s-track | Sisters of Mercy - This Corrosion

Eilen elämä ei sitten hymyillyt, lähinnä irvisteli. Heräsin aamulla siihen, että pään paino oli noussut parilla ylimääräisellä tukkoisella kilolla. Ulkona oli kurja ilma, joten sikäli ei haittaa, vaikka tulikin vietettyä koko päivä sisällä. Mutta tuntuuhan se hukkaan heitetyltä ajalta, kun vasta yhdeksältä illalla alkoi tuntua edes vähän eloisalta. Etenkin, kun tuo *megalomaaninen tapahtuma* (kuten taiteilijaseuran jäsenkirjeessä luki...), Live Herring, teettäisi niin paljon hommaa kuin vain ehtisi hoitaa. Viikonloppu on, mutta laitoin silti jo valmiiksi tarjouspyyntöjä sähköpostitse julisteen + hienon näyttelykataloogin tekemisestä. Tiukille tämä vetää sisältönsä puolesta ja graafikko varmaan itkee verta, kun/jos tähän lupautuu.

Taudista huolimatta meillä oli aika antoisa värinäyttelyn suunnittelupalaveri Ullan kanssa. Uusia ideoita on tullut matkan varrella ja kontakteja ulkomaailmaan ollaan ottamassa. Luonnonväreillä värjättyjä lankalahjoituksia vastaanotetaan näyttelyyn. Jos teillä on ja haluatte lahjoittaa, mailatkaa / kontaktoikaa muuten.

Coloriaa olen yrittänyt nyt aina töiden välillä pikkuisen päivitellä. Lähinnä rakennetta uudistelen, eikä uutta sisältöä ole entiseen päivitystiheyteen tulossa, mutta jotain uutta sentään: plus-miinus-nolla on köyhän miehen väribarometri - menkää vastaamaan. Tarkempaa värianalyysia saa suorittaa vapaakentässä, mitä tulee väreistä mieleen-sivulla tai lemppari- ja inhokkivärisivuilla.

Täytyykin varmaan perustaa tuohon oikeaan palstaan jonkinmoinen mainostila kaikille näille projekteilleni, joihin tarvitsisi muiden apua tai toivoisi muuten vain ihmisten osallistuvan...

BBC6 juhlistaa parhaillaan elämäni voittokulkua soittamalla kasariklassikoita. Itkusilmässä ja nostalgianhumuisena täällä kuuntelen korva kaiuttimessa. Ehkä työtkin lähtevät käyntiin tämän tahdissa.

s-track | Ze Auto Parts - Buddha (Go! Go! Go!)

Kylläpä elämä nyt hymyileekin.
Eilen oli varsin mukava katko tähän nonstop-nörttiyteen. Sari tuli illalla syömään - nähtiin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa. En muista, milloin olisi viimeksi ollut yhtä lokoisaa - huolimatta siitä voimakkaasta tunteen palosta, joka syöksi meidät syvällisen taidepoliittisen keskustelun syövereihin. Älylliset kontaktit stimuloivat aina! Ruokakin oli hyvä, kiitos pääkokilleni.

Eilinen toi postissa myös kirjeen Taiteen keskustoimikunnalta: Live Herring on saanut avustusta. Toissapäivänä sain tietää - mutten uskaltanut mainita mitään ennen virallisen paperin tuloa. Muutenkin alkaa olla näyttely ihan mallillaan (joskin myöhässä aikataulusta) ja tänään sain taas pienen lisäkeidean - siitä lisää, jos on projekti toteutuakseen.


--
No, keittiöstä paloi lamppu ja jäätelö on loppu pakastimesta. Että ei tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.




---
post-scriptum klo 0859:
Itseasiassa: mitä minä täällä maailmankaikkeutta kiittelen? Tänäänhän tapahtui jotain aivan hirveää!
Hengailin tänään taidetoimikunnassa sekä työn merkeissä puoliasiallisesti että henkeviä keskustellen täysin asiattomasti. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta jokin oleellinen ohjelmointivirhe aivooni varmaan siellä tuli. En oikein vieläkään tiedä, mitä oikein tapahtui: lähdettyäni taidetoimikunnasta aion mennä Tiimariin, mutta uppouduin ajatuksiini ja yhtä-äkkiä huomasin olevani ihan täysin väärällä suunnalla, Beckerin kohdalla. Menin siis sinne, mutta (anteeksi nyt vaan kaikki tästä totuudesta) on se aika heikko korvike paljetinhimoiselle ihmisraasulle. Paranoidi syvin sieluni vilkuilee kauhuissaan ympärille: KUKA MINUT ON AIVOPESSYT? Ei ole kyllä ikinä ennen Tiimarissa käynti unohtunut.
--
Hirveää, jos pitää laittaa taidetoimikunnan pulju karanteeniin, kun ovat taas alkaneet tarjota hyvää pullaakin palaverissa.

s-track | Gallants - Las Cruces Jail

Tänään ostin Suosikin!


¬_¬


Sain viime viikon loppupuolella harvinaisen paljon kannustavaa Coloria-palautetta ja tietoisuus sivuston jäätymisestä alkoi painostaa. Aioin perjantaina avata bloggerin urputtaakseni, kuinka aina menee työhön niin paljon aikaa, ettei ehdi päivittää Coloriaa blaa blaa blaa - ja sitten tajusin, että koko vinkumisajan voi käyttää Colorian tuunaamiseen. Ensin ajattelin päivittää kaikki matskut, mitä tänne on sekalaisiin hakemistoihin kerääntynyt melkein puolen vuoden ajalta, mutta sitten päädyinkin aloittamaan peruskorjauksen. Johan edellisestä uudistuksesta on yli kaksi vuotta ja koska olen päivittänyt pohjan aina uusia tietoja päivittäessäni, joukossa roikkuu vieläkin vanhoja sivuja. Muutos ei näy vielä Colorian vieraille, eikä välttämättä kaikki huomaa sittenkään, kun on prosessi valmis - mutta ainakin sivuilla tulee olemaan yhtenäinen looginen rakenne ja niitä on hieman helpompi säätää. Ehkä sitten kaikenlainen muuttelu - niin visuaalinen kuin sisällöllinenkin - on mielekkäämpää, kun on jonkinlaista tolkkua koodissa. Onneksi en tajunnut ennen urakan alkua, kuinka paljon niitä sivuja onkaan, siinä olisi saattanut luterilainen työläissielunikin rutistua rusinaksi kauhusta. Mutta vaikka projekti on edelleen pahasti kesken, olen äärimmäisen tyytyväinen, että sen aloitin.

Tosin... lauantaina sain lyhyen, mutta ytimekkään viestin hyvät sivut, jatka työtä. Mikä itseasiassa oli aika paha viesti työnarkkarin huonon omatunnon aallokossa kärvistelevälle, koska on tulkittavissa myös muotoon: 'on ne sivut jo ihan ok, palaa nyt sinne oikeisiin töihisi'.


Muu aika on mennyt töiden parissa ja toinen vastaava samanlainen aikablokki Live Herringiä järkätessä. Oppaillemme ja pystytystä varten Yliopiston luentosarjan luennoitsijat on nyt varmistuneet ja muutenkin alkaa näyttää julman todelta tuo meininki. Varsinkin viimeiset pari kolme viikkoa tämä on ollut ihan täyspäiväistä työtä tuon varsinaisen rinnalla, mutta vaikka sielua kuinka riekaleiksi repisikin toivontaitten puute ja oman sählämielen rajallisuus, onhan tuo palkitsevaakin nähdä, kuinka jotain saattaa jopa saada aikaiseksi.
ø, sanon minä.

s-track | Dinah Washington - Mad About The Boy

Työt on melkein tehty loppuun ja uni odottaa silmien takana. Melkoinen sessio edessä vielä huomenna. Toivottavasti tänään/huomenna ruokapalvelu pelaa paremmin kuin tänään/eilen (mikä lieneekään korrekti ilmaisu, kun elää vielä henkisesti eilistä, vaikka kello on jo huomisessa?) Tein seikkailullisen retken ruokakauppaan ostamaan tonnikalaa ja matkalla poikkesin Beckerin avajaisiin.

Pakko vielä purkautua, kun melkein ahistaa. Joskus 10 vuotta sitten, kun kirjani kustantamisesta keskusteltiin Tammella, sain tiedotekirjeitä, jotka alkoivat rivillä Hyvä kirjailija. Viitisen vuotta sitten sain Tammelta joululahjaksi Stephen Kingin kirjoittamisen oppaan. Uskoakseni - ja toivoakseni - tämä ei ollut kohdennettu isku, vaan yleispätevä lahja kaikille Tammen postituslistoilla oleville. Tänään tuli postista organisaation uudistuksesta kertova kirje, joka alkoi sanoin Hyvä tekijä. Olen kyllä aina tiennyt, ettei yksi kirja kirjailijaksi muuta, mutta kyllä se silti tuntui niin mukavalta kirjeiden alusta lukea. Onneksi tekoja on enemmän kuin kirjoja, etten aivan heti tuota titteliäni menetä. Mikä onkaan seuraava aste? Olija?

---

Olio.

s-track | Duels - Pressure On You

Parin viikon työputki ruksahti tänään rikki, kun aamulla pään ympärille kiertynyt vanne alkoi painaa useita kiloja ja vaivutti takaisin pedin uumeniin. Iltapäivällä sulkeuduin pimeään kylpyhuoneeseen, appelsiinintuoksuiseen kylpyyn ja tulin ulos vasta kun kuuma vesi oli melkein jäähtynyt ja iho rusinoituneena. Kauttaaltaan kurttuisena. Mutta helpotti. Loppupäivän makoilin nojatuoleilla ja ihailin kaihdinten takaa sisään sujahtavaa pehmeää valoa. Sen hidasta matkaa ikkunan laidalta toiselle. Varmaan koskaan aikaisemmin olohuoneessamme ei ole tuntenut samanlaista levollista hämärää. Hetki muuttui pidemmäksi ja huomasin, että olen ollut hiljaa paikoillani, hereillä, kolme tuntia. Valvekooma. Pää alkaa olla kunnossa ja muu ruumis toivottavasti seuraa perässä. Ei olisi varaa sairastaa. Mutta ehkä tuo pieni levähdystauko oli jotain, jota tarvitsin.

Velvoitteet vetivät takaisin koneen ääreen tänäänkin, vaikka niska nuokuttaa ja silmät siristävät kirkkaan ruudun edessä. Harmittaa, kun jäävät juhlinnat väliin ja suunniteltu suklaatehdaskin. Mutta onneksi sain päivän merimiesannokseni herra Hornblowerista, joka on minua kovin ystävällisesti jo muutaman kuukauden ajan viihdyttänyt (digiläiset: syöksykää FSTlle, vielä yksi jakso jäljellä, ensi keskiviikkona, puoli seitsemältä).

Mummon virkkaaman viltin alla on hyvä potea.

s-track | Future Shape Of Sound - 'Mad DNA Mud'

Putte Menckt on jättänyt meidät ja tilalle on tullut taidehautomo.
-
Kävin siis tänään lyhyellä pyrähdyksellä taidetoimikunnassa, lähinnä aikaa kuluttaakseni ennen vierailua tilitoimistossa ja Playce-asioissa Teijan luona. Pelottelin uutta läänintaiteilijaa tositv-harrastuksella, joten uusi tuttavuus on nyt laadulla sinetöity ja päivän hyvä työ tehty. Muut työt saavatkin odottaa toisessa ulottuvuudessa vielä hetken.

--
Huomio kansalaiset! Jos teillä on nettisivu, auttakaa taiteilijaa työssään ja osallistukaa tanskalaisen Mogens Jacobsenin teokseen TurntablistPC. Teos koostuu gramofonista ja vanhasta pc:stä: verkosta tuleva data pyörittää levyjä... - installaatio on esillä FILE05-festareilla São Paulossa, Brasiliassa. Nettisivujen omistajat voivat osallistua kopioimalla seuraavan koodin 27.10-21.11.2005 väliseksi ajaksi eniten vieraillun nettisivunsa html-koodiin: <img src="http://www.turntablistpc.info/turn000001.gif" width="1" height="1">
Lisätietoa Mogensin projektista: TurntablistPC + lisätietoa osallistumisesta.

s-track | Unkle - Leap Of Faith

Onneksi veli sentään pitää minut kulttuurikeskustelussa ajantasalla. Tässä viimeisin linkkivinkkinsä uutta tekijänoikeuslakia koskien: Tekijänoikeuslain tulkinta.

s-track | The Fun Boy 3 - Tunnel Of Love (BBC Session)

Jos olisi elämää tai ajatuksia maailmankaikkeudessani, olisi varmaan jotain, josta kirjoittaa.

s-track | Nada Surf - Popular

Uusi addiktio: Google Earth. Mika mainosti sitä jo pari kuukautta sitten ja kävin lataussivulla kääntymässä, mutta vasta eilen, kun Petteri demosi lähempää tuota, oli ihan pakko käydä lataamassa ohjelma omalle koneelle. Siinähän se aika sitten menikin. Katselimme Timpan kanssa kaihomielellä Prahan puutarhalabyrinttiä ja eläintarhaa ja sitten aloimme bongata majakkakirjan koordinaattien avulla suomalaisia majakoita. Seuraavana missiona on käydä tsekkaamassa niitä Perun mystisiä hiekkakuvioita tai sitä kiemurtelevaa käärmekukkulaa. Area51 on ilmeisen suosittu paikka...

