tiistaina, lokakuuta 27, 2015

Live Herring 10 v / yrs


Vuosi 2005 oli itselleni näköjään aika aktiivista aikaa. Monet projektit ja prosessit täyttävät juuri tänä vuonna kymmenen vuotta (kuten Monsterium-värityskuvat, joiden osalta ajan kulumista juhlistetaan piakkoin - vielä ennen joulua - ilmestyvällä värityskirjalla jos toisellakin). Yksi isoimmista, ellen nyt sanoisi näistä kaikista suurimmaksi kasvanut on Live Herring, jonka kymppivuotissynttäreitä vietetään Jyväskylän taidemuseossa lauantaina 14.11. klo 12–15, ohjelmana mm. Brains on Art -kollektiivin Brain Poetry -runogeneraattorin uusintavierailu Jyväskylässä ja Käsityökoulu Robotin Piirtorobotti-työpaja - ja kakkua niin kauan, kun sitä riittää. Lisätietoa löydät mm. FB-tapahtumasta. Tervetuloa tapahtumaan!

Live Herring on kyllä hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvät jutut generoituvat avarakatseisten ja nopeasti reagoivien ihmisten avulla isommiksi ja merkittäviksi kuin mitä alussa koskaan olisi voinut ajatella. Itse muistan vielä hyvin selvästi ensimmäisen tapahtuman alkuvaiheet. Noihin aikoihin tein vielä jyväskyläläisen Arktisen Upeeta -elokuvatapahtuman nettisivut, ja yhtenä päivänä, kun puhuin projektia tuolloin luotsanneen Markus Latvalan kanssa puhelimessa, mieleeni juolahti puhelun aikana, että elokuvaesitykseen odottaville ihmisille voisi olla aulassa tarjolla nettitaidetta. Alkuperäinen ajatus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että KampusKinon aulaan olisi koottu muutamia tietokoneita ja niille nettitaideteoksia, joihin sisäänpääsyä odottelevat festarivieraat olisivat voineet tutustua. En muista tarkkaan, miten homma eteni - todennäköisesti totesimme kapean aulan huonoksi paikaksi ja idea ei toteutunut sellaisenaan. Ajatus jäi silti kytemään ja kehittelin sitä eteenpäin Jani Ruuskasen kanssa, jonka kanssa olin tehnyt edelliset vuodet töitä Henkevä Silakka -verkkotaidegalleriani kehittämiseksi. Soitin Jyväskylän yliopiston professori Raine Koskimaalle, joka innostui asiasta, hankki käyttöömme tilan yliopistolta, KampusKinon vierestä ja lähti organisoimaan viereiseen liikunnanlaitoksen rakennukseen kansainvälistä mediataideseminaaria. Yhtä-äkkiä muutaman koneen pikkuisesta esitysideasta oli kasvanut kansainvälinen nettitaidetapahtuma.

Projekti vaati niin paljon hommaa kokemattomalle tapahtumajärjestäjälle, etten muista juuri mitään muuta itse tapahtumasta kuin sen hetken, kun istuimme Janin kanssa jonkun komeron lattialla syömässä pizzaa läpeensä väsyneenä, ja kun tapahtuman päätyttyä menimme kaupungille, siellä järjestettiin joulun avaukseen liittyvä ilotulitus - väsyneelle, kaikkensa antaneelle mielelle se oli kuin jumalallinen signaali, että jotain hyvää on tullut tehtyä. Ja, että kaikesta uuvuttavasta raadannasta huolimatta hauskaa oli. Tapahtumaan tuli mukaan jo järjestelyvaiheessa useita vapaaehtoisia, joista monet (mm. nyt Live Herringistä työnsä saanut Soile Ollikainen) jäivät suunnittelemaan seuraavan vuoden tapahtumaa. Sittenhän homma lähtikin kokonaan lapasesta. Muutaman pienimuotoisen tapahtuman ja työpajan jälkeen järjestimme ensimmäisen isomman Live Herring -(uus)mediataidenäyttelyn Jyväskylän taidemuseossa muutamaa paria myöhemmin, ja sitä järjestäessä kuulimme, että työryhmämme on valittu Keski-Suomeen elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijaksi. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, jossa Live Herring -mediataidetapahtumasta on tullut varteenotettava triennaalitapahtuma ja Mediataide kartalle -projekti on noteerattu valtakunnallisesti. Suurin kiitos viimeaikaisesta toiminnasta kuuluu ehdottomasti Mediataide kartalle -projektin projektikoordinaattori Soile Ollikaiselle ja mm. laitepankkiprojektia hoivanneelle Miia Huttuselle.

