Sulka myllyn seinässä.
Eilinen Fiskarsin reissu oli varsin onnistunut lomapäiväreissu. Huolimatta siitä, että lähtö oli seitsemältä aamulla ja bussissa tuli istuttua yhteensä lähemmäs kymmenen tuntia (O_o laskinko oikein?).
Perillä tutustuimme ryhmänä osuuskunta Onoman toimintaan. Hajonneena ryhmänä rynnimme myös Näkökulmia-näyttelyyn, mutta en ainakaan itse kovin suuria kicksejä siitä saanut. Fiskarsissa on vähän se ongelma, että kun ympäristö on niin upea, niin visuaalisesta väsymyksestä melkein kroonisesti kärsivälle sisätilan näyttelyt saavat aikaan vain kaipuun takaisin ulos. Näyttelyistä tulee vähän teflonisia, eikä mikään tartu mieleen. (Ja nyt tuntuu siltä, että tähän kohtaan pitää iskostaa anteeksipyyntö kaikille näyttelyn taiteilijoille.)
Pidättäydyimme fiksusti syömästä ABC:lla; sen sijaan löysimme Suutarinmäeltä viehättävän pienen Kahvila Meijerin, jonka mozzarella-tomaatti croissantti ja aurinkokuivattutomaattipiirakka sulivat suussa (ja huoltoasemaa halvemmallakin vielä). Kahvia sai santsata ja ympäristö oli niin II (Isoa Idylliä), että mukulakivipihalla tuli istuskeltua kiireettömästi jonkin aikaa. AWWWW! Majoitus olisi ollut edullinen ja jos Velvollisuudet eivät olisi odottaneet kotona, olisimme ilman muuta jääneet ainakin yhdeksi ekstrapäiväksi.
Aurinko paistoi sen verran, että hairahduin ostamaan itselleni kevyen kesälätsän; sokerisäkistä tehdyn liivin jätin paikalleen, vaikka selkäteksti olisi ollut kuinka imarteleva tahansa. Loppuaikana käytiin muutamassa myymälässä, mutta pääosin lorveksittiin ja ihmeteltiin.
Paluumatkalla 20:14.
Paluumatkalla 20:15.
---------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti