soi | The Alarm - Declaration

Jo useamman kerran olen yrittänyt aloittaa majakkareissusta kirjoittamista, mutta sanat eivät vain löydä paikkaansa. Majakoissa oli sellaista jylhyyttä ja hartautta, jota ei hevillä sanoiksi pueta.



Matkaohjelmaan kuului ensimmäisenä päivänä vierailu Kobba klintarin luotsiasemalla. Vasta, kun lähestyimme sitä, tajusimme, että kyseessä on se valkoinen yksinäinen talo, jota aina Maarianhaminaan saapuessa tai sieltä lähtiessä laivan kannelta ihmettelee. Eka yritys ei vienyt maihin saakka, mutta Buster-kyyti muutamaa tuntia myöhemmin vei perille saakka.



Takaisin päin "saattaa vähän kastua", kuten meitä varoitettiin = Timpan kanssa istuimme takana ja olimme paluumatkan jälkeen alusvaatteita myöten litimärät. Koska vaatteemme seikkailivat ties kenen autossa, kuivattelimme itseämme auringossa ja istuimme automatkan sadetakin päällä, jottei penkki mätänisi altamme.



Sälskärin majakkasaarella meitä opasti Bengt Häger, joka vietti lapsuutensa saarella. Ilmassa leijui kummallinen déjà vu -henki, kun omituisella tavalla tunsi kävelevänsä tutuissa maisemissa: maisema oli hyvin samanlainen kuin millaiseksi olen kuvitellut muumien majakkasaaren, mutta kuitenkin hyvin erilainen. Syntyi outo unenomainen olotila, mikä jatkui miltei koko matkan läpi.



Sälskär antoi Timpalle ja minulle ensimmäinen majakkakokemuksemme. Siksi oli jotenkin äärimmäisen hienoa, kun se oli samalla Seppo Laurellille suomalaisista majakoista se ainoa, jossa hän ei ollut vielä käynyt.

Lopussa on alku.



Sunnuntaina Märketiin. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä sinne jo lauantaina, mutta tuuli oli liian voimakasta. Sunnuntaina onnistui - meillä oli tuuria.



Jo Sälskär tuntui uskonnolliselta kokemukselta, mutta Märket oli ehkä vieläkin enemmän. Sileillä kallioilla ei kasvanut kuin pienen pientä heinää, ei mitään suurempaa. Uteliaat hylkeet nostelivat päätään vedestä ja kurkkivat tunkeilijoita. Hylkeiden hymisevä laulu seurasi iltauniin.



Sisälle Märketin majakkaan emme päässeet - meillä oli väärä avain. Oikeastaan tilanteen tajusi vasta myöhemmin. Majakassa oli paljon katsomista ulkopuoleltakin, eikä sisään osannut edes kaivata. Melkein hienoa, että saarelle jäi vielä minulle salaisuus: ehkä se on sitten se viimeinen katsottava.



Koskettavinta oli ääretön epätoden tuntu. Sälskärillä tunsi astelevansa muumikirjan maisemassa, Märketissä Timpan maalausten maisemissa. Niihin on kuvitellut samanlaisen ilman, samat äänet, samat tuoksut -








Lisää majakkareissun kuvia »

--

Varsinainen majakkareissu päättyi jo sunnuntaina, mutta jäimme vielä muutamaksi päiväksi Maarianhaminaan toipumaan. Täydellistä lomaa: aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa. Palasimme kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kummallisen reissun päätteeksi istuimme tavallisessa matkustajavaunussa, jonne joku oli tuonut ripuloivan koiran. Kokemuksen jälkeen oli selvästi maanläheisempää herätä seuraavana päivänä tavalliseen arkeen.

Mikä ei tosin ollut ihan tavallinen arki. Tuomo nouti meidät puolen päivän maissa kaupungista, jonka jälkeen haimme Sarin ja suuntasimme kohti Joutsaa ja Haihatusta. Näyttely itsessään valui toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos, kun mieli vielä harhaili Märketin luodoilla ja kallioilla; edes kirpparivisiitit eivät kirvoittaneet normaalia penkomishalua. Mutta reissu oli hyvänmielinen ja tuntui jotenkin lohdulliselta tehdä jotain muuta kuin istua työkoneen ääressä. Hilpeä taide-kirpparireissu kruunautui lopulta valtaisaan mansikkakakkuun Sarin luona. Minkä jälkeen Tuomo jätti meidät Beckerin pihaan: Timpan näyttely pistettiin pakettiin ja takahuoneeseen odottamaan poiskuljetusta.

--

Saa nähdä tuntuuko noiden majakoiden jälkeen mikään enää miltään.

soi | Dodgy - Grassman

Ukkonen kiusaa konetta. Se on ollut paljon kiinni. Sanoja kirjoittavat sormet ovat menneet lomalle, vaikka vielä pitäisi jaksaa vähän aikaa. Antaa kuvien kertoa.


Äiti innostui tekemään taidetta. Läpiruosteista lapiota ei pois heitetä!


Kamerasta löytyi tarkennus. Ja pihalta hieno kasvinen.


Tänään klo 11.07.


Tänään klo 11.22.

---------

Hirveä kaikenkattava väsymys on. Eilen minut käännytettiin luopumaan työpäivästä ja menemään Arkiharha-tanssiesitykseen ja vakaasti yritinkin: nukuin taidetoimikunnan sohvalla päänsärkyäni pois ja kahvitkin pummasin, mutta ei auttanut. Pakko oli tulla kotiin ja sulkeutua kylpyhuoneeseen, pimeään.

Tänään on ollut jo pään osalta kevyempi olo, muuten henkinen Murphy on ollut oikein pitkällä vierailulla, eikä meinaa lähteä kotiinsa. Lomaa jo kaipaisi. Jne. vinkuvinku.

Jännitys kaivertaa sisäelimiä. Viikon päästä lisää kuvaraporttia lomaksi äityneestä elämästäni.

Balin palapelitehdas joutui kiipeliin, kun pelipalat palasivat pian pilalle pelattuina!

- Villikoirien kuningatar, Aku Ankka

Muse - Exo-Politics

Sanoja ei riitä, mutta tässä muutama valikoitu kuva Värjäriviikolta, joka pidettiin viime viikonloppuna Heiskan tilalla Toivakassa. Kertonevat enemmän ja kauniimmin kuin sanani.


Idylliä.









Tyyntä myrskyn edellä.


Paluumatkalla Jyväskylään

At The Drive In - Napoleon Solo

Aktiiviviikonloppu takana. Ei ehdi kirjoittaa, kun on vaihteeksi elämää. Lyhyt katsaus menneeseen:

Torstaina töitä ja Timpan näyttelyapurina heiluminen. Myöhäisillallinen ja turhaa valvomista. Kone pysyi illan kiinni.

Perjantaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Illalla Timpan avajaiset, sipsilounas ja lusmuilua myöhään aikaiseen saakka. Kone pysyi illan kiinni.

Lauantaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Illalla Marko tuli kylään. Kone pysyi illan kiinni.

Sunnuntaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Viekkarit liian kovat. Kone ei pysynyt enää kiinni.