On ihme, jos suurimuotoinen maataide (tai maa-artsuilu) ei tämän johdosta lisäänny. Vähintään pitäisi alkaa tehdä Lasse & Leevi (Paavo & Elvis) -henkisiä talon ympärille sijoittuvia patsasteluja ja maataidehenkisiä lumiläträilyjä (taiteellisena lähdeteoksena mm. Attack Of The Deranged Mutant Killer Monster Snow Goons + verkosta tsekattavissa mm. C&H Snow Art. Em. nettisivulta tässä yhteydessä etenkin nro 40, mutta samantien myös muut ehdottomat suosikkini kannattaa käydä lukemassa: 3, 7, 10, 11, 15, 35, 39, 42, 44, 48, 51, 56, 62, 63, 64 ja 65).

Ensimmäisenä tuli mieleen kirjoittaa isoilla kirjaimilla/numeroilla joku klisee talomme katolle (tyyliin here!). Aika metkaa olisi, jos ihmiset ympäri maapalloa kirjoittaisivat takapihoilleen tai katoilleen jonkun sanan ISOLLA (suurkaupungit näkyvät selvemmin, mutta kyllä se pellon kokoinen sana Suomestakin näkyisi). Voisi tehdä esimerkiksi lauseenmuodostusketjukirjeen: joku aloittaisi lauseen tekemällä suuren sanan näkyvään paikkaan ja lähettämällä viestiä koordinaatteineen eteenpäin muille, kirjeen saajaporukka lisäisi jonkun sanan ja lähettäisi kirjettä edelleen koordinaatteineen jne. Jollekin sivulle voisi koota koordinaatit, joiden avulla koordinaattiketjuja voisi käydä lukemassa kuin kirjaa. Ties minkälainen maailmanlaajuinen kollektiivinen romaani näin syntyisi. En varmaankaan ole ainoa, jolle tämä on tullut mieleen - vähintään tuon oman merkkinsä näkyminen. Saa nähdä milloin ensimmäiset Kilroy was heret, 42:t, V:t tai F**kit ilmestyy kuviin. Nyt on varmaan pakko ottaa paremmin selville tuo satelliittikuvien päivittämistiheys ja -tapa ja kontaktoida muihin samaa miettineisiin.

Jos ette tässä vaiheessa yhtään tiedä, mitä horisen, niin kehoitan lataamaan ohjelman koneelle. Hyvää jumitusta iltaan!

Pitäisi varmaan niitä töitäkin...

s-track | Dorothy Collins - Losing My Mind

The Bridge.

Päivä alkoi artsun merkeissä ja loppuu tositv:n tehokatselun merkeissä. Aamulla odotti uusi Lepidophobia -yhteydenotto. Projekti ei ole tällä hetkellä missään esillä (lukuunottamatta omaa sivuani), joten ilahdutti senkin puolesta kovasti - sana kiirii eteenpäin.

Viestistä innouttautuneena huomasin, etten ole kuukauteen päivittänyt artsuiluportfoliotani (enkä sen puoleen työportfoliotanikaan), joten hoidin ne ensin alta pois.

Pitäisi varmaan hankkia joku sunnuntain korvike, kun tuntuu, että viikossa ei ole sellaista päivää, että voisi vaan olla ja öhistä. Lauantai on nyt melkein, mutta kun tuo eilinen shoppailusuoritus tuntuu vieläkin jaloissa - enemmän lauantai on kuntoilunedistämispäivä kuin mitään lokoista löhöämistä. Työksi menee Timpallakin nuo sunnuntait lähes poikkeuksetta (varsinainen sunnuntaimaalari). Pitänee meidän molempien laittaa se paljon puhuttu toivontai tilaukseen.

Mukava oli tosin ulkoilla kirpeäksi kipristelevässä syysilmassa pikkuiseen palaveriin Sohwille Anne A:n ja Päivi M:n kanssa. Cappuccino maistui hyvältä, kun katseli hämäräistä maailmaa sisältä käsin ja kynä piirsi paperille kuviota. Suunnitelma muotoutuu. Jääkäätten innokkaina odottelemaan.

s-track | Go! Team - Bottle Rocket

Ajattelin kirjoittaa Coloriaan jonkinlaisen pienen jutun värien käytöstä postimerkeissä, kun aiheesta on jonkin verran kyseltykin. Mielessäni on, että alkaisin kirjoittaa juttuja ja etsiä niihin kuvatkin - mikä tietenkin vie lisää aikaa ja energiaa. Mutta hissukseen. Ehkä parin vuosikymmenen sisällä sisältö kaataisi jo paatuneemmankin värien vihaajan.

Tosielämässä Colorialle ei ole ollut edes varttituntia aikaa lähes kahteen kuukauteen. Tämän päivän olin suunnitellut käyttäväni sen päivittämiseen, mutta kaunis syysilma *pakotti* ulos - ja shoppailemaan. Kotiin palatessa huomasin, että kunto on rapistunut, kun vajaan kuuden tunnin shoppailusession jälkeen on jo kohtuullisen raato. Pitää siis harjoitella.

Saaliskin jäi ohueksi, mutta osaan yllätysostaa jopa itselleni! En olisi ikipäivänä vielä viitisen vuotta sitten uskonut, että joskus käyttäisin rahojani ostaakseni saksankielisen kimurantilla kirjaimistolla 1923 painetun *orgaanisen kemian* oppikirjan. Varmaan suomenkielisenkin ostaminen olisi tuntunut melko harhaiselta ajatukselta. Vaan tuossa se nyt on: Prof. Der. L. Vanino: Die Haupttatsachen der organischen Chemie. Välissä hyvin hentoisella mustekynäjäljellä kirjoitettu kirje, jossa pyydetään anteeksi velkojen maksamattomuutta. Aika pysäyttävä kosketus menneeseen.
--

Henkevän Silakan näyttely vaihtui kuun vaihtuessa: Syntax Error on teemana. Kutsuteoksena on helsinkiläisen Erkki Kirjalaisen Make your statement!. Menkää kokeilemaan omia steitmenttejänne. Ja tervetuloa myös tuomaan omia kuvia esille!

s-track | ette te *oikeasti* halua tietää, mutta se kyllä selviää tästä entrystä

Silakan ensi kuun näyttely on kondiksessa, haastattelunkin laadin juuri ja pistin eteenpäin.

Kutsu Elävän Silakan työpajan vetäjälle on lähtenyt, toivottavasti tavoittaa.
Ihan puhki, eikä varsinainen työpäivä ole edes vielä päässyt alkamaan.

Eikä varmaan pääsekään: BBC:ltä tulee liikaa virikkeitä. Tutustuin juuri mieltä murentavimpaan sivuun aikoihin. Jos teinihenkeä ei ole tarpeeksi, täältä lataamaan: Teen Spirit Covers. Samalla sivulla on myös Abbaa saksaksi. Ja päänsä voi tuhota myös saksankielisillä covereilla, Beatles -covereilla ja sillä iänikuisella taivasrappus-biisillä, alkaen tuuba ja banjo-coverista. Löytyy myös YMCAA kantonikiinaksi.
Edit: 5 min myöhemmin: kuuntelin juuri samalta sivulta ladattavan Vincent Price Cooking Lesson 1:n (Pickled Mushrooms).

Aivoon sattuu.

s-track | Arctic Monkeys - I Bet You Look Good On The Dancefloor

Mikä lie sisäinen järjestyspoliisin sieluke asettui omani tilalle viime viikonloppuna. Siivottiin keittiön kaapeista vanhat ryönät pois ja ostettiin mäntysuopaakin. Siitä tietää olevansa aikuinen, kun ilahtuu uudesta sinipiiasta. Tai läpeensä vilijonkkaistunut.

Elossa kuitenkin olen, vaikken olekaan tänne kirjoitellut tai kaikkin sähköposteihin vastannut, elkee hätäilkö.
Ja ei, marionetti ei ole vielä valmis, mutta olen kyllä jatkanut sen tekemistä. Postaan kyllä tänne blogiini koko tarinan, kunhan siihen pisteeseen pääsen. Tai päädyn.

Lyhyt viikko-ohjelma: maanantaina oli Elävä Silakka -palaveria, tiistaina työjuttuja, tänään kävi Jamkin opiskelijoita hieman jutustelemassa ja tulevat uudelleen kameran kanssa huomenna. Silakka-asioita pitäisi hoitaa taas alta pois, mutta nuo työt vähän ahdistelevat päällekäyvästi.

Eilen käväisi myös Teija analyyseineen: Japani on pelkkää sähköjohtoa. Jatkamme asiasta - tai jostain muusta - perjantaina.

s-track | Black Mountain - Druganaut

Matka markettiin: Keljunkatu. :)

Olen nyt onnellinen ristipääruuvarin omistaja. Aamulla kieppasin Tourulasta Timpan mukaani henkiseksi tueksi maalikauppaan (öh), rautakauppaan ja Minimaniin. Ensimmäisessä ihmeteltiin, toisesta ostin ruuveja ja sööttejä sinisiä nauloja (ja Timppa kävi vielä myöhemmin ostamassa tukevahkoa rautalankaa) ja viimeisestä suorakulmaviivaimen ja sen hienon meisselini. Enpäs ole huomannut aiemmin, kuinka paljon kimaltelevaa kaikenlaista auton rassaajille on tarjolla! Opin myös, ettei vulkanisoituva teippi liity Spockiin. Onneksi on osaavia myyjiä, jotka tietävät nämä jutut.

Tästä innostuneena olen viettänyt nyt puoli tuntia Bilteman sivuilla. Mitä aarteita siellä onkaan! Esim. itsevalaisevia tarra-arkkeja, hohtorenkaita ja kolmen kilon leka! Tuskin maltan odottaa, että Biltema keväällä aukeaa. Biltema, aikuisten Tiimari.

Kotimatkalla käväisin Luovan pajan tiloissa, mutta kyllä tämän päivän kahvittelupaikoista ylivoimainen ykkönen on jälleen Becker. Luovassa pajassa kahvia olisi ollut tarjolla, mutta siellä joutui heti töihin (rehellisyyden nimissä on sanottava, että itsepähän tuppauduin). Beckerillä istuin pöydän ääressä, kun eteen pistettiin vielä keksiä ja tosca-kakkua ja lisäksi vielä annettiin Hesarin ristikkokin mukaan!

Henkevän Silakan kutsuvieraat tälle vuodelle hoidettu kuntoon, joten sen suhteen voisi kai vähän alkaa rentoutua. Muutamia hiomisen paikkoja olisi vielä sekä leiskassa että toiminnoissa, mutta ei ole kiire.

Myös Live Herringiä väännetty eteenpäin. On hieman mailailtu islantilaisen taiteilijan Helgi Ragnar Olafssonin kanssa, josko hän olisi päässyt vierailemaan Live Herring -tapahtumassamme, mutta hänelle on nyt tarjottu samaan aikaan näyttelyprojektia Iceland National Museumista - mikä tietenkin ajaa meidän pikkutapahtumamme ohi. Onhan noilla matkakustannuksillakin jotain tekemistä - Islantia ajaa varmaan parisataa kertaa ympäri samalla rahalla, mikä menisi lentomatkoihin... Mutta mukava uusi tuttavuus ja varmaan vielä tulevaisuudessa ollaan taas yhteyksissä.

Päivin Rokkkipalsta: MITÄ? Olen aina elänyt siinä uskossa, että Elvis bongattiin, kun hän meni äänittämään laulua syntymäpäivälahjaksi äidilleen, BBC radio2:n Friday Night Is Music Night -ohjelman intermissiossa käsiteltiin Elvistä ja huomautettiin, että Elviksen äiti oli viettänyt synttäreitään kolme kuukautta aiemmin. Imagonrakentamislegendaa kaikki tyynni. Tämä kyllä muuttaa käsitykseni maailmankaikkaudesta.