Vähän vain välillä touhua katsellessa valtaa kaikenkattava (positiivinen) ihmetys, että miten tässä nyt näin kävi?

---

It seems that the year 2005 was very active one for me. Many projects and processes are turning ten years this year (one of them being Monsterium colouring pictures, which will be celebrated soon - before xmas - with a colouring book or another). One of the biggest, if not The Biggest, is Live Herring. We have the birthday celebration on Saturday November 14 at the Art Museum of Jyväskylä, with Brains on Art collective's Brain Poetry poem generator revisiting Jyväskylä and the drawing robot workshop by Käsityökoulu Robotti - and some birthday cake for the fastest ones. FB-event is in Finnish only as I write this, but soon some English info available too. Welcome!

Live Herring is a good example of how some good things will be generated greater and more significant than you would have never thought, with the help of some broad-minded people and fast decision makers. I still remember very clearly how the first event started. At those day I was still designing the web page for local Arctic & Fabulous film festival, and on one day I was speaking on phone with the project manager Markus Latvala, when I suddenly got this idea of collecting some computers to the lobby of the KampusKino film theater, and to bring some net art to view for the people waiting to get in to the theater. I don't remember the exact way, how the project proceed - probably we found the narrow lobby to be a wrong place for this kind of happening and the idea didn't go through as is. Still the idea didn't die totally and I developed it forward with Jani Ruuskanen, with whom I had worked the last few years developing my online web art gallery Spirited Herring. I called professor Raine Koskimaa at the Jyväskylä University, who took on the idea, and got us a space from the university, just nearby KampusKino, and started organizing an international media art seminar to the Liikunta Building next to KampusKino and our event space. Suddenly a few computer show had turned out to be this major international web art event.

The project itself took so much from this unexperiencent event organizer, that I don't actually remember much of the event itself, actually, only the moment, when I sat with Jani on some closet floor, eating pizza totally tired, and when we went to the town after the event was over, there was big fireworks - which, to that tired, throughout exhausted mind was like a godly signal, that we had done something well. And, that besides all that wearing volunteer labour we did have fun. There were many volunteers at the project already when we were planning it, and many of them (for example Soile Ollikainen, who now works at Live Herring as project coordinator) continued planning the next year's event. And then it sort of went out of control. After a couple of smaller events and workshops we organized the first bigger Live Herring (new) media art exhibition at the Jyväskylä Art Museum a couple of years later, and when we were building it, we heard that our work group had been selected as the regional artist of film and media for the Arts Council of Central Finland. And now we are at the situation, where Live Herring media art event is a noteworthy triennial event and Mediataide kartalle ("Media art on the map") project has been noticed nationally. The biggest thing of the latest action belongs, without any doubt, to Soile Ollikainen, who is the project coordinator for the Mediataide kartalle project, and to Miia Huttunen.

It's just that sometimes when I watch this all happening, it just brings up a sort of overwhelming (positive) wondering of how did this all happen?












maanantaina, lokakuuta 26, 2015

Sohva ja videoita // A Couch and some videos


In Between from Päivi Hintsanen on Vimeo.


Muutosten tuulet jatkuvat. Vihdoin printteri toiminnassa, kone viety huoltoon ja noudettu sieltä (mysteerivikaa ei tosin saatu ratkaistua), muutama projektisuunnitelma saatu kasaan ja koko läjä kesästä asti odottaneita asioita saatu hoidettua. Yksi niistä Verba-videorunotrilogiani esittelyn verkkoon laittaminen, mikä on roikkunut to do -listallani häpeällisen kauan, kesäkuun Black Wall Galleryn (Vaasa) näyttelystä lähtien (siellä trilogia sai kokonaisuutensa ensiesityksensä). No, nyt on videot Vimeossa ja esittely nettisivuillani - menkää katsomaan!

Isoin muutos on kuitenkin harmaa sohva, jonka kaksi urhoollista nuorta miestä kantoi tänään neljännen kerroksen kapeiden käytävien ja tiukkojen kulmien läpi olohuoneeseemme. Edelliseen matalaan ja nuhjuiseen vihreällä plyyshillä päällystettyyn seitkytlukulaiseen nojatuolipariin verrattuna harmaa jätti on melkoisen massiivinen ja aikuisen oloinen. Ja uutuudessaan sen verran pelottava, että syön myskikurpitsakeittoni seisaaltaan eteisessä (koska keittiö on varattu taideprojektin lakkausprosessia varten, työhuoneessa on printterin asennustavarat levällään ja sinne olohuoneeseen ei nyt vain uskalla mennä ruoan kanssa, ettei sohva vanhene ennen aikojaan). No, muutosten kanssa oppinee elämään?