Mutta vihdoinkin hienot hanskat pääsivät kunnon käyttöön.

soi | Sound Team - Fastest Man Alive

Täällä ollaan. Töissä. Ja pyykkiä pesemässä. (Ja pleikkari auki olohuoneessa odottamassa vuoroaan). Ultimate-juhannuskokemus.

soi | Goldfrapp - Lovely Head

Mikko juhli synttäreitäni tämän veikeän veijarin avulla.

Kuten aiemminkin: kuuden päivän väliin jätetty blogaaminen ei automaattisesti tarkoita roolohahmoni kuolemaa. Täällä olen. Elossa, mutta muutamaa päivää vanhempana.

Viime perjantaina vietin synttäreitäni pakenemalla käsityön museon kyydissä Vaasaan. Strömsön tuotantoon käytiin tutustumassa ja niinpä vannotin itselleni, että muistaisin katsoa sunnuntaina seuraavan jakson, jotta tietäisin miltä touhu näyttää televisiossa. Mutta jotenkin tuo sunnuntai on vähän huono päivä muistaa televisio-ohjelmia.

Reissu Vaasaan oli kerrassaan ja monella tavalla hieno, mutta pelottavaa huomata, että oikeasti kaupassa voi ahdistua. Tuuri-kokemus oli vähän kuin kummitusjuna-ajelu, mutta jotenkin vain kolkompi. Pitää varmaan myöhemmin yrittää uudelleen rauhallisemmissa olosuhteissa.

Tänään oli täydellinen pummauspäivä. Lorveksin ensin Käsityön museolla työpaikkakiusattavana ja sitten siirryin Luovan foorumin toimipisteeseen kiusattavaksi. Syötätin itselleni kreikkalaisen ravintolan listalta tiikerirapuja ja päärynäjäätelöä lakoilla ja jollain moussella. Käsittämättömän hieno makuelämys. Syvien filosofisten keskustelujen jälkeen siirryin uudelleen museoyksikköön, josta joukolla päädyimme aurinkoiselle terassille. Sain pummattua kokiksen ja poltin vasemman olkapääni. Kerrassaan onnistunut kulttuuritäytteinen päivä.

Värillisiä kirjalöytöjä olen tehnyt suhteellisen paljon. Mikä sai minut miettimään, että voisin perustaa vielä kolmannenkin blogin. Aito coloria/värihavaintoblogi voisi olla vapauttavaa ja vähän henkistä aasinsiltaa siihen, että joskus vielä ehtisin Coloriaan koskea sisällöntuotantomielessä...

soi | 65 Days Of Static - Drove Through Ghosts To Get Here

(Eilen näkyi meidän keittiönikkunastamme tällainen - toisellapuolella taloa kaaria oli kaksi päällekäin...)

Tänään on pienen Välillä on väriä -näyttelyn avajaiset taidemuseolla. Olen silloin tällöin käynyt hengailemassa museolla, mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, ettei näyttelyssä ole mitään minun ansiostani. Eli joskus aikoinani ideaa värinäyttelystä museon suuntaan heitin, mutta toteutusvaiheessa olen ollut äärimmäisen epäaktiivinen. Paikalla on kuitenkin useammankin keskisuomalaisen taiteilijan omat "väriympyrät" (tai -systeemit, mitkä ovatkaan), joten paikalle kannattaa ilmaantua.

Eilen oli aika vinkeä päivä: töitä en tehnyt lainkaan (koska kotiin tullessani oli ukkosta ilmassa, joten katsoin paremmaksi pitää tietokoneen suljettuna). Aamulla pelasin hieman R&C:a, sitten menin Taidetoimikuntaan roikkumaan (siellä ne osaavat kohdella ihmistä kuninkaallisesti!) Vietin useita tunteja tietosanakirjan kanssa ja lopulta kaappasin mukaani Ellinooran, jonka kanssa lähdimme minimalistiselle divarikierrokselle. Löysin itseasiassa pari värikirjaakin...

Järkyttävä kuumuus *pakotti* meidät poikkeamaan Sohvilla jäätelöllä. Ellinoora valitsi annoksekseen keltamustan jäätelökaunokaisen, itse puolestani valitsin mustikkasorbettia vaniljakastikkeessa. Oli hyvää ja ulkona syöminen oli nautinto siihen saakka, kunnes oli välttämätöntä siirtyä sisätilaan tuulen ja rankkasateen vuoksi. Ukkonen esittäytyi ja jo hetken näytti siltä, että jäämme vangiksi Sohville, mutta kyseessä olikin vain lyhyt purskahdus, jonka jälkeen livahdimme molemmat kotiin omille tahoillemme. (Kaikessa fiksuudessani en tajunnut samantien syödä *ruokaa* Sohvilla, vaan tyydyin kotona kokeilemaan Pirkan pikanuudelipussia, mikä oli aivan käsittämättömän pahaa!)

Loppuillan pidin tietokoneen historiallisesti kiinni ja sen sijaan pitelin PS2:n ohjaimesta tiukasti kiinni.

Tämä päivä on mennyt samankaltaisen letkeyden parissa. Olen muutamia pikkutöitä tehnyt pois tieltä, mutta pääasiassa kävellyt ulkona ja sitten paennut aurinkoa pelin pariin. Hyvä alkukin oli päivällä: keittiöön oli aamulla katettu mozzarella-basilika-tomaattileipä -aamupala. Vaikea tässä on edes kärsiä huonosta omatunnosta, vaikka päivän avainsanana onkin "laiskuus".

En kerta kaikkiaan viitsi. En viitsi ratsastaa, se on liian liikunnallista; en viitsi kävellä, se on liian rasittavaa; en viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulle, enkä viitsi sitäkään. Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi.

- Søren Kierkegaard -

soi | Procol harum - A Salty Dog

Counting Sheep. 2006.

Alkaa jo toipua eilisestä katastrofista. Suurin osa levyistä lienee ihan ok, mutta tutkiskelu osoitti, että aina Marilyn Manson sai tässä talossa eilen aika täysimittaisesti turpiinsa. Tosin, viat lienevät pääosin koteloissa.

Eilen kävin Väristyksiä-näyttelyn / tilasomistajakoulutuksen palautepalaverissa Tourulassa ja samalla reissulla kaappasin Timpan pakolliselle ruokatauolle ja raahasin helteiseen ja tuuliseen satamaan lettubaarin huomaan. Jäätelötkin tuli nautittua ja suuri mukavuus valtasi puolistressin keskellä. Sirpaleet tuovat onnea?
Tuota jalkapallojuttua pukkaa tuolta BBC6:lta sen verran, että pakostakin tulee seurattua. Aivopesun ansiosta lienen nyt Englannin kannattaja. Telkkarissa tosi-tv voittaa kaikki liigat vielä 10-0, joten olkoon tämä uusi sporttiharrastukseni nyt radion varassa. Värijutunkin radiosta pari päivää sitten tähän liittyen kuulin: jollakulla pelaajalla on vihreät camouflage-kengät! En vaan huomannut kuunnella kenellä...

Mites tämä on päässyt unohtumaan, vaikka on vuoden suurin poshailun aihe: muutama päivä sitten sain viestin New Museum of Contemporary Art:ista... Rhizome.orgista on valittu GROK-projektiin 15 teosta, jotka kootaan yläaste/lukioikäisille tarkoitetuksi rompuksi. Uninvited words on yksi näistä. Pitää pukata projekti cd:lle ja lähettää New Yorkiin. Laitan samalla siis mukaan koko tuon 12 tunnin spämmihölötyksen, jota ei tällä hetkellä voi ladata/streamata serveriltä, koska siellä ei ole tarpeeksi tilaa koko höpinälle...

