Ryan Adams - The Shadowlands

Illustraattori on nyt kunnossa! Adoben tuesta soitettiin eilen ja viiden minuutin kuluttua ohjelma toimi. Ei tarvinnut asentaa uusiksi, eikä mitään sen sorttista. Heti innostuin treisaamaan valokuvia - kuvassa simppeli trace Timpan joulukuisen hempeästä valokuvasta. Olen tekemässä muutamaakin projektia, johon pitäisi tehdä piirrospohjaista kuvitusta. Pitäisi siis opetella kunnolla hienosäätämään kuviaan. Ja sitä ennen harjoittamaan taas vähän piirustelua... Ennen joulua tuli Tampereelta Tuubista (vai mikä onkaan) ostettua piirustelulehtiöitä oikein könttänä, kun siellä harrastavat oikein bulkkimyyntiä. Siinä copicit liitävät pinnalla kevyesti! Mietin jo, että pitäisikö ensi viikolla ostaa lisää...

Keskuskeittiössämme oli eilen parsakaalikeittoa tarjolla ja sitä sain tänäänkin vielä lounaaksi. Illaksi on vielä pikkuinen tilkkanen. Ja sitten pitää saada uutta satsia. Se, että vingun jonkun noin terveellisen ruoan perään, alkaa hiljalleen häiritä ajatuksiani. Siinä varmaan syy, etten tunnu saavan mitään valmiiksi (...olet mitä syöt = kasvis). Isot jutut vaativat aina keskittymistä ja aikaa kunnolla ja jotenkin onnistun aina aloittamaan päiväni räpiköimällä pikkujuttujen parissa. Pitää varmaan alkaa vähän priorisoida projekteja.

--

Unohdin kokonaan: kävimme viimeisenä aukiolopäivänä joulukuussa katsomassa Galleria Harmonian grafiikasalkkunäyttelyn, jossa on Marja-Leenankin tuttuja mukana! (Maailma on pieni.) Tykkäsin kovasti. Jotenkin on sellainen lievä visuaalinen väsymys taas, etteivät suuret kokonaisuudet mene oikein läpi, mutta näköjään nuo useista eri tekijöistä koostuvat näyttelyt toimivat kuin häkä. Vai onko tämä jonkinlainen visuaalinen ADHD -häiriö?

Äiti sanoi kerran, aikansa uutta maalausta tuijoteltuaan: Nyt on pakko laittaa silmät kiinni, ettei värit kulu. Ihailtavaa optimismia.

Peeping Tom - 5 Seconds

Pysyttelen sisätiloissa piilossa tuulta ja sadetta ja kosteaa viimaa, joka hiipii selkärankaani kiduttamaan. Vuosi on alkanut työllä ja askareella, mutta ei niin ahkerasti kuin voisi luulla. Television eteen on kertynyt pieni läjä lehtiä, lankoja, ristikoita ja piirustusvälineitä, ja peitto, jonka alle voi rakentaa luolansa. Löysinpä kuvaavan kuvan muutaman vuoden takaa - vaikka ryönäröykkiötä siinä ei näykään. Herranjestas, siinähän se on, suomen kielen kaunein sana, jota jossain on metsästetty: ryönäröykkiö. Äärimmäisen vaikea kirjoittaa nopeasti - kokeilkaa!

Öisin päähän hiipii valtavasti ideoita, joita en ehdi kaikkea kirjoittamaan ylös ja joista osa haihtuu aamun tullen taivaanrannan taa. Uusi vuosi tuo kuitenkin aina tuhatmäärin uusia suunnitelmia ja mahdollisuuksia, joten ehkä tuo mielitulva liittyy vain tähän hetkeen. Yritän kuitenkin pitää itseni jonkinlaisessa selkärankaisessa moodissa ja hoitaa alta ensin pois kaikki kaksi vuotta sitten aloittamani projektit. Ja työt.

Tämä sisällä lurkkiminen ja ulkoinen epätalvisuus ovat kieltämättä hieman vieneet mieltä alaspäin. Mutta tulipa hyvä mieli, kun Ystävä eilen soitti, kertoi palanneensa Afrikasta takaisin laukussaan ääntä kuultavakseni. Jotain mitä odottaa :D

Ja odotan myös parsakaalikeittoa, jota olen vinkunut viime Tampereen reissun jälkeen jatkuvalla syötöllä. Tänään sitä on luvattu tuleman.

---
ONKO SIELLÄ KETÄÄN, joka olisi pelannut Kingdom Heartsin ykkösosaa läpi ja voisi tulla kahvipalkalla pelaamaan yhden bossikentän (ollaan siellä Aladdinin erämaassa, jossa Riku, Aladdin ja Hessu yrittävät iskeä tainnoksiin lohikäärmeen)? Jäin jumiin jo yli kuukausi sitten ja tässä välissä jo ehdin vältellä ongelmaa pelaamalla Ratchet&Clank 3:n siihen ultimate viimeiseen bossikenttään asti, jolla en nyt jaksaisi stressata. Nyt on aika turha lähteä hirviön tappoon, kun kestää taas päiväkaupalla, ennenkuin kontrolleja oppii uudelleen käyttämään erilailla. Ja haluaisin joskus palauttaa tuon pelin Janille, kun se on ollut jo yli vuoden lainassa. Grrr. APUA!