---

The winds of change continue. Finally I've got my printer working, my computer has visited the repairing shop (the mystery problem was not though solved), a couple of project plans finished and a pile of stuff that has been waiting since summer is now taken care of. On of them being the introduction of my Verba video poem trilogy, which has been hanging on my to do list embarassinly long time, since the exhibition at the Black Wall Gallery (Vaasa) last June (where the trilogy premiered). Well, now there are videos uploaded to Vimeo and a project introduction on my webpage - go and check them out!

The biggest change has been, however, the grey couch, which was carried up to our living room at the fourth floor, and through some narrow corridors and tight corners, by two very brave young men. Compared to our old pair of shabby green plush armchairs (well, armless ones, in this case) from 70s, this grey giant is quite massive and grown-up. And with it's newness scary enough for me to eat my butternut squash soup standing at the hallway (because the kitchen is taken by my art project varnishing process, the printer installation stuff has filled my work room and I just don't dare to go into living room with any food, so the couch won't spoil rightaway). I learn to live with this - don't I?

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2015

Avoimet ovet 7.11. // Open Doors November 7!


Loppusyksylle on vaikka mitä ohjelmaa. Parhaillaan jännitän, saanko valmiiksi uusia kuvia muutaman viikon päästä, 4.11. avautuvaan ryhmänäyttelyyn Rööperin taidesalongissa (Syyslaulu-näyttelystä lisää myöhemmin, tässä kuitenkin jo linkki FB-tapahtumaan, jota saa vapaasti jakaa). Tällä hetkellä näyttää aika epätodennäköiseltä, mutta onhan tässä vielä pieni tovi aikaa. Sen verran olen hionut, hinkannut, taputellut ja puristellut, että oikea käsi on ponnistuksista hellänä.

Heti näyttelyavajaisten perään, lauantaina 7.11., on Tourulan taiteilijoiden avoimien ovien päivä (FB-tapahtumassa tarkempi tieto). Minähän en virallisesti työskentele Tourulassa, vaan pääosin kotona, mutta suuremmat projektini teen kaikki Timo Sälekiven työhuoneella, jossa minulla on myös teosarkisto. Olemme molemmat Timon kanssa paikalla koko avoimien ovien päivän klo 10-17 välillä. Kuten keväälläkin, minulla on myynnissä mm. numeroitujen vedossarjojen viimeisiä vedoksia, uniikkivedoksiani sekä kuvarunoja, ja yritänpä saada tilaisuuteen myös pieniä Piparminttutee ja valas I ja II -vedoksiani, jotka eivät ole olleet vielä missään näyttelyssä. Ja kuten edelliselläkin kerralla, myyn myös joitakin kehystettyjä teoksiani pienellä alennuksella saadakseni vähän tilaa uudelle.

Marraskuun loppupuolen suunnittelin keskittyväni kuvitustöihin ja erityisesti värityskuviin - omat Monsterium-värityskuvani täyttävät tänä vuonna 10 vuotta, joten suunnitteilla on siihen liittyen värityskirjaa jos toistakin. Kaikenlaisia muitakin kuvitteellisia, mutta tosia projekteja olisi tarkoitus saada vietyä loppuun. Näiden kuvituksellisten ihmeiden kanssa pistän pystyyn Monsterium Pop-Upin Joulumarkkinoille Jyväskylän Paviljonkiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna.

Viime viikolla varmistui myös Jouluisen taidebasaarin pöytäpaikkani Jyväskylän taidemuseolla 12.-13.12. viikonloppuna. Tällaiselle yksinäisyydessä pakertajalle tämä tapahtumien kimara on melkoinen sosiaalisuuden pläjäys. Pitänee alkaa harjoitella ekstroverttiyttä.

---

The end of this year is full of ...everything. At the moment I'm anxious, not knowing if I'm able to finish my new works to the group exhibition at the Rööperin taidesalonki opening on November 4 in Helsinki (more about this 'Syyslaulu' = 'Autumn Song' exhibition later, but here is a link to a FB event already opened). At this moment it seems very unlikely for me to finish those works, but there are still two weeks. I have sanded, polished, rubbed, patted and pressed that my right hand is sore of all the effort.