Päivän linkkivinkkinä: paluu varhaisnuoruuteen, siihen ihanaan kultaiseen aikaan, kun pulpetit olivat puuta ja lipputangot rautaa.

¬_¬ Perjantai.

s-track: Killing Joke - Eighties

Ei tullut kevyt marionettikeijuseni ihan valmiiksi, mutta ihan hilkulla. Jäsenet pitää vielä liittää toisiinsa, pitää maalata ja koristella loppuun, silmuruuvit ja langat viritellä ja muutama reikä porata ohjausristikkoon.

Päivän viisaus (lue: mikkonismi) tuli juuri Oikarin Mikon suusta, kun kertoilin uudesta nukkepuusepän urastani: Sinä et sitten koskaan pääse noista nettiasioista eroon.

Virkapuhelut ovat vahingollisia mielenterveydelle.

s-track | Michael Bublé - Feeling Good

Syksyn henki. 2005.

Eilen järki yritti kovasti pakottaa jäämään sängyn pohjalle, mutta kun olin niin vakuuttunut siitä, että tarvitsen ruuveja sun muuta sälää marionettiini, halusin *käväistä* markettien nippeliosastoilla. Kahdentoista maissa lähdettiin, puoli kuuden maissa olin kotona. Puolessa välissä kotimatkaa olin jo tippua pelistä pois, mutta selvisin kumminkin kotiin saakka kunnialla. Muutama työhomma olisi pitänyt hoitaa alta pois, ettei olisi jäänyt tähän päivään, mutta vaihdoinpa katatoniselle vaihteelle ja lojuin viltin alla koko loppuillan.

Ei jaksaisi tänäänkään istua koneen ääressä, sisäinen vatupassi vetää vaakatasoon. Työt eivät niinkään harmita, mutta se, että kuukausi sitten lupasin itselleni käyttäväni ainakin tunnin päivässä tai sitten yhden päivän viikossa Colorian tuunaamiseen. Coloriaan en ole koskenut pikkusormellakaan sitten elokuun puolenvälin. Ulkopuolisiakin paineita alkaa keräytyä sisäisten lisäksi: ihan hurjasti tullut taas palautetta ja kävijämäärä vain nousee.

Päivin Rokkkipalsta: Juuri pari päivää sitten puhuttiin, että ihan tulee vanhat Dingo vai Yö -ajat mieleen, kun nyt seuraa tuota Rasmus/Him -vastakkainasettelua. Nyt on Rocksound tehnyt Suosikit: uuden numeron kannessa on The Rasmus vs. Nightwish vs. HIM - ja lehden nettisivuilla Rasmus/HIM -yhteenottoa toivotaan pollissa eniten.

--
Päivän paras radiositaatti, vastauksena kysymykseen 'Oliko kiva lauantai-ilta?': 'Mut joo, ihan niinku hei.' Ytimekästä!

s-track | Roxy Music - A Song For Europe

Taiteilijat hoi! Auttakaa Alison Gerberia, joka tekee kv-tutkimusta taiteilijoiden tekemisistä hostelprojects.org/work. Lomake on englanniksi ja sivulla on enemmän infoa, mutta tässä briiffi: usein taiteilijan työstä näkyy katsojalle vain pintaraapaisu; katsoja voi arvioida näyttelyssä teoksen fyysiseen tekemiseen kuluneen vaikkapa 60 tuntia, muttei osaa ottaa huomioon kaikkia alkuvalmisteluja ynnä muuta käytännön juttuja, jotka myös kuuluvat työhän. Alison pyytää taiteilijoita listaamaan sivulla olevaan lootaan asioita, joihin taiteilijan työaikaa kuluu. Ja englanniksi.


Eilen illalla aloitin urani taideväärentäjänä. Yllä melkein-yksi-yhteen -kopioni Timpan Ohikulkijat -maalauksesta. Koko on tosin jonkin verran pienempi (a4 vs 80x100cm), mutta tuskin tuota huomaavat kuin pitkälle koulutetut taiteentuntijat. Timppa tosin piti tuota enemmän tribuuttina kuin väärennöksenä, mutta jos ei väärennöksenä mene läpi, niin itse suosisin artsuiluhenkisempää tribulaattia (rehellinen väännös tribuutista, kaukaista sukua englannin tribulatelle vain ajoittain).

Jani heitti viikon parhaalla linkillä: mainonnan sivutuotteena syntynyttä dadaistista runoutta osoitteessa www.hotelus.com/fi/. Luopukaa kaikki ammattikääntäjien käytöstä ja siirtykää tietokonekääntäjiin! Tehdään yhdessä maailmasta hauskempi paikka! *itkee/nauraa*

--
Menen potemaan.

s-track | Ian Brown - All Ablaze

Turinaa peiton alta.
Maanantai oli varsin intensiivinen päivä: kolmen tunnin (no, kolmen ja puolen!) yöunien jälkeen marionetti-opetusta 9-18 ja huimaa skarppausta, valtavasti uusia asioita. Oli laskemista, mittailua ja kaiken sortin tarkkuutta vaativaa juttua, joka epäkeskittyväisellä ja hutiloivalla luonteellani otti koville. Kotiin tultua tein pakolliset pari päivitystä, rypytyin suihkun alla koomaisena ja kaaduin vuoteeseen. Tiistai oli melkein maanantain replikaatti, mutta vähän virkeämpi olin. Kävin jopa Petäjävesi sight seeingillä, mikä sinänsä oli aika omalaatuinen kokemus.


[suuret suunnitelmat...]

Valitsin luonnoksistani toteutettavaksi yksinkertaisimman (keijun), mutta mittasuhteita piti vielä vatkata vähän kuntoon - vähän aiottua tukevampirakenteisempi keijukainen on syntymässä ja pään värikkäät töyhtösetkin vaihtunevat käytännön syistä rottaniitteihin. Toissapäivänä vannesahalla ja poralla ajelin surrur ja pääpalikka alkoi muotoilua. Yllättäen osoittauduinkin aika päteväksi talttailijaksi ja sain päästä juuri sellaisen, kuin olin mielessäni hahmotellutkin. Vaikka vasta kokonaisuuden valmistuttuahan sitä näkee, miten kävi.

Eilen tunsin itseni aamulla flunssaiseksi ja olin kahden vaiheilla lähdenkö vai jäänkö potemaan. Mutta kun kerran kyyti (=Piitu) vie ja tuo kotiovelle, niin rohkaistuin liikkeelle. Puoleen päivään saakka jaksoinkin sinnitellä, mutta vetäydyin vaakaan loppupäiväksi jollekin sohvalle. Eli eilinen meni jokseenkin penkin alle. Harmittaa sikäli, etten ehtinyt porata käsiin tarvittavia reikiä, enkä pääse talttailemaan edes niitä muotoon tässä odottaessa. Liimasin keskivartalon kahdesta palikasta ja jätin sen puristuksiin kuivumaan - sinnehän se tosiaan koululle jäi. Toivottavasti löytyy vielä ensi maanantaina, kun kurssi jatkuu. Kaikki muut osat ovatkin sitten palikoina tuolla kassissani odottamassa, että piirtelen kaavan mukaan niille hahmoa. Vähän nyt jään varmaan jälkeen, mutta pitää ensi viikolla vielä sitten talttailla kotona tv:n ääressä illat. Myöhemmin ei ole paljon mahdollisuutta.

Pakko palata flunssailemaan pedin pohjalle.


[...raaka todellisuus]

s-track | Arcade Fire - Rebellion

Yllättäen nopeammin kuin luulinkaan: Lepidophobia verkossa. Silakkaan en saanut esille, kun salasanassani on jotain häikkää. Pistin hätäviestin Anssille, joka varmaan ilahtuu saadessaan maanantain aloitukseksi paniikkiviestin. *grin*

Mailasin eilen veljeni puolesta (metsässä, verkon ulottumattomissa, raukka) Göteborgissa asuvalle tädilleni. Joskus kesällä sukutapaamisessa oli puhetta siitä, että isovanhempien vanhemmat ovat olleet vegetaristeja ja oli jotain mainintaa myös Elin Sjöströmin vegetaristikeittokirjasta (1913), josta veli halusi tietoa. Täti vastasi heti ja kertoi lisäksi, että vanhan mummolan ullakolta saattaisi löytyä myös sellaisia viime vuosisadan alun lukuaarteita kuin Naisten ääni -lehteä ja Suomen Vegetaristisen Yhdistyksen julkaisemaa lehteä. Ovat olleet aikoinaan ajantasalla nuo esi-isät ja -äidit.

Huominen marionettikurssi voi olla aika rankka kokemus, aktiivielämistä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Kädentaitojen parissa. Pakko tehdä vielä töitä varmaankin vähintään pari tuntia ja kahdeksalta pitäisi olla jo pukeutuneena ja järjissään. Onneksi saan sentään Piitulta kyydin - ei tarvitse bussilla reissata. Tartuin Kesäyön unelma -luonnoksissani helpoimpiin täkyihin. Mutta minun keijumaassani asuu pelkkiä goottihenkisiä synkkäsävyisiä rautapäisiä keijukaisia. Musta on kaunista.

Syksy on alkanut tuoksua iltaparvekkeella nutuisena nurmikkona. Omenoiden tuoksu keittiön pöydällä. Nuuskuttelen.

s-track | Robbie Williams - Tripping

Tee itsellesi tilaa on *vihdoinkin*, viiden vuoden puurtamisen jälkeen verkossa! Työryhmään kuului Teija Isohauta, Marja Kolu, Ulla Bovellan (kässäri + päähenkilöhahmo) ja Jussi Jokinen (koodaaminen). Minun kädenjälkeni näkyy käsikirjoituksen muokkauksessa verkkomuotoon ja grafiikka on päähenkilöä lukuunottamatta minun. Tarkempia tekijätietoja löytyy projektisivulta.

Eilinen oli kummallinen päivä. Menin kahdeksitoista taidemuseolle suunnittelemaan Sirpan kanssa ensi kesän värinäyttelysysteemejä ja pedapakettia siihen. Anssin kanssa kävimme tervehenkisesti Mummon pullarissa kaffeella (ja limpsalla ja pullalla ja leivoksella), jonka jälkeen vielä menin hengailemaan Beckerille. Jossa huomasin vahingossa olevani matrikkelitaiteilija. Mitä ##¤¤#? Verkkomatrikkelissa en sentään ole, painetussa vain.
Petäjäniemen Jussilta sain kyydin kotiin, esittelin ekosysteemiämme ja Opuksen piirustuskirjaa, jota voi oppilaille mainostaa, jos kaipaavat hyviä piirustusoppaita.

Sähköpostissa tämän repaleisen viikon jäljiltä vielä yli kaksisataa työhön liittyvää viestiä, jotka pitäisi purkaa. Prhna, kun haluaisin suorittaa sen Lepidophobian loppuun, mutta kai sitä on asetettava maksava työ etualalle. Sain sentään jo muutamia kuvia osallistujille katsottavaksi, joten tulossa on.

Eilen sain melkein sydärin, kun Robbie Williamsin single Tripping soi BBC6:n *Steve Lamacq*in levyraatihenkisessä Roundtablessa ja sai vielä hyvät arvostelut! Ihan tulin hyvälle mielelle siitä. Sitten oli pakko mennä kuuntelemaan BBC1:ltä perjantainen Chris Moyles Show (suoritus parhaillaan meneillään), kun saivat Robbien vieraaksi. Enpä ole aikoihin nauranut radio-ohjelman äärellä näin paljon, vaikka etenkin alkuohjelma lähenteli hämmentävällä tavalla näiden suomalaisten kaupallisten suoritusta.

Ja Rasmuksen levynkin ostin.

s-track | Boy Kill Boy - Civil Sin

Eye-wittness. 2005.

(Siirryn samaan otsikointiin kuin työblogissani, niin vältyn rikkiviisauksilta otsikoissa.)

Pari edellistä päivää on olleet suurta aikaansaamattomuutta töiden suhteen. Ja tänään, kun piti hommat saada taas ajantasalle, olen virunut puolikuolleena pedissä. Ja rypyttynyt kylpyammeen pohjalla. Pysähtyneeseen päivään on kuitenkin tuonut iloa se, että Elävä Silakka / Live Herring sai valtionavustusta 1000 euroa! Meillä on varaa suunnitella ihan oikeasti se workshop ja vetäjällekin kyetään maksamaan jotain!