E Silakan ilmoittautumiskutsua olen postitellut ympäriinsä. Haemme pohjoismaista nettitaidetta esille. Tarjolla on ollut jo muutamia romppujuttuja ynnä installaatiota, mutta ainakin tänä vuonna pidetään täysin nettitaiteen pohjalta - täytyy ensi vuonna harkita vähän laajentamista. Ehkä jotain hybriditöitä voisi ottaakin, mutta sellaisia, joissa netti on pääosassa (ei ladattavaa, mutta streamattavalle voidaan sanoa joo.)

Ellei mitään ole kadonnut oli äskeinen pelkkää mielikuvitusta ja näköharhaa

- Unta vai totta, Aku Ankka -

soi | Matisyahu - Youth

Maanantai.

Tiedättekö, miltä kuulostaa, kun kaksi kaksimetristä, täyttä cd-hyllyä kaatuvat? Minäkään en haluaisi. Sadoista cd-levyistä vain muutamat vahingoittuivat näkyvästi (tietenkin ne rariteetit, eritoten huoneemme aurinkoinen henki iski Niskalaukaukseen). Olettaen, että ne, jotka pysyivät koteloissaan paikallaan, säilyivät ehjänä, aamuisesta romahduksesta selvisimme luultavasti melko helpolla. Parkettikin on onneksi jo aiemmista projekteista niin naarmuilla, että kymmenisen pikku-uraa ei enää tunnu missään.

Katastrofista ei ole kuvaa (liian lähellä vielä, että voisi dokumentoida tätä), mutta sen sijaan toinen maanantaikuva ("Päivi tekee ruokaa itselleen, koska talon gourmet-kokki väsää näyttelyään aamusta iltaan") viikon parin takaa kruunaa arjen alun ja johdattelee viikon tunnelmaan.

*Argh.*

Pitänee koota itsensä ja lähteä museoimaan: käväisemään taidemuseolla ja sitten käsittelemään Väristyksiä-näyttelyn asioita. Illalla pitäisi sitten vielä varsinaisiin töihinkin virittäytyä.

*Säälikää.*

Maailma on ikuinen keinulauta.

- Michel de Montaigne -

soi | Scissors For Lefty - Ghetto Way

Ruins I. 2006.

Eilen oli käsittämättömän selkärangaton päivä. Roikuin jonkin verran taidemuseolla, mutta ei ainakaan minun kontolleni voi mitään merkittävää osaa näyttelynpystytyksestä laittaa. Tällä kertaa olin se pakollinen lusmuilija. *Painaa päänsä häpeissään* Pitänee vielä kirjoittaa jokin lyhyt juttu CMYK-väreistä.

Tuplasti enemmän vietin aikaa Käsityön museolla, jossa juhlittiin synttäreitä pullakahvittelun merkeissä. Museon edessä keitettiin punamultamaalia (niin marjapuuroisen tuoksuista, että menin kotimatkalla ostamaan marjapuuroa, jonka kuitenkin lopulta unohdin ostaa - sen sijaan ostin retiisejä) ja Ulla piti indigovärjäysnäytöstä. Aamulla mukaan tempaisemani vanha likainen ostoskassi joutui värikylpyyn ja on nyt sininen. Slummityylin katu-uskottavuus on nyt pudonnut minimiin, mutta enää ei tämän shoppailijan kokonaisuus näytä niin kuralätäkköiseltä.

Museolla tapasin myös Annen, jonka kanssa istuttiin tovi punamultahuoneessa juttelemassa. Välittämö-asioitakin - uusia jäseniä on tullut ja tulossa!

Olen tässä parin viikon aikana valmistautunut Flashin uudelleen opetteluun ja yrittänyt vierailla kaikenmaailman informatiivisilla sivuilla. Mikään niistä ei ole kuitenkaan niin täydellisesti heijastanut tunteitani kuin tämä suuri taideteos (joka kirvoitti kyynelnaurut): FLASH.

HUOMIO KANSALAISET! Ylen Teemalla on illan teemana JÄÄTELÖ! Tulee dokumenttia ja elokuvaa! Vihdoinkin Yle ymmärtää television mahdollisuudet edes jollakin tasolla, vaikka ei vieläkään kunnon tosi-tv:tä lähetä.

Jos hän ampuu tarkasti, osuu jäätelö saaliin silmiin ja sokaisee sen, ja sitten metsästäjä köyttää saaliin, kun se on avuton

- Jäätelökivääri, Aku Ankka -

soi | Keane - Atlantic

Bugs II. 2006.


Pari viikkoa sitten uutisoitiin, ettei Sävelradion toimilupaa uusittu. Slaagi meinasi tulla. Onneksi meillä on adressit.com: adressi Sävelradion puolesta! Siellä ei öisin puhuta mitään ja Frank Sinatra saattaa laulaa luikauttaa korvaan.

Taidemuseolla käväisin tänään katsomassa Välillä on väriä -näyttelyn ripustusta ja metsästelin tietoa liturgisista väreistä. Soitin jopa kaupunkiseurakuntaan (siellä oli hyvin lempeä-ääninen nainen, joka kertoi minulle kirkkokalenterin olemassaolosta). Asiat selvinnevät ja huomenna meininki jatkuu tehokkaammin (toivottavasti).

Ensi torstaina klo 18 (muistaakseni) avajaiset. Tervetuloa kaikki!
Ja perjantaina (joka viikko) on ilmainen sisäänpääsy sinne toiseen värinäyttelyynkin: Väristyksiä käsityön museolla. Menkää sinnekin kaikki. Hirvittävät kävijämäärätavoitteet painavat päälle.

If it sells, it's art.

- Frank Lloyd -

soi | Pj Harvey - Dress

Bugs I. 2006.

Live Herring 2006 järjestetään tänä vuonna 16.-19.11. Teosten ilmoittaminen nettitaidenäyttelyyn on alkanut. Olen muutamiin newseihin tuon laittanut, mutta massapostitus saanee odottaa aikaa, kunnes jälleen olen vähän kevyemmän työläjän alla.

Viimeksi tänään kävi mielessä, että lopetan kaikki nuo vapaaehtoishenkiset projektini. Työ ei stressaisi ollenkaan, kun sen tekemiseen olisi vähintään tuplasti aikaa ja ehtisin paitsi harrastaa ja ylläpitää Coloriaa kunniallisesti, myös tehdä omia artsuprojektejani.

Tosin myönnettäköön, että viime päivien ajantappajaykkönen on ollut XP:n spider-pasianssi (kiitos vaan Kimmo, kun sen opetit - jos oltaisiin Ameriikassa, haastaisin oikeuteen työaikani tuhoamisesta) ja vinkeätä vetkuttelua olen harrastanut myös äärimmäisen simppelin Putkiaivotestin parissa. Huomautettakoon, että olen jälkimmäisessä varsin hyvä. Ensin mainitussa en loista, mutta ehkä se johtuu kevyehköstä araknofobiastani. En voi keskittyä, kun korteissa on spaddun kuvat, enkä halua myöntää, että se haittaisi niin paljon, että pitäisi vaihtaa korttikuviot.

Suuret on ongelmat.

I think the idea of art kills creativity.

- Douglas Adams -

soi | Brigade - Made To Wreck

Omnipotenti. 2006.

Tänään Norjassa puukirkot ovat tiukan vartioinnin kohteena, mutta latistettakoon jännityksen sekaista tunnelmaa mainitsemalla pienestä käännösvirheestä, jonka vuoksi Bruce Dickinsonkin jo joutui viime vuonna radio-ohjelmassaan miettimään Number of Beastin kohtaloa. 666 *on* nimittäin käännösvirhe. Itseasiassa pedon luku on 616 - joka on amerikkalaisin katsottuna kesäkuun 16 päivä. HETKINEN! Syntymäpäiväni? *glups* Tämän hienon aasinsiltavihjailun jälkeen ilmoitan vastaanottavani kaikenlaista pääkalloista, mutta en kuitenkaan mielelläni aitoja pääkalloja. Roinaa voi tuoda etukäteen ja jälkikäteen, sillä luultavasti olen syntymäpäivänäni toisaalla.

Ilmeisesti tuo käännösvirhe on ollut tutkijoiden tiedossa jo ties kuinka kauan, mutta jostain syystä 666 pitää pintansa. Onhan se paljon jämäkämmän näköinen kuin Aku Ankan autonnumerotyylinen (313) numerosarja. Vinkeää vain ajatella, että jossain vaiheessa kaikki 666-biisit pitäisi a) sanoittaa ja b)levyjen kannet designata uusiksi. Lisää tärkeää informaatiota asiasta: Number of the Beast (Wikipedia) + Beast's real mark devalued to '616'

Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto
- Albert Einstein -

soi | Hope of The States - Sing It Out

High. 2006.

Nythän ponkaisi. Kone on edelleen pystyssä uhkauksistaan huolimatta, mutta irrationalismin kannattaja edelleen. Uuden koneen mukana tuli koneelleni ensimmäistä kertaa elämässäni Word, tuo kunnia|kas/-ton tekstinkäsittelyohjelma, jota olen vältellyt koko bittisen elämäni. Tänään englanninkielistä kirjettä kirjoittaessani oikeinkirjoitusalleviivailu alkoi syödä mieltä oikein urakalla, joten aloin suurella urhoollisuudella tutustua ohjelman asetuksiin. Tekstintarkistustyökalut-kohdassa oli rasti kohdassa "käytä nykySAKSAN oikeinkirjoitussääntöjä". Vinkeämmäksi seikan tekee se, että muita vaihtoehtoja - kuten nykySUOMEN, mikä tuntuisi loogisemmalta suomenkielisessä ohjelmassa - ei ole tarjolla. Mitä helv? Lieneekö minussa sitten nykysaksalainen sielu, kun ohjelma ymmärsi kuitenkin suomenkielisen kirjoitukseni ilman alleviivauksia. Hmph.

Luulin olevani hukassa ilman konettani, mutta nyt alkaa vähitellen tuntua, että tietokoneen läheisyydessä olen oppinut tuntemaan hukan, jollaisen olemassaolosta en ollut ollut edes tietoinen.

Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka parhaiten osaavat.

- Henry van Dyke -

II soi | Killing Joke - Invocation

Ei jaksaisi enää. Nyt tuo hieno koneeni sitten käynnistyi kiukutellen. Juuri, kun kiire on taas kovimmillaan ja muutaman kuukauden tienestit pelissä. Sain ilmoituksen, jonka mukaan koneessa on vakava hardware failure, jota ei voi korjata. Pitäisi ottaa yhteyttä paikalliseen tietokonekorjaamoon. Kone käynnistyi pienen ärinän jälkeen kyllä ja näyttäisi toimivan hyvin, mutta koko ajan on olo, että koko masiina rysähtää hetkellä millä hyvänsä. Hyvin alkanut päivä näköjään päättyy harmitukseen ja hammasten kiristykseen. Onneksi ei ole vieressä mitään helposti rikkoutuvaa (*muuta kuin tuo kone, ha ha*), muuten päätyisi roina ilmaradalle. ARGH. Nyrkkeilypussi pitänee hankkia.

Ei auta vinku markkinoilla. Onneksi voi keskittyä nyt aivan kärppänä töihin. Pakko yrittää hoitaa kaikki projektit pikapikaa kuntoon ennenkuin tämä uusi mukahieno kone vinkaisee viimeisensä. En yksinkertaisesti *suostu* uskomaan, että tämä uutuuttaan kiiltelevä kone on jo rikki. Luotan siihen, että Microsoftin laatuohjelmat ne siellä vinkuvat puhtaasti kiusan vuoksi.

Toivottavasti huomenna herään ja huomaan, että tämä olikin vain painajaista.

soi | Mumm-Ra - Song B

The Time Through Window. 2006.

Perjantaina kävin Anssin kanssa bisneslounaalla kreikkalaisessa ravintolassa (hyvä lounas). Loppupäivä muuttui shoppailuksi, niin ankaraksi, että kotimatkalla voimat loppuivat sopivasti Beckerin kohdalla. Join voimien kerryttämiseksi kahvia ja jäin samantien norkoilemaan avajaisiin asti. Mikkeliläiset tuntuivat mukavilta, vaikka hyvin kevyesti ehdimme vain muutamia sanasia vaihtaa. Kotiin tulin lopulta kahdeksan pintaan jäätelökaupan kautta kiertäen.

Eilen shoppailu jatkui pelejä ja leffoja ostamalla. Tänään tuli järkytys, kun shoppailuintoisina olimme menossa Prismaan veljen kyydillä penkomaan lisää DVD-laareja: pyhä! Kaupat kiinni! Mitä nyt? Luojan kiitos mieleen muistui, että onneksi Plantagen on sentään auki. Joten menimme sinne pahimpia shoppailuviekkareita vähentääksemme. Paluumatkalla (ostamani salvian lahjoitin äidille) katselimme hieman säälien muita kymmeniä autoilijoita, jotka epätoivoisina etsivät paikkaa, jonne mennä shoppaamaan.

---
Viikonloppuun on mahtunut shoppailun lisäksi aika paljon elämää suurempia asioita. Lähinnä muiden, minä yleisönä ihmettelemässä. Mutta on se hassua ajatella, kuinka parin päivän sisällä joku voi osoittautua sielultaan kymmenen kertaa suuremmaksi ihmiseksi kuin olisin osannut kuvitella ja samaan aikaan joku toinen, toiseen asiaan liittyen, voi kadottaa täysin kaiken kunnioitukseni.

Ihmisruletti jatkukoon.

Kuviteltujen asioiden lohtu ei ole kuviteltua lohtua.

- P.D.James -

soi | Automatic - Monster

The Light Compressor. 2006.

Välittämö-palaveria ja Välittämö-päivityksiä. Ja Välittämö-asiaa: vaihdan muuten *laadukkaat ja hienot kotisivut* Muumipeikko unelmoi tai Muumi Fazer -mukiin. Ihan vihjeeksi vaan, että Muumipeikko unelmoi -mukia saa parilla sadalla eurolla (allekin) silloin tällöin huuto.netistä ja muualtakin. Oma laiskuuteni ja en kyllä mukista kahta sataa maksa on minut tähän vaihtokauppaan ajanut, käyttäköön joku hyväkseen. Tämä tarjous on muuten voimassa jatkuvasti (ellei mukia oteta jostain syystä uudelleentuotantoon).

Ensimmäinen yhteenotto tietokoneen kanssa. Tai lähinnä vikuroivan virusohjelman, joka nyt on asettunut kohdalleen - kolmen ja puolen tunnin aktiivitaistelun jälkeen. Taas kävi klassinen: live updated ei päivittänyt, virheilmoitusta pukkasi ja viidennen yrityksen jälkeen soitin toisen kerran Symantecin asiakastukeen: ongelma loppui sen siliän tien. Ensimmäisellä soittokerralla muuten, kokonaan ennen tätä asentelusessiota, langan päässä oli mies, joka ei ollut ongelmastani kuullutkaan. Onneksi on netti avuliaita ihmisiä täynnä: minua auttoi joku namibialainen teinityttö, joka postasi vastauksen kysymykseeni puoliminuuttia sen jälkeen, kun olin ehtinyt sen foorumille laittaa. Kiltti kone, sanon minä nyt ja silitän sen hopeista pintaa nöyrtyneenä.

The universe doesn't give you points for doing things the easy way.

- Babylon 5 -

soi | Killing Joke - Love Like Blood

AARGH. Pää meinaa irrota joka kerta, kun radiosta tulee Love Like Blood.

Pää meinaa irrota muutenkin. Hedari saa maailman väräjämään ympärillä. Piti tänään kirjoittaa Live Herring -raha-anomusta, mutta tein tunti sitten päätöksen, että jätän tänä vuonna sikseen. Itse hakemuspaperi on ollut valmiina jo useita päiviä, mutta liitteet vielä puuttuvat ja raaka totuus raahaa minut töiden pariin nyt, kun taas pystyn istumaan koneen ääressä rajallisia aikoja. On jo vähän parempi olo kuin muutama tunti sitten, mutta edelleen käveleminen laittaa diskopallon pyörimään päässä.

Ensimmäistä kertaa viime tippaan jättäminen ei johdu aikaansaamattomuudesta vaan siitä, että ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Ajan saamattomuudesta siis.

Kaada se litku takaisin lehmään! Se ei kelpaa edes kannen pesemiseen!

- Joe-poika Singaporesta, Aku Ankka -

soi | You Say Party! We Say Die! - The Gap (Between The Rich And The Poor)

Forest. 2006.

Kerrankin olen ennen yhdeksää hereillä - ja ollut jo tunnin. Ehtinyt ihastuttaa hyvä kahvi, joka vaihteeksi valui pannuun - ja surustuttaa Porvoon kirkon palo. Mutta bloggaan lähinnä sitä varten, että tähän AIKAISEEN tilanteeseen on niin hieno sitaatti.

Ihmiskunta on kautta historiansa kiinnittänyt aivan liikaa huomiotansa aikaisen linnun onnekkuuteen ja liian vähän madon epäonnisuuteen.

Winston Churchill

Niin.

Minä maan matonen lähden palaveriin.

soi | This Mortal Coil - Song To The Siren

Balloons. 2006.

Virkeän kevätmusiikin tahdissa muodostelen sanoja. Uusi näppis on niin nopsakka, että en meinaa pysyä perässä. Pitänee varmaan käydä hieman lisäämässä viivettä, että pystyn kirjoittamaan vanhaan malliin.

Ai, että minne olen kadonnut? Sitä itsekin välillä ihmettelen, mutta tällä kertaa tiedänkin: hukun töihin. Tarkoitukseni oli tuon Väristyksiä-näyttelyn pystytyksen jälkeen relata ja pelata pleikkarilla sun muuta, mutta p-m. Onneksi *välillä* jopa tuntuu, että työsatsi on hallittavissa.

Viime viikolla alkoi aktiiviurani seuraavan värinäyttelyn parissa. Välillä on väriä -näyttely aukeaa taidemuseossa syntymäpäivänäni. Viikolla tapasin Sirpan ja katsoimme vähän, mitä on näyttelyyn tulossa. Siitä lisää, kunhan aika koittaa.

Ajattelin alkaa viisaaksi ja aloittaa blogissani sitaattisarjan, jotta edes vähän tulisi syvällisyyttä tähänkin foorumiin. Ensimmäisen lähdettä en tosin tiedä. Ken tietää, minua valaiskoon.

Luennoitsija kiinnitti luentosalin taululle nelikulmaisen valkoisen paperiarkin ja teki arkin keskelle pienen mustan pisteen. Hän kysyi opiskelijoilta, mitä he näkivät.
— Mustan pisteen.
— Eikö kukaan teistä näe isoa valkoista neliötä? kysyi luennoitsija.

soi - BBC Radio 2: 50 Years Of Eurovision

Euroviisuhuumassa kuuntelen parhaillani vaihteeksi BBC Radio 2 -aseman Euroviisuhistorian kertausta: www.bbc.co.uk/radio2 Ohjelma ladattavissa vielä muutamia päiviä sivun oikeasta reunasta. Ding Ding Dong.

Yläkaupungin yö toi mukanaan taas vakiokammotusilman, joten oli ihan hyvä tekosyy istua koko lauantai kotona ja katsella Euroviisuja. Menin jälkeenpäin tsekkaamaan Eurovision.tv:n sivuilta semifinaalipisteetkin - Lordi itseasiassa voitti senkin ja ihan samalla pistemäärällä. Loppuyön suunnittelin strategiaa, miten voin tunkea itseni vapaaehtoiseksi työntekijäksi ensi vuonna. Oi, mikä kitschielämän täyttymys!

Uusi kone on muuten pöydän alla ja hurisee niin hiljaa, ettei meinaa saada nukuttua. Tein jo uskomattoman flash-spektaakkelin uudella flash-ohjelmallani, mutta yleisö ei ole vielä valmis kohtaamaan sitä, joten säilyköön arkistoissani. Illustratoria kokeilin kevyesti ja muokkailin hieman tekemiäni värityskuvia. InDesignia en ole vielä uskaltanut avata.

GearWorksin kuitenkin sain asennettua ja uudet kaiuttimet vaihdoin takaisin kymmenen vuoden takaisiin Justereihini - vähän botnea takaisin ääniin.

Niin, ja tulihan se Väristyksiä-näyttelykin melkein valmiiksi. Avajaiset olivat Suomen käsityön museolla viime keskiviikkona ja aika paljon oli porukkaa paikalla. Näyttely on auki syyskuun puoleen väliin, joten aika massiivisen tekosyyn saa keksiä, jos väliin jättää. Vielä on vähän hiottavaa.

Käsityön museolla on nyt myynnissä värityskuviani, joita myydään myös Beckerillä ja Pienessä kamarissa. Museolle tulee lähiaikoina myös ompelukuvakokeiluni... Timppa joutui tänään parsinneulaostoksille, jotta pääsen kokeilemaan kuvia käytännössä. Jos kaikki menee hyvin, niitä on sitten saatavissa viikon sisällä museosta.

Kirjoitettavaa olisi viiden elämän edestä, mutta pakko kai varsinaisten töiden pariinkin on palattava jossain vaiheessa. Sunnuntai on arkeni alku.

soi | ...hei.... missä musiikki?

Eilen oli hyvä mieli, mutta kumminkin koko päivän outo ilkeysvinku päällä. Kytkin sen tänä aamuna pois.

