Grizzly Bear - He Hit Me

Torstainen Lepidophobia-esityksemme meni vallan mainiosti. Mitä nyt alussa ääninappi ei toiminut ja ääni vähän päsähti kuuluville myöhemmin (alkoi kyllä oikeassa kohtaa, ei vain kuulunut). Paremmin ei juuri olisi voinut mennä. Itseäni jäi lähinnä harmittamaan yltyvä päänsärky: aloin loppuillasta olla jo aika tuskainen, eikä vilkkuvan screenin tuijotus ainakaan helpottanut asiaa. Mutta muuten helpotti kyllä, kun päivä oli ohi. Yleisön edessä omista tekosistaan edesvastuuseen joutuminen ei ole varsinainen lempeä päiväuneni. Lohduttavaa oli, että kukaan ei purrut.

Perjantai-aamuna syöksähdin naapuriin Marikki Hakolan työpajaan. Olin sen verran tilt, etten oikein jaksanut osallistua tekemiseen, muttei minusta näköjään järjestäjäapuakaan paljon ollut (kaavailtuun elokuvarooliinikin sain seuraavana päivänä järjestettyä stuntin). Otin sentään muutamia valokuvia, jotka toivottavasti huomisen aikana saan kamerastani ulos. Ettei kunnia workshopista kosahda väärään osoitteeseen, mainittakoon tässä nyt vielä kerran, että vaikka työpajaa olikin järjestämässä Live Herring -työryhmä (Arktisen Upeetan ja Keski-Suomen elokuvakeskuksen kanssa), itselläni ei ollut juurikaan minkäänlaista osaa järjestelyissä ellei lukuun lasketa kaffeen ahnasta juontia parissa palaverissa. Kiitos ennenkaikkea Markukselle, Ilkalle, Soilelle ja Mikaelille!

Energiatasoni vajaavuudesta huolimatta Marikin kanssa jutteleminen oli äärimmäisen inspiroivaa. Myös osallistujat antoivat ymmärtää, että Live Herringille on tilausta niin luentojen, workshoppien kuin näyttelyidenkin muodossa. Eli jatkoa piisannee tulevaisuudessa.

---

Itselleni tämä viikonloppu oli jonkinlainen aikaraja nytin ja tulevan välillä. Islannin reissun jälkeen olen koko ajan edennyt tämä viikonloppu maalinani suunnitellen, että maalinauhan katkaistuani relaan ja pelaan koko viikon ennenkuin alan täyspäiväisesti työstää tammikuussa aukeavaa näyttelyä. Mutta olen jo viikkoja sitten oivaltanut, ettei nykyisissä projekteissa ehdi pitää mitään välipäiviä, saati sitten väliviikkoa. Ei tässä onneksi kumminkaan ojasta allikkoon olla menossa, lähinnä ojasta toiseen ojaan. Siirrän maaliviivani tuonne tammikuun yhdeksänteen, jospa sen jälkeen tilanne hieman rauhoittuisi.

Vähän alkaa kylläkin tuntua siitä, että kun en itse osaa lomaa ottaa, se minulle pakolla suodaan kuumeen ja flunssan keinoin. Echinaforce olkoon päädrinkkini niin kauan kuin tämä outo epäterveyden tunne jatkuu.

Black Ghosts - Some Way Through This

Verstas V
15.-17.11.2007 Jyväskylässä
kuvataide ja tanssi

Lepidophobia
18.00-19.30 Huoneteatteri
Osoite Sammonkatu 4
Liput 3 €
- tanssitaiteilija Noora Nenonen (Jyväskylä)
- mediataiteilija Päivi Hintsanen (Jyväskylä)
- äänisuunnittelija Mikko Hietaharju (Jyväskylä)

Muu ohjelma luettavissa Verstaan sivuilta www.sisasuomentanssi.fi/ keski-suomi/ verstas





Samaan aikaan toisaalla:
Arktisen Upeeta on alkanut! Marikki Hakolan työpaja on täynnä, mutta tänään on luvassa Hakolan kaksi luentoa (jälkimmäinen tosin menee Verstas-esityksen kanssa päällekäin), tanskalais-ruotsalainen leffa "Häiden jälkeen" ja ensimmäinen kilpailuesitys. Tervemenoa myös sinne!

Sonic Syndicate - All About Us

Tyypillinen maanantai. Hortoilua.

Aamulla kävimme (Mikael+Soile+itse) Live Herringinä Viitaniemessä JAOlla herättelemässä opiskelijoita syksyiseen viikkoon. Semiaktiivista lurpahtelua. JAOn oppilaille on varattu paraatipaikkaa joulukuun näyttelyssä, joka on samalla gallerian 10v-juhlanäyttely. Galleria Henkevän Silakan on tarkoitus uudistua visuaalisesti vielä tämän vuoden puolelta ja uusia toimintoja lisäillään hiljalleen peliin ensi vuoden aikana. Aikataulu voi vähän venähtää, kun itselläni on pahasti artsudeadlineja ja graafikko-Mikael lähtee kisaamaan alansa maailmanparhaudesta Japaniin ensi viikolla, mutta yhtä kaikki, tulevaisuus näyttää aurinkoiselta.

Viitaniemestä siirryimme koko sakki keskustaan Arktisen Upeeta -palaveriin. Kaikki alkaa olla reilassa. Marikki Hakolan työpaja on täyttynyt yli äyräidensä. Kiinnostuneita oli paljon enemmän kuin mihin tarjonta tällä kertaa ylttää, mutta toivottavasti Live Herring kattaa loput tarpeesta vielä jossain välissä. Perjantainen taiteilijaseuran kokous jäi väliin, kun piti pitää pikainen apurahapalaveri LH-työryhmän kanssa. Into heräsi taas kovasti.

Palaverikahvilta lähdimme kahvilakahville (!) ja sieltä olin matkalla pankkiautomaatille, kun ajauduin pilatesohjaaja Raija P:n mukana Käsityön museolle maton päälle makaamaan ja nostamaan jalkoja kattoa kohti ja sormia varpaisiin. Oli varsin rentouttava tuokio, vaikkakin paljastin täydellisen koordinaatiokyvyn puutteeni eikä hengityskään oikein suju niinkuin pitäisi. Taisin tehdä kapinallismielisesti (mutta oikeasti ihan vahingossa) hengitykset aina väärään suuntaan. Lohdullista oli kumminkin, että sen selän tai kyljen alle jäävän raon ei tarvinnutkaan olla kuin mielikuvitusrako.

Täytyy sanoa, että vaikka ylirentouduinkin pilateksessa melkein uneen saakka, kotimatka oli kumman kevyt ja kotona työt sujui kuin tanssi vain. Paitsi tuo kirottu flash-projekti. (Grrr.)