Lepidophobia -artsuilustani on jo tullut kyselyitä. Runko on nyt valmis, mutta vielä pitää muotokuvia viimeistellä ja hyväksyttää. Projektiin on onneksi ilmoittautunut sopiva määrä ihmisiä, ei massaryntäystä. Olen pystynyt kommunikoimaan kaikkien kanssa aika henkilökohtaisella tasolla, mikä toivottavasti näkyy lopputuloksessa. Julkaisu varmaan jää ensi viikolle, kun huomisen palaveeraukset ja bisneslounastelut ja sen jälkeinen hektinen työsessio imaisevat ajan. Julkaisun yhteydessä lisää löpinää projektin taustasta.

Ensi viikolla alkava marionettikurssi alkoi jännittää. Sain eilen illalla Piitulta listan, mitä pitäisi ottaa mukaan, enkä oikein edes tiedä, mitä ne kaikki esineet ovat. Ja Kesäyön unelmaakin pitäisi tavata. Paineita.

Trallalaa

Jännityksen täyttämän yön jälkeen onnistuimme saamaan liput - ja vielä permantopaikat - Depeche Moden konserttiin maaliskuulle!

Iloiten alkaa tämä päivä!

Kokaiinia

Tuossa muutama päivä sitten Timppa kysyi puolihuolimattomasti lausahtaen, josko minulla olisi käyttöä 5 grammalle kokenillia. Oli kuulemma saanut Pertiltä jo jonkin aikaa sitten ja tuli vain sitten yhtä-äkkiä mieleen kysyä. Ja kuulemma Pertiltä kuulemma voisi saada enemmänkin. Riemastuneena tiedotin uutisesta suurinpiirtein kaikille tutuille ja tuli kaupungillakin toitotettua kovaan ääneen noin 50 grammasta kokaiinia. Kuulostihan tuo oudolta, mutta vasta myöhemmin tajusin, mitä oikein olen kaupungilla tiedottanut. Nyt odottelen huumepoliisia oveni taakse. Toivottavasti toisivat jotain makeaa mukanaan. Eilen sain kokenillit kotiin asti, sievissä pienissä paperipusseissa hopeanharmaita koppakuoriaisia.

Tänään kävin JAOssa puhumassa vähän Live Herring -projektista, johon kaipailemme muutamaa vapaaehtoista ihmistä hoitamaan paria multimediaalista projektia, mutta ei ainakaan heti tarttunut ihmistä kiinni.

Paluumatkalla poikkesin tunteenpurkauksella Periferiassa - Teijan kanssa join kahvit ja mutustimme pullaakin. Hienoja projekteja Teijalla tuppaa. Daidalos-sivulle tulee piakkoin enemmänkin projektia näkyviin. Jos pystyn veivaamaan energiatasoani asteen ylöspäin, niin toivottavasti huomenna saan aikaiseksi jo ajat sitten lupaamani päivitykset.

Kotiin palattuani olin niin lamassa, etten juuri mitään saanut aikaiseksi. Henkevää Silakkaa sievistelin hieman, kun huomasin, että hommat on jääneet vähän puolitiehen - ja sitten löysin koneeni kätköistä jo itseltäni ajat sitten kadotetuksi luultuja aarteita. Kaiken maailman kuvia, jotka olen skannannut joskus vuonna yksi ja jotka olin jo unohtanutkin.


Vappua Tallinnassa 1990.

Tärkeät asiat ennen kaikkea

Unohdettu. 2005.

Taas ehti tulla huominen, ennenkuin päässä loppui edes eilinen. Kuuntelen BBC6:lta Bruce Dickinsonia (joka soittaa parhaillaan Metallicaa) ja korjailen rikkinäisiä linkkejä Coloriasta ja artsuilusivuilta. Piti vielä tehdä töitäkin, mutta ei jaksa. Lusmuus kunniaan.

Live Herringiin on viime aikoina tippunut ilmoittautumisia tasaiseen yksi per päivä -tahtiin. Ei taida sittenkään tulla avantgardistista tyhjä galleria -meininkiä, vaan ihan oikea näyttely.

Henkevään silakkaankin on tullut muutama uusi työ gallerian aukeamisen jälkeen ja sain yhdeltä kutsuvieraalta vastauksen. Alkaa syksyn ohjelma olla kasassa ja helpotus sen mukainen.

Tositeeveen ystävänä olen nyt sittenkin kerralla ajan tasalla. Olisivat voineet viisaat ihmiset suomentaa tuon Big Brotherin vaikka Isoveljeksi. Tai Pikkusiskoa se kyllä enemmän muistuttaa. Ei normaalisti haittaa, jos joku ääntää englantia väärin (ei se omassa suussakaan kunnolla väänny), mutta kun toinen juontajista lausahtelee jotain Pig Brothel -tyyppistä. Vai onko tämä joku tuotantoyhtiön oma koodattu kommentti? Vinku vinku vali vali.

Seikkailunhaluinen pikku pörrääjä

Voi voi pikkuista pesukonettamme, kun sillä on aina kiire jonnekin. Päivällä se tahtoi kovasti mennä kylpyyn ja suuntasi kovin tarmokkaasti kohti kylpyammetta. Sitten tuli Timppa kotiin ja piti sille kurinpalautuksen. Siellä se nyt nököttää murheissaan. Mutta en usko, että tämän päiväinenkään viimeiseksi maailmanvalloitusyritykseksi jää.

Hirmuinen kokovartalo-aivoväsymys on ollut viime aikaisista kaikenmaailman jutuista, sekä positiivisista että negatiivisista ja sekä töistä, artsuilusta että näiden ulkopuolisista. Kun koko viikon on ollut taistelua päästä yhtään liikkeelle, eilinen äkkisyöksähdys sivilisaation pariin järkytti niin, että tämä päivä on mennyt siitä toipuessa henkisesti. Lyhyen kulttuuripummailun tein Aalto -museon kahvioon (tosin, maksoin ostoksistani). Kaupungilla piti käydä noutamassa Marja-Leenan kirjavinkin perusteella ostamani Amy Butler Greenfieldin A Perfect Red. Vaikuttaa hyvältä. Aterioinnin ja tiimaroinnin jälkeen voipumus oli jo niin tiukka, että oli pakko suuntautua kotiin, suoraan, kulkematta ensin lähtöruudun tahi Beckerin avajaisten kautta.

Mutta alkaa se henki taas vähitellen kulkea soljuvammin ja kevyemmin. Muitakin ilon aiheita on eilisen ja tänäisen (onko tuo sana? tuskin) hienon päivän ja hyvän kirjan vuoksi: eilen illalla sain mailia Rhizomesta - Uninvited Words on valittu Jessica Gomulan jyryttämään syyskuun näyttelyyn 'Invited/Invaded'. Aina ryhdistyttää, kun viestin allekirjoituksessa lukee New Museum of Contemporary Art, NYC. *Pollea*

Menen ylpistymään keskenäni.

Aktionsurrealismia

End of the Summer.

Lähtee unet käsistä. Järkyttävää herätä aamuisin ihan raatona. Pikkuvarvaskin on voipunut kaikesta kung-fu -taistelusta, takaa-ajoista ja loitsimisesta. Jos unia voisi nauhoittaa, näillä takoisin miljoonia.

Tänään irtosi pitkästä aikaa naama monitorista. Juhlimme Timpan vanhenemisprosessia syömällä kakkua ja vaeltamalla jalat puhki. Mukavaa irtiottoa viimepäivien laatikkomaisesta arjesta.

Viikon alku meni sutjakasti yhteistä toimintasuunnitelmaa kirjoitellessa Elävä Silakka -tapahtuman apurahahakemuksia varten. Ei ole ollut suurempaa kiroilutusta aikoihin kuin viime viikolla, kun tajusin, että AVEKin hakemus olisi pitänyt jättää kahta viikkoa ennen päivämäärää, joka sivuilla luki. Kun ei ollutkaan deadline lomakkeiden jättämiselle vaan varsinainen kokouspäivä. Onneksi on noita muita hakuja, joihin voi hakemusta tökkiä. Kolmipäiväisen lomakkeentäyttösession jälkeen homma alkoi itse asiassa tuntua ihan mukavalta. Löysin vihdoinkin pikkubyrokraattisen sieluni.

Lomakkeiden täytön välillä löi aika tehokkaasti tyhjää. Yhtenä tyhjänä hetkenä tulin ajatelleeksi 1997 ilmestynyttä lastenkirjaani (Paina jarrua, Ukki) ja sitä, kuinka hassua on, etten koskaan ole tavannut, enkä vaihtanut sanaakaan missään muodossa kirjan kuvittajan kanssa. Joten hetken mielijohteesta googlasin Timo Kästämän nimen ja löysin hänen yhteystietonsa. Hienoa oli, kun sain viestiä myös takaisin päin. Kymmenen vuoden kommunikaatioaukko on nyt katettu. Kirjakin tuntuu nyt jollakin tavoin paljon enemmän kirjalta. (Vielä, kun tietäisi, missä se tässä taikatalossa sijaitsee.) Kästämän kuvitusta nähtävillä: kuvittajien sivulla.

Au

Törmäily jatkuu.

Se siitä cooliudesta

Ja purukumilla me paikkaamme sen.

Ihailtavaa notkeutta osoitin äsken kompastumalla omaan lahkeeseeni, törmäämällä eteisen seinään, nojaamalla hädissäni taaksepäin (jottei pää osu naulaan, jossa riippuu mustia pääkalloilmapalloja) ja kierähtämällä vauhdilla ympäri. Tuli kupperskeikka ilmassa ja pylly mustelmille. Heitinköhän ensimmäistä kertaa elämässäni voltin takaperin? Harmittaa, kun ei ole B.brother-kameroita tallentamassa kaikkia hölmöyksiä.

Lähdin tänään kulttuurikierrokselle. Alunperin tarkoituksenani oli mennä Aalto -museollakin käymään, mutta sinne en koskaan ehtinyt, kun jäin taidetoimikuntaan jumittamaan ja juttelemaan henkeviä. Jälleen Seija käytti kuriiripalveluani hyväksi, joten lopulta päädyin Beckerille rahankuljetustoiminnallisena. Siinä välissä kävin vierailemassa myös Galleria Mysticissä, kun Nastja Rönkön (meniköhän oikein?) näyttely oli esillä viimeistä päivää. Näyttely jäi kyllä vähän galleristin kanssa jutustelun varjoon. Tällaiselle visuaalisen väsymyksen vaivaamalle näännökselle moinen ystävällisyys on jo melkein liikaa. Ei osaa keskittyä näkemäänsä, kun joutuu kuuntelemaan, puhumaan ja vielä seisomaankin yhtä aikaa.

--
Urheilu on varmaan kova sana alitajunnassani. Aina kirjoitan osoite kenttään blogspot, siitä tulee blogsport.

Meidät on deletoitu puhelinluettelosta

En ole vielä montaa työtuntia ehtinyt istua koneeni ääressä murjottamassa, kun posti ilahdutti: ei tullut ainuttakaan laskua! Sen sijaan tuli v.electron, viime perjantainen Etelä-Suomen sanomat (jossa haastattelunpoikaseni Colorian ja värien tiimoilta) ja hienointa kaikesta: Opuksen julkaisema Värit: Luovan maalaamisen opas. Se tuli kiitokseksi värineuvoista - joita en koskaan ehtinyt antaa!

Tänään on ollut todellinen lab-idiotica päivä. Palomuurini tai mikä lie suo kammotuksen hetken toisensa jälkeen, enkä osaa edes enää ajatella ilmiselviä ratkaisuja. Menee työpuolelle, mutta: yöllä säädin eräitä leiskoja kohdalleen vaikka kuinka ja tänä aamuna vihdoin kiireisenä lykin ne verkkoon. Vaan mitä näkyy? Ei mitään. Kuvat eivät aukea. Muissa leiskaussivuissa toimii hyvin, mutta tässä ei auttanut nimen vaihtamiset, koon vaihtamiset, eikä mainosestojen poistaminen. Hienoa. Yllättävä käänne tapahtui viisi minuuttia sitten, kun tajusin, että hakemistona on AD, jonka koneeni ystävällisesti avustaen tulkitsee mainokseksi (vaikka poistin mainosestot!?!). Hyvä, etten ole ottanut omakseni art director -titteliä. Pyyhkiytyisin varmaan maailmasta kokonaan.

(Kas, tulee vahingossa aasinsilta.) Nimemme on tuhottu puhelinluettelosta. Tämä terminaatio on tosin tapahtunut jo 4.1., mutta huomasin vasta tänään. Hyvä, etten ole kännykällinen art director. Kohtalo voisi olla kova.
--
Salaliittoteorioille voisi tässä kummassa maailmassa olla sijaa.