Tauoilla olen piirrellyt värityskuvia Käsityön museon kauppaan - tällä kertaa jopa skannaan ne itselleni. Pieneen kamariin mennyt satsi jäi skannaamatta ja se satsi oli mielestäni paras. Tähän mennessä.

Ompelukuvasetit saan tehtyä varmaan vasta pari päivää näyttelyn auettua. Avajaisten jälkeenhän on hyvää aikaa, kun konekin lähtee huollon kaitoja polkuja kuljeskelemaan keskiviikkoaamuna. Ja on sillä tiellään varmaankin jonkin aikaa. Tämä myöskin merkkinä ystäville/tutuille/kaikille, keneen minun olisi pitänyt tai pitäisi olla yhteydessä sähköisesti tahi muuten: sulkeudun sähköpostisen maailman ulkopuolelle hetkeksi. En siis ole (todennäköisesti) kadonnut tahi pahasti vahingoittunut, jos ei kirjaimia blogiin lisää tule.

soi | Johnny Cash - Mercy Seat

Hieno päivä, sydäntäsärkevä ilta. Semiaktiivisen etsintäsessioni jälkeen näin Arabian kirpparilla "Muumi unelmoi" -mukin tarjolla. Meilasin ja kysyin hintaa. Tässä vastaus: Hintapyyntö on 200€ sehän on harvinaisuus.
Pakko kai toivoa, että joku ystävällinen ihminen sen joskus vielä jättää orpona oveni taakse odottamaan.

---

Niin joo - se näyttely: kirjoittelen / korjailen näyttelytekstejä. Huomenna lienee kiireisin päivä näyttelyn suhteen ja keskiviikkona todennäköisesti aivolisäke pullahtaa. Silloin aamulla pitää yrittää saada kone huoltoon ja päättää, mitä ohjelmia siihen tilaisi... Parin tonnin ohjelmapakettia suunnittelen, mutta en tiedä, kestääkö sielu sellaisella rahasummalla shoppailua. Hirvittää ajatellakin, kuinka paljon jäätelöä sillä rahalla saisikaan. Jäätelö on kuitenkin paljon mukavampi hyödyke.

soi | Bluetonic - Bluetones

Summer Rain. 2006.

Niinhän sitä on, että kun on elämä tai sen korvike, ei sitä tänne ehdi kirjoittaa. Aika mennyt Väristellen.

Ooo, vaikka mitä hienoa tapahtunut ja ihan uskomattomiin ihmisiin olen törmännyt, mutta vaatisi tolstoiromaanin sivumäärän mitan, jotta voisi kertoa kaiken. Joten oletan, että suurin osa hienouksista tulee vielä esiin tulevassa elämässäni lähikuukausina ja todennäköisesti olemiseni rauhoittuu sen verran, että saan jälleen blogattuakin asioita.

Hienosta ostoksestani on kuitenkin pakko kertoa: löysin kahdella kymmenellä eurolla marketista Gary Grant -boksin, jossa on viisi GG-elokuvaa. Kassalla hinta laski alle kolmeentoista euroon. Sadepäivien ohjelmaan on siis varauduttu.

(Tuleepa BBC6:lta *niin* mukavaa musiikkia töitä tehdessä. Uriah Heepiakin soittivat - tuli ihan lapsuus mieleen.)

Colorian foorumiin oli lykätty Värikysely, kosmetiikan värinimistä. Käykää vastaamassa!

soi | Killing Joke - Love Like Blood

Life. 2006.

Pää on vähän vaivannut olemassaolollaan, mutta ainakin tuosta tuntemuksesta voi tehdä varsin vahvan päätelmän sen olemassaolosta. Olen silti kohtuullisen tyytyväinen tekemisiini: töitä olen saanut hoidettua alta pois viime parin päivän aikana varsin huomattavan määrän. Kuin pieni tehdas täällä puhisen. Ja myös muita jonottaneita aktiviteettisuorituksia. Välittämö-galleriaankin lisäilin muutamia ilmoittautuneita taiteilijoita.

Väristyksiä haukkoo päivistäni jo sellaisia paloja, että jos tekeminen ei olisi niin hauskaa, olisin vakavasti huolestunut. Huomenna alkaa pystytys ja sinisiivet vatsassani myllertävät. Reilun viikon päästä avajaiset - toivottavasti silloin on vielä yhtä hauskaa kuin nyt.

Lauantaina viihdytin kotijoukkoja lukemalla ääneen lainassa olevaa Spektrum - der Wissenschaft / Spezial: Farben -lehteä. Pakko, kun ei muuten meinaa ymmärtää. Tämä huvi ei toistu varmaan kovin usein. Vaikka on tuolla hyllyssä mm. yksi saksankielinen orgaanisen kemian kirja viime vuosisadan alkupuolelta.

soi | Wah!Heat - Seven Minutes to Midnight

Grrrr. 2006.

Jaah. Peliplaneetasta löysin parin viikon takaisen uutisen: Ratchet & Clank PSP:lle. Dämn. Daxterin seikkailukin on jo PSP:llä, joten kai tähän pitää alkaa vakavasti suhtautua. Seuraava R&C tulee pleikkari 3:lle 2007 alussa, joten sinne asti pitäisi pärjätä. Onneksi Ratchet & Clank Gadgets tarjoaa vähän hyvää mieltä.

Myös Rayman (RaymanZone.com) saa lisäjaksoa: Ubisoft on julkaisemassa joulumarkkinoille Rayman Raving Rabbids -peliä.

---
Huomattavasti terveempi oli kuin parina viimeisenä päivänä. Oli jopa häivähdys ajatuksesta havaittavissa herätessäni klo 09:10.

soi | The Cure - Hanging Garden

Hämmentävästä numerosarjasta 01:02:03 04/05/06 on selvitty. Mitään ei tapahtunut.

Eikä näköjään tapahdu vieläkään: sitä tavallista vain. Töitä ja näyttelyn pykäämistä.

soi | Dungen - Sjutton

Model. 2006.

Henkevän Silakan toukokuun teemanäyttelynä on Alkuperäinen | Original. Näyttelyn kutsuvieraana on Katja Engblom teoksellaan Original. Aamu meni tiedotteita meilaillessa ja muun silakkaisen touhun parissa.

Olen melkein setvinyt työmeilini ja pääsin jo henkilökohtaisiinkin. Erityisesti ilahdutti, kun huomasin muutamia päiviä sitten saaneeni viestin Pirkolta Ranskasta. Kesällä toivottavasti nähdään pitkän ajan jälkeen.

Tänään pumpsahti kesän odottelufiilis oikein kunnolla päälle. En niinkään odota kuumuutta ja aurinkoa, mutta sitä kylläkin, että ikkunasta näkyy sininen taivas ja sininen vesi harmaan mössön sijaan. Ja että raskaimmat projektit ovat takana päin. Olen vakavasti harkinnut jopa muutaman lomapäivän pitämistä.