Right after the exhibition vernissage, on Saturday November 7, is an Open Doors event at the Tourula Artists' Studios. I don't actually work in Tourula, but mainly at home, but I make my most demanding and bigger projects at Timo Sälekivi’s studio, where also my work archive is situated. We are both there, Timo and I, on the Open Doors day from 10am to 5pm. Like in last spring's open doors day I also show some of my last prints of the numbered editions as well as unique prints, and I also try to bring some of my small 'Peppermint Tea and Whale I' and 'II' prints, which haven't been in any exhibition yet. And like the last time, I also will sell some of my framed prints with small discount to make some room for new. (Check and share the FB event)

I have planned to concentrate on illustrating and specially colouring pictures on November - my Monsterium colouring images turn 10 years this year, and I have planned a colouring book (and maybe another one too) to celebrate the occasion. All kinds of other imaginary but true projects are on their finishing line on November. With these illustration wonders I will have my Monsterium Pop-Up booth at the Christmas Fair at the Jyväskylä Paviljonki at the last weekend of November.

Last week I also received confirmation of the Christmas Art Bazaar at the Jyväskylä Art Museum on December 12 and 13. For this kind of solitary working person this kind of rush of events is quite a social bomb. I should start to practise extroverticity.

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2015

SULOisia värejä // Sweet Waste Dyes




Muutama vuosi takaperin kirjoittelin ja toimitin tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahden kanssa SULOisia värejä -oppaan, jonka tekemiseen saimme avustuksen Jyväskylän taide- ja tiedesäätiöltä (joka sitten monen harmiksi lakkautettiin pian projektimme jälkeen). Opas julkaistiin syyskuussa 2013 ja sen kääntäminen englanniksi on ollut to do -listalla siitä saakka. Yksi niistä ikuisuusprojekteista, joiden pariin ei vain ikinä tunnu pääsevän, kun koskaan ei ole tarpeeksi aikaa keskittyä. Tekstit käänsin alunperin jo melkein pari vuotta sitten ja yli vuoden projekti on odottanut sitä, että saisin taittoluonnoksen valmiiksi oikolukua varten. Muutama viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi rutistaa parin kolmen tunnin homman ja sain materiaalit eteenpäin Miia Huttuselle ja Frankie Robertsonille, jotka olivat luvanneet oikolukea tekstin. (Täytyy myöntää, että käytännössä muutoksia ja korjauksia tuli niin paljon, että melkeinpä Miiaa ja Frankieta voisi pitää kirjan kääntäjinä...) En tiedä, tuliko kirjaseen lopulta kaikki korjaukset tehtyä, mutta nyt se on lopulta julkaistu ja ilmaiseksi ladattavissa SULOisia värejä -sivulta (kuten suomenkielinenkin, löytyy menusta Mikä/What? -otsikon alta).

---

A few years back textile artist Ulla Lapiolahti and I wrote and edited a Finnish "SULOisia värejä" guide, for which we got a grant from the Jyväskylä Art and Science Foundation (which was ended soon after our project, a sad news to us). The original Finnish guide was published in September 2013 and translating it into English has been on my to do list since then. It's one of those forever projects, that you just never seem to have time to continue, when there's never enough time to concentrate on the task. I originally translated the texts (roughly) for about a few years ago, and the project has waited for over a year the moment when I would get the layout version finished for proofreading. A few weeks ago I finally got myself to this few hour job and sent the materials to Miia Huttunen and Frankie Robertson, who were kind enough to promise to proofread the text before publishing. (Although, I have to confess, that there were such a lot of changes and corrections, that I should propably give the credit of translation to Miia and Frankie...) I'm not quite sure, if I managed to make all the corrections, but now the e-book is finally published and you can download it free from the SULOisia värejä // Sweet Waste Dyes page!

Sweet Waste Dyes / DOWNLOAD PAGE



maanantaina, lokakuuta 12, 2015

Ensi vuotta suunnittellen // Planning next year

Organizing the studio. What else is there to do in Friday? #artistlife #artist #hmmm

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi



Sen verran itsestäni löytyy tuottajaa, että teen itselleni ja toiminnalleni joka vuosi jonkinlaisen toimintasuunnitelman ja budjetin. Toimintasuunnitelma (ja aikataulu) on yleensä itselläni post it -lappumuodossa, seinälle piirrettyyn pakkauspaperikalenteriin riveiksi järjestettynä, mutta sanoiksi puettu versio lähtee sitten apurahahakemuksen mukana lokakuun lopulla liikkeelle suuntaan jos toiseen - eli kirjoitettuun muotoon sekin päätyy. Budjetin olen muutaman vuoden ajan tehnyt oikein nörtisti taulukkolaskelmaohjelmassa, johon olen myös aikatauluttanut asiat. (Exceliä itselläni ei ole, mutta ilmaisohjelma Open Officen Calc ajaa saman asian.) Muutama vuosi sitten käytin tuntikausia rakennellen pohjaa ja siihen erilaisia automatisoituja laskutoimituksia, ja tuolloin itsekin ihmettelin, mitä olen oikein tekemässä ...mutta nyt jälkeenpäin on helppoa, kun asiat on valmiiksi jaoteltuina ja summat laskeutuvat yhteen itsekseen, eikä tarvitse enää kiusata itseään laskutoimituksilla.