Piip piip

Autotarha II. 190505.
Muutamat perhoskammoiset ovat lähestyneet viesteillään. Ilahduttavaa. Harmillista vain, että aika on vähissä tehdä kunnon kokemusta, tulossa on aika perinteinen kuva/tekstipläjäys. Toivottavasti edes se.

Äänellisesti kummallinen päivä. Aamulla kuuntelin Ramonesia, päivällä keskityin palvomaan Robbieta (työ+kulttuuripummauskiertueellani Käsityön museossa + Beckerissä; jälkimmäisessä ei tosin palvottu mitään eikä ketään), ja kotiin tultuani kuuntelin kymmenisen kertaa California Über Allesia.

Jokainen asia, jonka lupasin työn puolesta hoitaa tänään, on vielä kesken. Ja nyt ei ole edes enää tänään vaan huomenna. Tällä kertaa ei voi edes syyttää artsuilua tai Coloriaa, koska kumpaankaan en ole tänään panostanut himpun vertaa. Paitsi noin kymmenen sekuntia Colorian palautteeseen, joka vetäisi virneen takaisin arkinaamalle: Vau! Tosi upeat sivut, joskin paikoitellen hieman sekavat. Sekavuus on tavaramerkkini! Niin verbaalisessa, kuvallisessa kuin kirjaimellisessakin ilmaisussa ja kaikilla elämän osa-alueilla.

...Mutta saavat jäädä keskeneräiset hommat myöhempään vaiheeseen. Väsyttää niin, että pää tippuu kohta.

Ja päässä piippaa.

[EDIT 5 min. myöhemmin:
lainaus suurten mielten dialogista:
TIMPPA: Missähän on Ilmarisenkatu?
PÄIVI: Eikö se ole siellä missä ne muutkin on?
TIMPPA (¬_¬): Niin. Muiden katujen kanssa, ettei ole yksin.]

Satunnaiset sanat

Autotarha I. 050505.

Viikonloppuna rentouduin vanhempieni luona värjäilemällä lankoja (pietaryrtillä, krapilla ja nokkosilla). Olipahan sessio. Periaatteessa rentouttavaa toimintaa, mutta kyllä olin melkoinen vihannes projektin jälkeen. Langat jäivät kuivumaan äidin huomaan, eikä kuviakaan niistä ole. Mutta hienoutta oli kuitenkin. Muutenkin rentoilin ja luin ajankulukseni pikaluvulla Grimbergin Kansojen historiaa. Kevyttä kesän kenttähuvia.

Maanantai alkoi kohtuullisella paniikin tunteella siitä, että kohta on jo syyskuu. Lähettelin edelleenkin Elävän silakan kutsuja ja tiedotteita - jospa ihmiset kohta mataisivat kesälaitumiltaan näivettymään koneidensa ääreen ja projekti menisi vähän villimmin eteenpäin. Jotenkin laahaan ikävällä tavalla koko ajan vähän viiveellä. Ärsyttävää. Grrr. *Yrittää tarttua itseään niskasta kiinni, mutta ote lipeää*.

Päivän auttava puhelinvastaaja oli grafiikkakeskuksen Jukka, kukkia sinne sylillinen. Muihin ihmispoloihin (Timppaa lukuunottamatta) en ole tänään törmännytkään. Sisällä olen istunut koneen ääressä, takonut sanoja taivaisiin hullun lailla. Enkä mitään näkyvää ole saanut aikaan.

Colorian kaipuutani nau'un. Kun olisi aikaa... Onneksi sentään lempiväri- ja inhokkivärikyselyihin tulee vastauksia tasaiseen tahtiin, saa edes jotain mukamas kehitettyä. Kohta lienee aika julkaistakin kyselyn tuloksia. Hyvä mieli tulee siitäkin, että taas ovat ihmiset aurinkoisella ilmalla lähetelleet enemmän lempivärejään kuin inhokkivärejään.

Ai - aloitinhan jotain uuttakin. Seuraava Silakan näyttelyteema liittyy pelkoihin. Kaikki perhosia pelkäävät, kontaktoikaa, jos haluatte olla mukana artsuilemassa kanssani. Lisää myöhemmin, kun olen enemmän maan päällinen olento.

Täydellinen punainen

Onnittelut eräälle kultaiselle ihmiselle, joka ei halua syntymäpäivistään kohua pidettävän.

Aurinko tuli takaisin. Hyvä aamu nousta suht koht ihmisten aikoihin ja tähtäytyä palaveriin Kässämuseolle. Puolisen vuotta sitten tuntui, että aikaahan on ihan ikuisesti kevääseen 2006, mutta nyt alkaa jo tuntua melko konkreettiselta ja aika liian läheiseltäkin. Ehkä seuraava talvi tulee olemaan poikkeuksellinen: normaalisti heti joulun jälkeen aika alkaa hidastella ja venytellä ja kevät tuntuu viipyvän joka vuosi kauemmin, mutta ehkä tällä kertaa se ei sitten jarruttele laisinkaan.

Koko päivä kului kaupungilla. Värinäyttelypalaverin jälkeen oli museolla työpalaveriakin, sitten juoksentelin omilla asioillani (tilitoimistossa sun muuta). Ja vein taidemuseolle niitä kuuluja värityskuviani.

Sain pari päivää sitten Marja-Leena Rathjelta Kanadasta lehtiartikkelin muodossa hyvän kirjavinkin: Amy Butler Greenfieldin A Perfect Red. Tänään kävin sitten tilaamassa sen. Saanen kuukauden päästä. Hyvä aika kerätä rahat kokoon.

Lusmu vahtikoira

[...Löysin koneeni uumenista viritelmiäni kymmenen vuoden takaa]

Erottajan pieni parkkihalli oli kyllä melkoisen klaustrofobinen kokemus eilen. Sillä välin, kun Timppa hoiti asioitaan, katselin galleria ArtDianassa Bremenissä asuvan Pirjo Niirasen näytelyä ja intouduin siinä määrin, että hankin taiteilijan kirjan. Lieneekö visuaalinen väsymys siis vihdoin ohi? Tänään visuaalinen virkistäytyminen jatkui vierailulla Beckeriin, tosin näyttely tuli vilkaistua vain pintapuolisesti, kun varsinainen työ kotona odotti. Pitänee varata aikaa. Kaikkeen.

Tämä aamu alkoi hieman angstisemmissa merkeissä: sekä Coloria että Silakka olivat alhaalla. Sikäli varsin ikävää, että viime viikolla annoin luvan käyttää molempia sivuja (eri tahoille) tänään pidettävissä esitelmissä: toinen puhui väreistä jollain yksityiskurssilla ja toinen nettitaiteesta luennollaan (Ruotsissa)... Toivottavasti eivät luule, että ihan kiusallani pimeäksi laitoin. Katkos oli tosin verrattain lyhyt - paitsi Silakan kohdalla, joka tietokantapohjaisena meni ihan sekaisin. Hyvä Anssi!™ kuitenkin keksi vian ja pelasti päivän muutamien pelonsekaisten tuntien jälkeen.

Joten kaikki lienee hyvin nyt.

Ullan kanssa piti tavata tänään ensi kesän värinäyttelymme tiimoilta, mutta peruin, koska en ole saanut aikaiseksi sitä mitä lupasin. Hävettää. Huomenna on sitten isompi palaveri Taidemuseolla, jossa esittelemme kässärimme. Pitää vielä hieman hioa aikajanatekstejä.

---
Iitin reissu sytytti kyllä hirmuisen halun näperrellä Colorian kanssa, mutta on niin paljon keskeneräisiä projekteja, että taitaa jäädä haaveeksi vain. Terapeuttista kirjeenvaihtoa olen kyllä harrastanut muutamankin Colorian lukijan kanssa ja hyvä mieli siitäkin on jäänyt. Ehkä joskus vielä joku rikas väriharrastaja palkkaa miut tekemään Coloriaa päivätyönäni. Ja sitten varmaan intokin lakkaa, kun työnään tekee. Joten eiköhän pitäisi olla valittamatta.

Plugged in

(En tiedä kenen nämä huivit ovat, mutta kuva on peräisin värifestarialueen myyntitiskien läheisyydestä.)

Viikko vierähti kiireessä ja sitten lasu euforisessa lomailutilassa. Ilman sähköpostia ja/tai internetiä. Viekkarit oli voimakkaimmat lauantaina, mutta helpottivat sitten. Mutta kyllä ensimmäisenä kytkeydyin kiinni koneeseen, kun kotiin pääsin.

Torstaina matkasin Iittiin junalla ja eilen tulin antoisan viikonlopun jälkeen pois vanhempien mökkikyydillä. Majoituin Radansuun kartanohotellissa, jossa otin kyllä reippaasti takaisin heinäkuussa käyttämättä jääneet hotelliaamiaiset. Ruoka oli aivan mahtavaa! Ja kunnia hotelleille, jotka eivät kuulu mihinkään ketjuun! Ihmeellistä, kun aamiaisella joutui hieman ihmettelemäänkin, eikä kaikki ollut samanlaista + samanlaisessa järjestyksessä kuin muissa hotelleissa. Tai edellisenä aamuna.

Hotellissa majoittui myös saksalaisia käsityöläisiä ja taiteilijoita sekä projekti-ihmisiä, joiden tekeminen liittyi jotenkin väriin. Eniten juttelin berliiniläisen taiteilijan Michael Ilgin kanssa. Hän esitteli omaa 'latoprojektiaan': taiteilijajoukko kunnosti/muokkasi Zell am Seen vuorilla sijaitsevia latoja. Michael oli paikannut omaa harmaata latoaan värilastuin. Harmittaa, kun en löytänyt verkosta mitään saittia/kuvia tästä projektista - Michaelin omat valokuvat olivat tosi vaikuttavia. Tai no: saksankielinen esittely projektista (käsittääkseni) - sivulla ei ole värilatoista kuvaa.

Tutustuin myös useaan kotimaan elävään, joista moni oli Colorian vakivierailija ja innoissaan lupasi matskua sivuille. Lisäksi sain upeita värisivuvinkkejä ja kontakteja Seattlessa asuneelta, nykyään Stavangerissa asuvalta Emilyltä - varmaan olemme yhteydessä jatkossakin!

Perjantaina oli varsinainen seminaaripäivä, joka aiheutti jonkinlaista hyperventilaatiota. Olin joukon viimeinen ja kun aloitin, oltiin aikataulusta aika reippaasti myöhässä. Joten tiivistin melkolailla. Varsinainen luento kyllä meni hyvin. Ensimmäisen kerran sanomisiani tulkattiin esitystilanteessa toiselle kielelle (saksaksi) ja heti kuulosti paljon professionaalimmalta. Ihan hämmennyin. Kone tietenkin temppuili sopivasti: käytin huomattavan paljon aikaa askarrellessani demonstraatiooni pikkuohjelman, jolla voi 'sammuttaa ja sytyttää' värejä - esimerkkinä siitä, kuinka RGB-värit toimivat. Ko. ohjelmahan ei tietenkään toiminut. Mutta ainakin luennolla naurahdettiin pari kertaa, mikä itselleni riittää.

Seminaarista en onnistunut ainuttakaan kuvaa tallentamaan, mutta seminaaripäivän taivaanranta oli aika kohtalokas.

Kielikylpy oli kyllä taas melkoinen. Osana värifestaria lähdin ohjelmaan kuuluvalle värikasvikierrokselle ja lupasin Emilylle kääntää englanniksi oppaamme Tertun puheet. Samalla yritin jotain solkata puolisaksaruotsilla myös saksalaisille ja siinä vaiheessa, kun Terttu itse sanoi jotain englanniksi, käänsin sen melko sujuvasti suomeksi Emilylle. Saksa ei muistunut yhtään mieleen, kun yritin puhua saksalaisten kanssa, mutta oli kylläkin silloin, kun yritin puhua englantia jonkun kanssa. Ja vice versa. Onneksi on kädet ja viittominen onnistuu suhteellisen hyvin.

Festarialueelta ainoa hankintani oli pieni rintanappi - musta tottakai- jossa oli luut ristissä. Kalliossa sijaitseva Rosa Matilda myy lankojen lisäksi myös kaikenlaista muuta vaatetusta ynnä muuta. Harmittaa kyllä se, että jäi ostamatta hienoja lankoja sekä kahdenkympin arvoinen afrikkalainen peukalosoitin.

