've worked in last few weeks with anything productive, I could state that my tiredness is disproportionate. Right now I should be very innovative and find new lifebuoys for myself, but I just want to lay here on slowly sinkin plank and let everything be. Even small things start to be insurmountable. When my keyboard drivers go mad and after hitting a letter I get seeeeeeeeeeeeeeeeeeeverrrrrrrrrrral letters or missing out some (a problem I thought I've already fixed when it first happened about few weeks ago), I just boringly stare the monitor before moving to couch to stare outside. The fighting spirit is a bit lost right now. At the same time there are some seeds of consolation: every little print order has been so Great Gift that I've had to stop myself from getting out to hug these people who are buying my art. If I've spoken about roller-coaster of feelings before, I've not known what I've spoken then.

I've already accepted that my anthotype testing won't probably happen as I had planned. I've tried to remind myself that I've already waited for a year, and I can really wait for another year to make it happen the way I planned. These kinds of projects are slow anyway - so what's my hurry? Even then a little pressure is in my head - I really can't help it: I have a clear vision, and it's really hard to do something just about, and in no case I want to give up. Besides, playing with natural dyes has brought some gladness in my life. The processes are slow (and would benefit of this time of isolation, if everything else hadn't come to eat the valuable time these processes need). I try to zen my way through it. In every morning I set the test papers on our kitchen table and brush dye upon them, layers upon layers, slowly. I'm late with this process, yes, but I can't make time go any slower by rushing things.

You can follow my work with this process in my Anthotypical blog. At the moment it's all about preparation but later I'll update the information about the art projects for which I'm making these tests.

.