Sivuraiteena: Viime viikolla muuten huomasin Prisman mainoksesta, että siellä puutarhaosastolla myydään oopiumunikkoa ja ihan omalla nimellään oopiumunikkona. Joku muukin on huomannut: yhdellä keskustelupalstalla pohdittiin toissapäivänä, onko voiko tuosta unikosta oikeasti valmistaa oopiumia ja jos ei, niin voiko Prismaa syyttää mainonnallisesta harhauttamisesta. Kirjoittajat päättivät testata ja katsoa miten käy. Piti seuraamani tätä uraa uurtavaa mediakeskustelua, mutta hukkasin jo keskustelun osoitteen, enkä googlaten ole vielä löytänyt. Ilmoittakoon, ken keskustelun löytää.

soi | Robots in Disguise - Turn It Up

Välittämö.org on sitten auki sekä verkossa että reaalimaailmassa: 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha, Helsinki). Veikkaanpa, että jokainen taiteilija on toiminnassaan jonkinasteista vaihtokauppaa käynyt, mutta toivottavasti foorumi löytää paikkansa paitsi taiteilijoiden keskuudessa myös taiteenhankkijoiden parissa. Kunpa joku rohkea ehtisi ilmoittaa ennenkuin roger stepwolf ennättää tarjoamaan vaihtotavaraksi \/iagraa tai genuine rolex replicaa (kyllä, yön aikana oli Colorian vieraskirjaan tullut pari spammia).

Päivän tarpeelliset surinoinnit:
Flickristä voi käydä vilkuilemassa Välittämön pystytys- ja avajaiskuvia: www.flickr.com/photos/valittamo
Gallerian blogista voi tutkailla, mitä muuta paikalla tapahtuu: 00130gallery.blogs.fi/main

--
Eilen oli paluu kotiin, tänään paluu arkeen. Sähköpostitilanne on palautunut noin 50 vielä avaamattomaan, pöydällä lojuu kaksi avaamatonta työkirjettä ja tämä päivä on kulunut puhelimessa. Pöydällä lojuu t-d-lista, tekemättömien joukossa uusi Live Herring -sivu, mikä piti tehdä ennen Helsingin reissua. Kuitenkin oudon levollinen olo. Paluumatkalla junassa monet itselleni avoimet Väristyksiä -näyttelyn asiat loksahtivat päässäni paikalleen ja kummallinen lohdun tunne valtasi mielen. Aloitan uuden stressittömän elämän *NYT* juhlimalla vappua etukäteen syömällä munkkeja ja juomalla simaa.

soi | Delta 5 - Mind Your Own Business

EN OLE KIPEÄ, KOOMASSA, MITENKÄÄN MUUTENKAAN VAHINGOITTUNUT TAHI KUOLLUT! (Ja vastaan posteihin heti, kun kykenen tuottamaan järjellisiä lauseita - vrt. ed. entryn lauseenmuodostus). Kiitos vaan kysymästä. Olen tehnyt täyttä päivää työprojektien kanssa, toista täyttä päivää Väristyksiä-näyttelyn kanssa, kolmatta täyttä päivää Välittämö-näyttelyn kanssa ja sivutöitä Elävän Silakan kanssa. Nuo vä-alkuiset ovat kaikkein rankimpia, kun sompailen niissä omilla rajamaastoillani: teen jotain jopa käsilläni.

Tällä viikolla oli muutama Elävä Silakka -palaveri (ensimmäinen piti sisällään niin herttaisen siilin ja niin herkullista teeleipää, että varsinainen asia jäi itseltäni vähän paitsioon). Suunnitelma oli saada näyttelyyn ilmoittautumislomakkeen esille ennen Helsinkiin lähtöäni, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoitteeni ovat universumin peruslakeja vastaan. Vaatisi varmaan jonkin asteista ajan hidastamista. Jokseenkin lohdullista kuitenkin, kun tietää, että tänä vuonna jo tässä vaiheessa tiedetään, että luennoitsijoille voidaan jopa maksaa.

Väristyksiä-näyttelyn puitteissa on palaveerattu ja mietitty ja sain pienen pakokauhuahdistuskohtauksenkin jo yhtenä yönä. Mutta tilasomistus-opiskelijoiden taidonnäytteiden jälkeen rauhoituin suuresti - homma on kokolailla hanskassa. Näyttelystä tulee hieno - ja ennenkaikkea outo. Petkuhuiputusta.

Välittämön ensimmäinen näyttely aukeaa tiistaina Helsingissä paikkanaan 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha), avajaiset on tiistaina 25.4 klo 17-19, tervetuloa! Tarkoituksenani oli alunperin tehdä sinne tietokonejuttu, joka olisi tykillä heijastettu kuparipinnalle, mutta aika on ollut niin kortilla, että tykin hankkiminen jäi sikseen. Sitten ajattelin pistää esille Oblivion -työni pienellä installaatiolisäyksellä, mutta tietokoneongelmat iskivät projektin puihin. Joten lopulta päädyin vaihtamaan tietokoneen osuuden käsin tehtyyn. Eli: tietokoneteoksen sijaan esille tuleekin käsintehty installaatio. Nyt enää jännittää, säilyvätkö ikkunapokan lasit ehjinä. Etenkin ne puoliksi rikkoutuneet, jotka näköjään helähtelevät pienistäkin töytäisyistä. Eli voi olla, että paikan päällä koetaan vielä yksi metamorfoosi.

soi | Polysics - I Me My Mine

Kuvassa vihreä pääsiäisporomonsteri syö talven hengen välipalakseen.

Keskiviikkona tilttasi aivan täysin. Tiistain olin vielä yllättävän pirteä ja vaikka värikurssista taisi muodostua melkoiseksi dadaistiseksi nonsenseistunnoksi, hauskaa meillä ainakin oli. Ainakin minulla. Ja yhden oppilaan sain nurkkaankin, joten kurssin tavoitteet täyttyivät. Torstaina ja perjantaina olin taas ihan työkunnossa ja viime yönä pääsin taas normaalin valvomisrytmiin: kuudelta nukkumaan ja kymmeneltä ylös, se on sellainen nörtin lauantai. Ja pääsiäinen.

Tiltti-keskiviikkona valmistelin työtä Välittämön näyttelyyn hiomalla vanhoista valokuvista kasvoja pois. Ostin kuvat joskus kirpparilta markalla, joten tuttuja tai sukua nuo kuvien ihmiset eivät ole. Jossakin välissä hiomisprojektia alkoi tuntua siltä kuin suorittaisi järjestelmällistä massamurhaa: siinä hioessa katsoi kuyvien ihmisiä ja heidän kasvonpiirteitään paljon tarkempaan kuin aiemmin. Nyt muutamien päivien jälkeenkin poden outoa jomottavaa syyllisyyttä, kuin olisin tehnyt suuren rikoksen. Ainakin peruuttamattoman.

--

Pääsiäinen kuluu Väristyksiä -näyttelyn parissa. Siitä jaksaa sentään olla innostunut, vaikka pakolliset työt ovatkin lykänneet käsikirjoittamisvaihetta. Paineita kertyy vähän siitä, että muiden työ riippuu tekemisestäni. Mutta hyvä omatunto sikäli, että viime viikolla ei ollut varmaan minuuttiakaan, jonka olisin voinut käyttää tehokkaammin. Jos tätä jatkuu, muutun cyloniksi.

soi | Scott Matthews - Elusive

Code. 2006.

Aamulla Välittämö-palaveria ja sen jälkeen heti putkeen Väristyksiä-näyttelyn kokousta. Yritin yöllä töiden jälkeen tarkistaa välttämättömimmät em. projekteihin kuuluvat tehtävät, mutta kynttilä alkoi sammua puoli viiden maissa aamulla. Tuntuu kuin seisoisi puoliksi yhdeksässä ilmansuunnassa yhtäaikaa. Yhtälön mahdottomuus kuvannee parhaiten hajanaista olotilaani.