Perjantaina kävin Iitin kirkossa kokemassa Ritva Oksasen ja Pedro Hietasen konsertin Mustassa on kaikki värit. Olihan tuo ihan jees, mutta ehkä kuitenkaan lausunta ja pianosäestetty laulaminen ei ole ihan asteikkoni yläpäässä. Sen sijaan lauantaiyönä esitetty Esa Kotilaisen muinaisperkussiivinen kvartetto Kuusankosken kamarilaulajien kera pimeällä tanssilavalla oli kyllä yksi oman pienen elämäni kohokohtia.

---
Kotona paluu arkeen. Tietokone auki ja työviestejä kymmenittäin. Saankohan itseni kiinni lainkaan.

Nukkunut liikaa

Eilen sain valmiiksi: Oblivion. Esillä Henkevän Silakan Koti/Home -teemaisessa näyttelyssä. Toivottavasti pointti aukenee edes jollekin.

Oma muisti toimii vielä suhteellisen hyvin, mutta siitä huolimatta pää on tyhjää täynnä ja lisää vielä mahtuu. Tyhjyyttä. Ei edes nukkuminen kahteentoista saakka auttanut. Mutta pohjatonta työurakkaa keventää tavallistakin hauskemmin juonnettu BBC2:n Friday Night Is Music Night. Koodikin asettuu mukavammin, kun on kevyttä bigband-musaa taustalla.

Olen rampannut niin paljon muka-palavereissa ja rupattelupitoisissa tapaamisissa, että työtä on päässyt taas kertymään edellisten päälle ihan tarpeeksi. Viikon huippusuoritukseksi on kyllä katsottava eilinen laskun-vieminen-taidetoimikuntaan-projekti: lähdin reippahasti matkaan ja matkalla tajusin, etten ollut edes printannut koko laskua. (Tämä suoritus ei liity todennäköisesti dementoitumiseen, vaan enemmänkin siihen, että perusvarustukseeni kuuluu sekopääprosessori ja epälooginen sisäinen käyttöjärjestelmä). Mutta kuten kaikilla parikymmenminuuttisiksi tarkoittamillani piipahduksillani alkuperäisestä määränpäästäni ja tehtävästäni jäljelle jää vain kevyt vihjaus ja lopputulos on aiotusta poiketen aina jotain muuta: laskun puuttuminen ei ollut lopulta mitään oleellista. Sain sentään lohdutuksena kahvia ja lähetin tehtäviä - vein pari Marjan mosaiikkia Beckeriin, jossa käydyn keskustelutuokin jälkeen soitin Timpan seuralaisekseni Taidemuseon Holviin katsomaan Graphica Creativaa, josta tie vei Kirkkopuistoon jäätelölle, edelleen Sammakkoon kirjaostoksille ja alkuperäisen suunnitelman vastaisesti näyttelynavajaisten sijaan Sohwin terassille syömään (odottamaton kulinaristinen nautinto) (!), kaupan karkkihyllyjen ja videovuokraamon kautta lopulta kotiin.

Linkkivinkeistä tämän viikon asiallisin: Foreign Languages Swearing, Profanity, Cursing, Cussing and Insulting! VAROITUS! Sivu pyytää asentamaan jotain omaa ohjelmaansa + tunkee adwarea. Ihmiset, joilla ei ole kunnon palomuuria ja viruksentorjuntaa, olkaa varoitettu: ällös mennös kokeilemaan. Itse en mitään asentanut, kun swahiliksi kiroileminen ei tällä hetkellä oikein tartu, eikä adwaren poistaminen viikonloppupuuhana oikein innosta. Lokeroin pahanpäivän-bestoffeihin, jos sitä sitten hämäränä, synkkänä talvi-iltana olisi enemmän hyötyä.

Nyt ulkona on liian hienoa ja kesäistä angstitella.

Perikato

Aamulla menin pankkiin maksamaan laskuja - MISSÄ RAHAT OVAT? Paniikin jälkeen vedin syvään henkeä - kauan - nyt olen jo rauhallinen. Rahaahan se vain on. (Tai itseasiassa: ...ei ole.)

Pitkään suunniteltu Ähtärin eläintarha-missiomme siirtyi huomisesta hamaan tulevaisuuteen. Olisi kiva mennä sitten, kun saisi auringon takaisin ja kuitenkin olisi vähän viileämpää. Mission impossible?

Päivä on mennyt työpuoleen keskittyen ja artsuiluosio on jäänyt sikseen. Jonkin verran silakoista tiedottavaa toimintaa olen harjoittanut. Ja uusia LiveHerring-bannereita olen rakennellut: kaikkille eri tahoille pitää olla oman kokoisensa. Tulevia H. Silakan kutsuvieraitakin olen katsastanut. Tulevaisuus helpottaa, kun hoitaa sen hyvissä ajoin alta pois. ¬_¬ Hmph.

Jonkin verran olen rakennellut alzheimer-henkistä artsuiluani kuluvaan Henkevän Silakan näyttelyyn. Aina välillä, kun työlastin on pakko kaatua hetkeksi omaan mahdottomuuteensa. Toivottavasti valmistuu vielä tällä viikolla.

BBC6-asemani lähettää taas niin hienoa musiikkia, että hiusjuurissa asti tuntuu sähköä. Välillä vaivun katatoniseen tilaan. Vain tärinä jää. Sydäntä kipristää. Taitaa olla transsistoriradio.

Menkää nyt kaikki äkkiä ostamaan niitä ihania Hienoja Värityskuvia Beckeristä, niin saan jäätelörahaa.

Lakipitoinen maailma

Live Herring - Nordic Net Art Event
November 17-20, 2005 Jyväskylä, Finland
http://www.liveherring.org
Elävä Silakka / Live Herring - Nordic net art exhibition + seminar about Nordic net art organized by University of Jyväskylä (Digital Culture, Department of Art and Culture Research) + Arctic & Fabulous Nordic Film Festival. All these three events are organized independently but in close co-operation.
All Nordic new media artists are invited to submit works to a net art exhibition. Submission of art works will close September 30th, 2005
For more information + guidelines view http://www.liveherring.org/
----

Tänään pyörinyt pää silakoissa sekä että. Anssia ahdistelin oikein olan takaa Henkevän Silakan kanssa. Näyttely vaihtui näpsäkästi itsestään yöllä ja tänään olen yrittänyt hoitaa taas tiedotuspuolta. Mutta minkä sille voi, että pää vain nykii, eikä ajatus kulje. Toista silakkaa mielessäni pitäen sain vihdoinkin valmiiksi huonon, mutta ah, niin silmiinpistävän bannerin (vai pitäisikö sanoa silmiä pistävän), joka m-cultista pyydettiin pistämään. Live Herringistä laitoin tietoa myös nettimen listalle.

Iitistä Väripaletti-projektista soitti Kris-tiina. Kansainvälinen värifestari järjestetään reilun viikon päästä ja seminaariluento-outlineani jo vähän kyseltiin käännöstä varten. Huvittavaa on se, että soiton tullessa olin istunut tyhjän ruudun edessä lähes puoli tuntia. Kirjoittamassa ko. tekstiä. Jutustelu kyllä helpotti oloa melkoisesti ja kirjoittaminen alkoi luonnistua - luonnos on kohta valmis ja huomenna varmaan saan sen lähetettyäkin. Huono puoli on se, että olin tukeutunut täysin nettiesitykseen, mutta ei ole nettiyhteyttä... Pitänee etsiä ja soveltaa jotakin.

Jude Lawsta on tullut nyky-yhteiskuntamme piina. Muutama viikko sitten Sherlock Holmes-sarjaa katsoessamme aloimme siristellä silmiämme, josko näyttelijä olisi ollut Jude Law (kyllä) ja pari päivää sitten katselemamme Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjan (meniköhän se nyt oikein?) kohdalla kävi sama juttu: 'onko tuo kertoja Jude Law?' (Kyllä.) Eilen tuli hirveä hinku katsoa lisää elokuvia ja mietin jo hyllystä löytyvää Sky Captainia (jossa myös Jude Law), mutta päädyimme sitten vuokraamaan jotain ennen näkemätöntä. Yksi eilisen vaihtoehtofilmi olisi ollut Lawn tähdittämä Alfie, mutta jätettiin hyllyyn, kun Aviator (Lentäjä?) oli paikalla. Parin kymmenen katseluminuutin jälkeen Timppa kysyi: 'onko tuo Jude Law?' (Kyllä.) Lawitettu maailma on minua huvittanut koko päivän, mutta äsken kyllä alkoi jo melkein pelottaa - avasin television vilkaistakseni mitä siellä on... Jude Law. Ensimmäisellä kanavalla tuli tuon Sky Captain -dvd:n mainos ja toisella jotain juttua tulevasta leffasta All the King's Men.

Sivulauseessa mainittakoon, että viime päivien elokuvakokemukset (...dvd) ovat olleet itsessään aika huimia. Olen pyörinyt kateudesta surkeiden sattumusten graafisen ulkoasun nähdessäni.

Näin se on. Muumi vilkuilee minua vihaisesti ja Law vaanii teeveessä.

P------i

Fly butterfly fly. 2005.

Hmm. Tämä alkaa lähestyä melkein animismia. Olen vaihtanut vakio Muumipeikko-muumimukini Mörkömukiin ja nyt on alkanut tuntua siltä, että Muumipeikko tuijottaa minua vihaisesti mukistaan aina, kun menen keittiöön. Yritän vältellä sen katsetta. ... Pitäisikö alkaa huolestua?

Silakat painavat hieman päälle. Yritän työntää ajatusta pään taakse piiloon. Huomenna vaihtuu näyttely.

Ulkona on ollut kaunista ja aurinkoista. Perjantain panikointi keskeytyi leppoisalla ulkoilulla. Hesarin kymmenminuuttiseksi ohjelmoitu ostoreissuni venyi kolmituntiseksi: ensin tapasin Hirokon ja juttelimme aikamme ja myöhemmin tapasin Ankun ja pienoisensa Helmin ja kun porukkaan liittyi vielä Tuija, sopiva jäätelönsyöntiporukka oli koossa. Kirkkopuiston kioskilla oli mukava istuskella ja pyöritellä varpaitaan.

Eilen keräsin kauppareissulla pietaryrttejä värjäystä varten. Mielessäni pienenä varjona häilyy ensi vuoden värinäyttelyn kokoaminen, mikä vielä on mukava ajatus - mutta kuinkahan kauan? Iittiin lupaamani seminaaritekstini lyhennelmä kääntämistä varten on edelleen koneen sisällä kolmeen sanaan rajoittuneena. Ohjemoin sen huomiseen ohjelmaan.

Installaatio - ensimmäiseni - jännittää niin, etten meinaa saada nukuttua. Eihän tuo iso juttu ole, enkä ole edes paikan päällä seisomassa, mutta pliuh. Muuta en osaa sanoa. Timothylta sain viestiä Chicagosta - cd:ni ovat menneet perille ja kunnossa.
Olisin kovasti halunnut lähettää Phirebrushiin omia kuviani, kun edellisessä issuessa oli kuvia ja sain ihan mukavaa palautetta. Mutta kai se on nyt vain uskottava, että elän samassa aikajatkumossa kuin muutkin. Jostakin on pakko karsia.

Janin kannustus ilahdutti suunnattomasti viikon loppupuolella, mutta kaikki hyvyys tässä maailmassa on vain pahuuden peittelyä. Lohduttavan viestin mukana tuli pirullinen Stackopolis linkki, joka ei todellakaan tyytynyt pikkusormeeni. Ihan kuin aikavarkaita ei olisi muutenkaan tarpeeksi. Grrrr.

De gustibus non est disputandum

Omakuva ruttuillen.

Kutsuvierastyö uusitun Silakaan toiseen näyttelyyn (elokuu) kolahti sähkölaatikkooni muutamia tunteja sitten. Olen tuijottanut maagista kuvasarjaa lumoutuneena puolitranssiin vajonneena. En ole aivan tyytyväinen tapaan, jolla olen hoitanut Silakoitani viime aikoina; en voi sietää hällävälismiä tuon tyyppisissä projekteissa ja nyt itse siihen syyllistyneenä ryven otsarajaani myöten itseinhossa. Grrr. Mutta hyvä, että löytyy hyviä tekijöitä, jotka pitävät Silakan pystyssä. Pari päivää uuteen näyttelyyn, sittenpähän pääsevät muutkin pälyilemään.

Omahyväisenä olen tuijottanut iloisena myös uusia tekemiäni värityskuvia. En kaiken uhallakaan voi lakata ylistämästä itseäni ja tekemisiäni. Kuvat ovat NIIN hienoja! *pollea* Ja hopeatussi haisee hyvälle.

Mörköistä kahvia juoden

Parin päivän takainen angstaukseni meni ohi suhteellisen nopeasti. En tiedä oliko se tätä blogin autuutta vai pitäisikö olla ärsyyntynyt, kun en päässyt rauhassa edes itsesäälin täyttämään kukaan ei musta tykkää -vaiheeseen, kun sähköposti alkoi pukkaamaan lohduttavia viestejä ja sähkökortteja. Sitten ei enää paljon ahdistanutkaan ja hymyilyttikin jo vähän. Nyt jo enemmänkin.

Stressaamista en vieläkään oikein hallitse, mutta osaan kyllä pompata levollisesta olotilasta suoraan päättömän paniikin puolelle. Keskellä yötä heräsin siihen, että olen unohtanut tehdä Live Herring -bannerin, joka piti tehdä jo pari viikkoa sitten. Kolme päivää Uninvited -installaationi pystyttämiseen Chicagossa, pitänee tsekata, onko spämmi-cd:t menneet perille. Pari viikkoa seminaaripuheeseeni Iitissä, luonnos pitäisi laittaa perille ja keltaisia ajatuksia irrottaa itsestään (!) Työpuolelle en uskalla edes vilkaista.

Viime viikolla tussailin televisiota katsellessani ja keksin tehdä värityskuvia (houkuttimena pari kuvaa). Vein ne juuri Beckeriin myyntiin - 3 euroa kappale (sis. alvin 8%), ostakaa itsellenne ja lapsillenne meniäisiksi. Tehkää minusta rikas. Ja totta kai - kuten kaikessa *oikeassa* taiteessa: värityskuvissa on kimallustakin. Markkinointihenkisesti tein ensimmäisenä projektille oman nettisivun. Sisältöähän siellä ei vielä ole, mutta piakkoin sisältänee henkeviä väritysohjeita.

Elämäni palkoihmisenä.

Omakuva kiroten.

Alasin pään painona. † † † Sisällä vain paineilmaa. Harvoin on tällaista ahdistusta puristamassa keuhkoja rusinaksi.

Tällainen olotila koostuu useista pienistä harmeista, kuten tämän &%¤&%¤¤%¤###¤###&! koneen jatkuvasta temppuilusta. Ja hienon Lindbergh-henkisen Spirit of St.Louis-puhelimemme rikkoutumisesta - juuri, kun olin perjantaina suureen ääneen vakuuttanut, että koskaan emme lankapuhelimesta luovu. Luulen silti, että päällimmäisin syy angstiin ja ahdistukseen on väsymyksen ja pitkään jatkuneen aikaansaamattomuuden yhteiskeitos. Pikkuharmit eivät itsessään hengen säätä ratkaise, mutta kun puristus on valmiina, ei tarvitse paljon, että henki irtoaa ruumiista tai painuu sinne jonnekin tuntemattomiin syvyyksiin tai katoaa vain johonkin ja jättää vain kuoren.

Hermostuttava olo. Tallailee keittiöön. Olohuoneeseen. Vilkaisee kiukkuisena konetta, irvistää. Grääääh. Veri ei kierrä, se hyppelehtii.
Viisas päätös (?): Suljen koneen ja menen ulos.

---
Jotain kaunistakin sentään: viikonloppuna työradioni BBC6 soitti peräkkäin jonkun Joseph Arthurin viisun ja perään Bauhausia, mikä oli niin voimakas lauantaikokemus, että sydän tuntui melkein räjähtävän kauniista kokemuksesta. Eilen Timppa ylitti itsensä tekemällä käsittämättömän hyvää kermaviilikastiketta, jota nautimme pallaksen kanssa. Sain aivan käsittämättömän ilahduttavaa palautetta Coloriasta, ihmiseltä, joka ei kuulemma yleensä palautteita laita.
Eiköhän se tästä.

asdjfjkeefiu

Elän lahnamaisesti. Ei saa mitään aikaan. Väsyttää tämä tahaton toimettomuus, huoneesta toiseen päämäärätön vaeltelu. Yritän olla lukematta Harry Potteria liian nopeasti, ettei käy niinkuin viimeksi: päivässä ohi ja sitten taas piiiiiitkä odotus. Ei meinaa onnistua, alkaa loppu häämöttää. (En spoilaa, mutta *MIKSI? MIKSI????*)

Työt eivät juuri edisty. Aina, kun pääsen moodiin, ukkonen ilmoittaa olemisestaan ja sitten pistän koneen päältä pois salaman iskujen pelossa.

Tänään kone oli toimeton koko päivän - itse nousin seitsemän maissa illalla pääkivun voittajana. Ja taas väsyttää.

Coloriaan on tullut muutamia palautteita (♥♥♥) ja kyselyitä. Yllättäen lyijyvalkoisesen käytöstä on kysytty viisi kertaa (hyvä homeen estäjä, mutta kielletty maaliaine). Olen yrittänyt ohjailla ihmisiä tietojeni mukaan jonnekin, mutta mikähän olisi se oikea paikka, mihin ihmiset pitäisi ohjata? Ympäristövirasto? Onko sellaista? Pitäisi varmaan jaksaa ottaa selville. Hjälp, hjälp!

Minä, epäempaattinen miehinen androgyyni nainen

En jaksa rustailla koskaan noita 'olet sielultasi amerikkalainen pueblo-intiaani' -testejä, mutta palvomani BBC:n tiedesivuilla roikun harva se päivä testailemassa. Tänään testasin, ovatko aivoni keskimääräisen naisen vai miehen. Häkellyttäen luin ensimmäiset miehiset tulokseni, mutta onneksi sijoituin loppujen lopuksi puoleen väliin skaalaan. Ja saihan sitten vihdoinkin tuon lukea: Your personal brain score: 0


Tässä koko paljastava litania. Talletuksena ensi talvelle, kun luen, mitä olen kesällä saanut aikaan.
-------
Angles / This task tested your ability to identify the angle of a line by matching it with its twin. This is a spatial task, which looks at how you picture space.
Your score: 18 out of 20
Average score for men: 15.1 out of 20 / Average score for women: 13.3 out of 20
You have more of a male brain. On average, men outperform women in this task and those with more mathematical knowledge tend to score quite high as well. In past studies, 60 per cent of the people in this range were men.
---------------
Spot the difference / This task tested your ability to identify which objects changed position. You lost points, if you incorrectly identified objects.
Your score: 79%
Average score for men: 39% / Average score for women: 46%
If you scored between 67 - 100%: Those with a female-type brain generally score in this range. Your ability to remember where objects are may serve as an advantage to you when you're trying to find your way around places. You're more capable of recalling landmarks to get from one place to another.
---------------------
Hands / You said your right thumb was on top when you clasped your hands together.
Right thumb on top: This suggests the left half of your brain is dominant. Many studies have tried to establish whether there is a relationship between handedness and brain dominance. Some scientists believe that if you are left brain dominant, you would be more verbal and analytical.
-------------
Emotions and Systems / This task looked at whether you prefer to empathise or systemise.
Your empathy score is: 8 out of 20
Average score for men: 7.9 out of 20 / Average score for women: 10.6 out of 20
Empathisers are better at accurately judging other people's emotions and responding appropriately. If you scored 15 and above, you are very empathic and would be an ideal person to comfort people in a time of crisis. Women in general are better at empathising.

Your systemising score is: 8 out of 20
Average score for men: 12.5 out of 20 / Average score for women: 8.0 out of 20
Systemisers prefer to investigate how systems work. A system can be a road map, flat pack furniture, or a mathematical equation – anything that follows a set of rules. A score of 15 and above suggests you're good at analysing or building systems. Men in general are better at systemising.

--------------
Eyes / This task tested your ability to judge people's emotions.
Your score: 8 out of 10
Average score for men: 6.6 out of 10 / Average score for women: 6.6 out of 10
Your result suggests you are a good empathiser, sensitive to other people's emotions. Women generally fall into this category.
------------
Faces / This task looked at how you rate the attractiveness of a series of faces. The images you looked at were digitally altered to create slight differences in masculinity.
Your choices suggest you prefer more masculine faces.
---------------------
3D shapes / This task tested your ability to mentally rotate 3D shapes.
Your score: 11 out of 12
Average score for men: 8.2 out of 12 / Average score for women: 7.1 out of 12
Are you an engineer or do you have a science background? People with these skills tend to score in this range. Past studies have concluded that people in this range have a more male brain.
----------------
Words / This task looked at your verbal fluency.
Your score: you associated 15 word(s) with grey and you named 7 word(s) that mean happy. We are assuming that all the words you entered are correct.
Average score for men: 11.4 words total / Average score for women: 12.4 words total
Most people in this range have a female-type brain.
----------------
Ultimatum / This task asked you how you would divide money.
If you had to split £50 with someone, you said you would demand £25
So far on the Sex ID test, men have demanded 51.6% (£25.80) of the pot and women have demanded 51.0% (£25.50), on average.
Sex differences are small in this task. Demanding less than 60% of the pot (ie £30) is more typically female. Demanding more than 65% of the pot (ie £32.50) is more typically male.

Ahdistaa

Hands of Stone.

Melkein pelottavaa tuo tapa, jolla kansainväliset nettiartsupostituslistat reagoivat väkivaltatapahtumaan kuin tapahtumaan: reagoi! kommentoi! kritisoi! tee teos! Onhan se hienoa, että aktiivisuusnappulaa on käännetty kaakkoon, mutta kyllä se Spinal-Tap-11 voisi olla rajana. Ei sitä viiteentoista asti tarvitsisi vääntää. Välillä alkaa tuntua kuin tuo synkkien uutisten virta olisi vain sitä mustaa, muhevaa ravintorikasta maata, joka saa nettitaiteilijoiden viherpeukalot naputtamaan raivoisasti hiirennappulaa. Välillä tuntuu kuin syystä olisi muodostumassa itsetarkoitus.

Suurin osa teoksista on jonkinlaista uutiskollaasia, jossa uutisvirrasta poimitaan kuvia ja laitetaan niitä rinnastumaan toisiinsa. Lopputulos monissa teoksissa on sama kuin oma toimintani jonkun katastrofiuutisen aikaan: hypin tv-kanavalta toiselle etsien uutta tietoa, väliin pompsahtaa Kauniita ja rohkeita. Tai niinkuin viime talven aikana, kun yhtä-äkkiä havahdun kuolemaan naurun säestyksellä: puolet ruudusta Aasiassa kuolleiden listaa ja toinen puoli pyörittää amerikkalaista sitcomia filmed in front of live audience. Teokset kommentoivat yleensä ihmisen suunnatonta sensaationhakuisuutta ja välinpitämättömyyttä - ja paradoksaalisesti teokset näyttävät itse päätyvän juuri siihen. Toisaalta osa teoksista, jotka syntyvät tuosta maailmanahdistuksesta, on ajoittain hyvin koskettavia ja pysäyttäviä ja jäävät elämään varmaan katastrofin/sodan/attentaatin jälkeenkin. Ja osa rakentaa aika hienoa otosta maailmanhistoriastamme, kuten Ten by Ten -dokumentti, jonka arkistoja on varmasti mielenkiintoista katsoa parin kymmenen vuoden päästä: http://www.tenbyten.org/10x10.html Ja jonka maailmankuvakatsausta olen puolen vuoden ajan seurannut päivittäin.

Silti simppeli maalaismieleni kysyy kysymyksen, jota monet kysyvät aina uutisten kohdalla: miksei listalla näy kommentointipyyntöjä iloisiin asioihin? Ilmeisesti iloiset asiat eivät voi idättää taidetta.

Onneksi meillä on Sub tv, jota katsellessa voi aika tehokkaasti välttää reaalimaailman, kaikesta realitystä huolimatta.

----
Ennenkuin syöksyn täysin television uumeniin, hieman arkipäivää: unohdin maksaa toukokuun alvini (kokonaiset 2,33€) ja soitin verotoimistoon kysyäkseni, miten pitäisi menetellä, kun en ymmärrä ohjeista mitään. Setä siellä sanoi virallisesti, että kirjan mukaan tuosta pitäisi maksaa veronlisäystä, mutta jos summa on alle kolme euroa, ei varmaankaan tule mitään seuraamuksia. Kolmen päivän viive tuskin lisää tuon alkuperäissumman korkoa yli kolmen euron millään, mutta mistäs sen nyt tiedän - setä alkoi laskea ja linja katkesi. Kadotin siis yhteyden verovirastoon. Maksoin silti ja rustasin epämääräisiä merkintöjä viestikenttään. Kohta varmaan ajaa veropoliisi pihaan ja pidättää. *LOL*

Meilläpä on uusi pesukone

Valoissa 1.