Olen niin järjettömän väsynyt tästä useamman viikon työkasaumasta, ettei päässäni pysy mikään ja on hankala ymmärtää simppeliäkään lausetta. Jostain syystä mielessäni hohtaa kirkkaanvihreänä heinäkuun 15. päivä, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Mitä silloin tapahtuu? Kalenterissani ei ole merkitty mitään sille päivälle, enkä suurin surminkaan muista, että olisin suunnitellut tekeväni heinäkuussa yhtään mitään. Kesän zeniitti?

Eilen ei tullut ainoatakaan vastausta Colorian kyselyihin - tätä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Sen sijaan yksi palaute, jossa vihjaistiin, että kiinankieliset värisanat ei ole kaikki ihan oikein. Palautteen lähettäjä ei kuitenkaan lahjoittanut sen enempää informaatiota, joten jos joku siellä osaa kiinaa, kaikki apu vastaanotetaan. (Tänään Coloria on taas elänyt, ei pidä minun siis huolestuman.)

Päivän piristeenä oli odottamassa mukava positiivinen palaute: joku pitää kuvistani. Hassua, kuinka pienestä viestistä voi tulla NIIIIIN hyvä mieli.

Pitäisi vielä jaksaa valmistella hieman huomista kurssia. Onneksi menen puhumaan väreistä (kai? toivottavasti!?) ja kuulemani mukaan varsin pätevälle porukalle.

soi | X-Ray Spex - Art-i-ficial

In. 2006.

Palmusunnuntai jo? Jos tätä vauhtia menee, kesäkin on kohta taas ohi.

Eilen (tosi-tv:tä katsoessani) tartuin Erno Paasilinnan Timo K Mukka -kirjaan, jonka Timppa oli jättänyt pöydälle (tai jos ollaan eksakteja: kaapelikelalle) lojumaan. En jaksa romaaneihin oikein tarttua (Harry Potteria lukuunottamatta), mutta nuo elämänkerrat näköjään menevät minunkin seulani läpi. Kirjallinen vastine tosi-tv-riippuvuudelleni? Kieltämättä kyllä toisi lisämakua ja yllättävyyttä tuohonkin kirjaan, jos siitä voisi jonkun äänestää pois.

BBC on taas virkistänyt sunnuntaita. Olen kuunnellut viikon takaista Stuart Maconien Freak Zonea (teemana Post punk special ja paljon trackseja X-Ray Spexilta). Mukavaa työrytmiä. Uutisetkin ovat huvittavia: Englannissa jahdataan jotain tappajapupua (ei kylläkään ole tappanut vielä ketään, mutta on noista haastatteluista päätellen ainakin leijonan kokoinen ja syö kasvimaat tyhjäksi) - nyt jäi epäselväksi olivatko jo saaneet sen kiinni vai eivät.

Tänään on ilmeisesti sivulauseinen ja sulkeinen päivä. Ei liene paras lähtökohta kirjoitushommiin, joita tänään pitäisi hieman harjoittaa. Pitänee aloittamalla Väristyksien parissa ja lykätä kirjoittamiset myöhemmäksi illaksi.

soi | Python Lee Jackson - In A Broken Dream

Onnellinen pupu vai typertynyt kala?



Eilinen workshop ei ehkä sittenkään mennyt niin huonosti kuin mitä alkupäivä enteili, vaikka en edelleenkään oikein ollut parhaimmillani. Ilta meni koomassa television ääressä, vaikka olisi pitänyt tehdä vaikka mitä projektimatskua valmiiksi. *häpeissään*

Tänäaamuna eilinen sähköpostikatastrofi ei tuntunutkaan enää niin hirveältä. Oli aika rentouttavaa avata sähköposti, kun viestien määrä oli ihan järjellä käsitettävässä mitassa. Yllättävä käänne. Tämä on nyt varmaan sitä paljon puhuttua reality-elämää: pitää huomennakin varmaan herätä, että näkee, mitä tapahtuu.

Jonkin aikaa sitten osallistuin JavaMuseon haastatteluprojektiin ja nyt ovat sanat löytyneet verkkoon saakka: JIP - JavaMuseum Interview Project. Vähän vääntyneessä muodossa, mutta se sallittakoon.

soi | Khoma - Medea

Silenced. 2006.

(Huutoa, kiljuntaa, kirkumista).

(Jos luet tämän entryn ja olet laittanut minulle viimeisen viikon aikana sähköpostia, johon et ole saanut vastausta, pistä uudelleen tulemaan.)

Eilen oli pakko jättää työt kesken ja mennä nukkumaan jo kolmen maissa, kun tuntui, että aivokuori irtoaa muuten. Mikä kostautui: aamulla, kun yritin jatkaa töitä, oli sähköpostit kadonneet. Joukossa vielä yli viisikymmentä töihin liittyvää avaamatonta postia. Jos luterilainen työmoraali olisi tatuoitu mieleeni, tältä katastrofilta olisi voitu välttyä.

Työpostien häviäminen tietenkin harmittaa, mutta niitä voi sentään pyytää uudelleen ja eivätköhän ihmiset kontaktoi, jos huomaavat, ettei mitään tapahdu pyynnöstä huolimatta. Mutta joukossa tuhoutui myös ainakin pari kymmentä Coloria-palautetta, joita en ehtinyt lukea. Ja kaikkien Coloria-kyselyiden vastauksia melkoisen paljon.

Onneksi sentään olen ehtinyt suuren määrän viesteistäni jakaa eri hakemistoihin ja suuren määrän pistää talteen, joten *ihan kaikki* ei sentään kadonnut. Katastrofi lienee siis vain puolittainen? Tällä hetkellä ei tunnu siltä. Näin alkanut päivä jatkaa näin alkanutta viikkoa, mikä myös enteilee sitä, että jatkossa ei ole muutoksia vähään aikaan. Seija juuri muutama päivä sitten muistutti, että huhtikuu on kuukausista julmin.

Pitäisi vielä yrittää vetää workshop tässä tilassa, aivot denaturoituneina. Kaikki aito katoaa tässä muovimaailmassa. Ajatuksetkin ovat enää vain ajatuksen kaltaisia aivovalmisteita.

soi | N.E.R.D - She Wants to Move

Työt vievät, minä vingun.

Varsinainen valitus löytyy tulevaisuudessa työblogistani, mutta täällä jotain sivuavaa: pistin viikonloppuna uusiksi Värjärikillan kuvasivua ja kesäisten aurinkokuvien ja värien innoittamana ilmoittauduin ensi kesän värjäriviikolle. Värjäriviikko järjestetään kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa, päällekkäin Timpan Beckerin avajaisten kanssa. No, yritän olla ainakin henkisesti läsnä, ellen fyysistä olemustani saakaan paikalle raahattua.

Kuun vaihteessa vaihtui Henkevän Silakan näyttely: tämän kuun teema on Syy / The Reason ja kutsuvieraana helsinkiläinen Vadelma.

Tänään meni koko päivä värinäyttelyn suunnittelun tiimoilla. Muut tapaamiset (onneksi) peruuntuivat. Pää on valmiiksi aika täynnä tavaraa. En halua tietää mitä.