Devilish actions. Se aiemmin paholaiseen rinnastettu kuva on löytänyt tiensä myös muihin blogeihin (esim.) ja yleensä taustakuvaksi. Itse kyllä suosisin jonkinlaista muuta käyttöä, on niin vaikea lukea tekstiä tuon alta. Tuota nimenomaista kuvaa on ladattu ihan käsittämätön määrä. Jostain amerikkalaisesta goottiyhteisöstäkin tuli oikein lupakysely kuvan käyttöön jossain omassa lehdessään - suostuin, vaikkakin huomautin, että tuosta ei painokuvana kovin hyvälaatuista tule. Kyseessä on kuitenkin vain jonkun pienen skenen zine, joten jos itse ovat tyytyväisiä. Olen saanut aikaiseksi jonkinasteisen kuvahitin siis. :D

Eilinen päivä meni päättömän haahuilun parissa. Aamulla (=Greenwichin aikaa) ajattelin aloittaa työt pirtsakkana ja energisenä, mutta lento loppui lyhyeen, kun verkko tippui ja jäin tyhjän päälle. Onneksi Aalto-museo on vieressä ja sieltä löytyy lounas/kahvi-aikaan seuraakin ja kahvilasta oivaa lounasta. Kiertomatkalla kävin oikein RUOKAKAUPASSA, koska jääkaappiin on mukava ostella kaikenlaista, kun se on vielä niin puhdas kuin olisi jonkun muun.

Tänään Hanna poikkesi Kuopion matkallaan Jyväskylään ja kävimme Katariinan kammarissa (vai mikä lie) kahveella ja - öh - pullalla. Olipa mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Ja toivottavasti pian uudelleen. (Hannan työkoti löytyy osoitteesta Superstar Collective - heti sinne kaikki mainostoimistopalveluita kaipaavat!)

Otsikko kertookin kaiken muun oleellisen.

Päivänsäde Menninkäinen

Valoissa 2.

Tällä hetkellä voin varsin hyvin siihen nähden, että minulta jäi kaksi hotelliaamiaista miltei tyystin väliin. Hotelliaamiaiset ovat kuitenkin suurinpiirtein elämän suuria kohokohtia. Lieneekö tässä auringonpistoksen jälkiaaltoilua päässä vai mitä - sukujuhlainen viikonloppu Tampereella kului lähinnä murjottaessa ja norjan tehokurssilla, kun aurinko kävi käsiksi (säteeksi?) Aurinkoa on aina mukava ikävöidä, kun sitä ei näy, mutta kun se tulee näkyviin, voi vain piileskellä. Viisi minuuttia auringossa, sen jälkeen on iho karrella ja aivosolut vellovat sulassa rasvaliemessä. Perjantaina vaelsimme kaunista rantareittiä, nautimme grilliruokaa ja mansikoita ja jäätelöä. Lauantaina yritin toipua puoli yhteen asti, sitten kävimme syömässä, pikashoppailimme hieman ja järvellä kelluimme reilut kolme tuntia - ja jos säteilykestävyyteni olisi kovempaa luokkaa, kaikki olisi varmaan päättynyt paremmin. Sunnuntain olisin mielelläni jättänyt väliin ja tämä päiväkin on kulunut pimeässä kylpyhuoneessa kylmän ammeen pohjalla.

Kun on nurina alkanut, pistetään sitten koko laidallinen: kirjojakaan ei pitäisi avata. Kirjakaupassa vilkaisin Arabian muuminäyttelyyn liittyvää kirjaa ja näin hienon Muumi unelmoi (?) -mukin, jota on painettu vain 2005 kappaletta. Eihän sitä enää mistään saa. Soitin epätoivoissani Arabian tehtaanmyymäläänkin, mutta toivo on mennyttä: mukit olivat loppuneet kahdessa viikossa.

...
No, sukulaisia oli sentään mukava nähdä ja puhuin jopa sanan saksaakin. Kyllä minusta vielä kosmopoliitti tulee.

Oudon epäolennainen olo.

Valoissa 3.

Huomasin, että viimeiset merkintäni ovat johdattuneet kodinkoneisiin, joten palatakseni tähän henkevyyden täytteiseen elämääni: späm-artsuiluni Uninvited words on lähtenyt kohtuullisen hyvin leviämään maailmalle. Vielä ei ole kuvia kukaan lähettänyt omista installaatioistaan, mutta tilastoista olen seurannut kävijämäärän kivaa kasvua ja Kanadasta joku lähetti kiitoksia hyvästä lenkkeilyäänimaailmasta... Joitakin päiviä sitten sain ilmoitusta, että joku intialainen kouluporukka olisi aikeissa koota installaation jonnekin Intian syvään viidakkoon (!) kouluretkellään - ilmoittelevat tarkemmin myöhemmin. Sen sijaan Chicagoon Open Source / Open Ear -festareille (messhall.org + osoe.net) installaation pystytys on varmistunut: se pystytetään elokuun ensimmäisenä ja on pystyssä noin viikon.
Tänään pistin kutsua seuraavalle H. Silakka-vieraalle, jonka toivon ottavan kutsun vastaan siitä huolimatta, että olen näin myöhään liikkeellä. Pitäisi nyt kiskaista itsensä niskasta jälleen selkärankaista jäljittelevään asentoon, jotta homma tulisi kunnolla hoidettua.

---

Eilen todistin BBC:ta kuunnellessani Olympialaisten mukanaan tuomaa riemua, tänään olen seurannut vahingoksi epäillyn metroräjähdyksen muuttumista terroritekojen sarjaksi. Ulkoa aurinko tungettelee sisään ja etäinen linnunlaulu kaikaa liikenteen lomasta samalla, kun radiossa epäuskoiset räjähdysten silminnäkijät kertovat tilanteesta ääni vavisten. Niin kaukana, mutta niin lähellä.

---

Toivottavasti Lontoon kaverit ovat välttyneet onnettomuudelta.

Meilläpä on vanha pesukone

Valoissa 4.
Uuden jääkaapin luoma hehkeä elämänillusiomme sai katkeran lopun pari tuntia sitten. Puhtaamman elämän imussa latasin koneeseen valkoisia lakanoita ja kuvittelin kuinka niitä kesätuulessa asettelisin kuivumaan kuin vanhassa Suomi-filmissä ikään. Mutta kone oli toista mieltä: sanoi runks ja kronks ja alkoi vilkutella valojaan, jolloin minä tempaisin koneen pois päältä ja töpselin pois seinästä. Sitten se alkoi vihamielisyyksissään lykätä myrkkykaasua ilmoille. Avasin ikkunat ja pienen sompailun jälkeen tilasin hätänumerosta itselleni kolme uljasta palomiestä katsomaan pillit ulvoen, onko tulipalon vaaraa. Ei ollut, mutta kone on entinen. Hajukaan ei kuulemma tapa, kun näköjään suurimman haisutason yli selvisin hengissä.

Polyannaillen olen itseasiassa tyytyväinen, ettei tänään tarvitse enää pestä pyykkiä ja pian saatamme saada uuden pesukoneenkin (mikäli sellaisia matalia malleja vielä löytyy jostakin...).

Ennen kaikkea pidän tätä korkeamman voiman merkkinä siitä, etteivät kotityöt ole minua varten. Pitäisi ihmisen pysyä ruodussaan ja niin aion nyt tehdä: Ulla tulee parin tunnin kuluttua haistelemaan katkujen jäännöksiä ja katsomaan photoshopilla luomaani näyttelylayoutin alkua...

Meilläpä on uusi jääkaappi

Valoissa 5.

Päivä on ollut jokseenkin kummallinen: melkein oikeaa ruumiillista työtä. Aamulla piti herätä jo kukonlaulun aikoihin (kello oli soimassa kahdeksalta ja 45 min sen jälkeen oli viimeinenkin taloutemme selkärangaton noussut vuoteesta ylös). Jääkaapin puhdistusprojekti alkoi itseasiassa jo eilen vanhentuneen ja epätunnistettavan poisheittämisellä - jonka jälkeen huomasimme, ettei meillä oikeastaan ole ruokaa lainkaan. Aamulla sitten pakkasimme pari jääkaapinjäämää - lähinnä chili- ja currytahnoja yms. - kylmälaukkuun, lonksuttelimme kaapin kolostaan ja sulatimme. Ja häpeällisyyden vuoksi siivosimme suurimmat tahrat pois, vaikka kaatopaikallehan tuo kaappi todennäköisesti suoraan matkaakin. Uusi kaappi kuorittiin paksusta styroksipanssaristaan ja jätettiin tutustumaan uuteen asuinympäristöönsä.

Sillä välin kun jääkaappi tasoitti nesteitään, menimme me tasoittamaan omiamme Lounaispuiston grillille (...edellinen lause toimisi *niin* paljon paremmin kuluneella junttifraasiakselilla, jos olisin juonut muutakin kuin vettä). Grilliltä näköjään saa hyvän fetasalaatin kohtuuhinnalla, suosittelen. Seuraavalla kerralla pitää varmaan kokeilla tapas-listaa, kun mustekalarenkaat ja scampit houkuttelivat. Ruoan jälkeen maistui jäätelökin ja seuraakin tuli: Jari T oli ohikulkumatkalla, mutta järkisyistä keskeytti matkansa ja liittyi seuraamme. Mukava turinoida niitä näitä ja nauttia kesäterassista. Jari tuli vielä saattelemaan meitä kotiinpäinkin ja samalla tarkastutti Jaakon ja Timpan Pätkiin. Terassilta sillan alle, niinhän se menee.

Kotona jääkaappiprojekti jatkui nitkuttamalla jääkaappi paikalleen (liian monimutkainen projekti kuvailtavaksi), siirtämällä ruoat takaisin jääkaappiin ja pakastimeen ja loppusilauksen virkaa toimitti edellisen jääkaapin ovesta uuden oveen läimäisty Muumilaakson kartta, joka kaikessa kuluneisuudessaan heti toi takaisin hieman elähtäneen keittiön tunnelmaa.

Olen yrittänyt pitää linjanani kirjoittaa tähän blogiin pelkästään artsuiluprojekteistani ja jättää työelämäni kerrottavaksi toisenkielisenä toisaalle ja lopun elämän omaksi elettäväkseni, mutta koska uuden jääkaapin virittely suorastaan mullisti pienen universumimme, pakko on näköjään purkautua. Uuden elämän imussa myös tiskasin illalla suuren kasan vanhoja tiskipöydällä iät ajat seisoneita säilykepurnukoita ja tänään ostin alakertamme kirpparilta jokseenkin 70-lukuhenkiset *KUKKAverhot*, jotka nyt koristavat keittiötämme. Ihan kuin asuisimme jossain muualla.

Muutenkin tänään on ollut sellaista vieraan paikkakunnan meininkiä. Huomasimme pari päivää sitten, että joku oli haukannut palan Postin talosta pois ja tänään oli pakko soittaa Jyväskylä-neuvontaan ja tiedustella postin sijaintia... Spam-soundtrackia lähdössä villiin Chicagoon - siitä enemmän myöhemmin. Nyt olen liikaa jääkaappimme lumoissa. Menen tuijottamaan sitä.

There's A Lady Who's Sure All That Glitters Is Art

Stairway To Heaven.

Työprojektit ovat edistyneet hieman kökköisästi. Löysin pari päivää sitten aapeli.comista värivaltaus-pelin, johon olen jäänyt koukkuun. Viime yönä oli tavallista mukavampi pelisessio jonkun nimimerkin kanssa, jonka kanssa tuli pelatessa chatattuakin jotain pelatessa. Kaiken lisäksi olimme aika tasaveroisia pelaajia, joten ei tarvinnut hävetä tai turhaantua. Tämänpäiväiset yritykset ovat olleet vähän epäonnistuneempia: pari kertaa olen hävinnyt niin helposti, että vastassa lienee ollut kasvi; pari kertaa hävinnyt niin hurjasti, että lienen itse ollut kasvi.

Tämänpäiväiset saavutukseni ovat tähän mennessä olleet melko köyhät: Photoshopin ja DreamWeaverin olen avannut ja Anssille mailaillut H.Silakasta, sukuhistoriastani ja Aidan juonen typistettynä (!)

BBC6 juhlii päivääni soittamalla Pixiesin Velouriaa, mistä lähetän nyt Gideon Coen tuuraajalle Andrew Collinsille kiitokset sähköpostitse - leiska kun valmistui biisin soidessa kuin sattumalta. [10min myöhemmin] IIK. Siellä se Andrew nyt lukee viestiäni ja nimenikin sanoi oikein!

---
Mihin yrittänyttä ei laiteta?
Mietin vaan.