Syyskuun aikana allekirjoittelin näyttelysopimuksia ja nyt alkoi suunnittelutyö. Nyt näyttelysopimuksia tarkemmin lukiessani ja suunnitelmaa naputellessani tajusin, että ensi vuoden näyttely- ja tapahtumakimara on aika hurja. Yhtä lukuunottamatta sain kaikki näyttelyajat joita hain (ja yksi on vielä ratkeamatta). Maaliskuussa Galleria Ronga Tampereella, huhtikuussa Galleria Napa ja Studio Mustanapa Rovaniemellä, toukokuussa Promenadi-galleria Hyvinkäällä, loppuvuodesta 2016 ja alkuvuonna 2017 Galleria Myötätuuli Raahessa; näiden lisäksi kaksi yksityisnäyttelyä, jotka on alustavasti sovittu, mutta joista on vielä näyttelysopimus kirjoittamatta; yksi julkistamaton ryhmänäyttely, jota olen organisoimassa; mahdolliset yhteisnäyttelyt, ja lopulta ainakin yksi isompaa organisoimista vaativa tapahtuma useampien pienten rinnalla. Ja se yksi näyttelyaika, josta ei ole vielä päätetty, mutta jonka toivon - tästä ruuhkasta huolimatta - saavani... Muutaman tunnin tuskailin ottamani urakan kanssa, mutta kun sitten naputtelin tietoja tekemääni aikataulu/kalenteritaulukkoon, työ alkoi kummalla tavalla saada muotoa. Historiasta viisastuneena merkkasin myös luovalle työlle varaamani ajan selkeästi esiin, jotta ei vahingossakaan enää pääse käymään niin, että juuri siitä luovasta työn puolesta tulee kalenteriin merkitsemätöntä "jos aikaa jää" -työtä, mikä helposti itselläni pääsee käymään. Yhtä-äkkiä kaikki tuntuikin selkeältä ja ongelmattomalta, muutamaa päällekkäistä projektia lukuunottamatta. Mutta päällekkäisyyksistäkään en jaksa nyt stressata, olenhan oppinut jakautumaan kahtia ja hoitamaan useita tehtäviä monessa paikassa yhtäaikaa.

Yhden näyttelyn tosin tänään peruin ennenkuin lähetin näyttelysopimuksen eteenpäin. Pieni galleria pikkukaupungissa, eikä vuokrakaan ollut kovin suuri. Mutta laskin, että rahteineen, matkakuluineen, vakuutuksineen ja päivärahoineen kuluiksi tulisi reilu tonni - jo ilman mitään painotuotteita, avajaistarjoiluja ja muita päälle tulevia lisäkuluja. Sopimuksesta kävi ilmi, että galleria ei olisi vastannut teosten myyntitoiminnasta eikä myöskään näyttelyiden vartioinnista. Isoiksi muodostuvien kulujen takia en kokenut järkeväksi lähteä paikkaan, jossa en välttämättä saisi edes omiani takaisin myyntityön puuttuessa, mutta perumisratkaisun viimeisteli gallerian valvonta videokameran varassa - viiden vuoden takainen 11 vedoksen varastaminen Turun Vanhan Raatihuoneen galleriasta on liian tuoreena mielessäni, enkä halua vastaavaa kokea enää ikinä. En uskaltanut siis riskiä ottaa, vaikka se epätodennäköistä olisikin.

Itseäni tämä peruminen harmittaa ihan hirveästi, koska olen jotenkin mieltynyt pikkukaupunkien gallerioihin ja näyttelyreissut ovat itselleni usein myös matkailua Suomessa paikkoihin, jotka eivät ole Jyväskylä-Helsinki-junareitin varrella - harvoin tulee autottomana maata muutoin nähtyä.

Mutta riittäähän tuossa matkaa uusiin kaupunkeihin ensi vuonna muutenkin. Rovaniemi, Hyvinkää ja Raahe ovat vielä valkoisia länttejä matkailukartallani.

---

I find myself to be a producer enough to make myself and for my work some kind of project plan and budget each year. A project plan (with a schedule) is usually in post it format, stickers arranged in rows on my selfmade brown paper wall calendar, but the written version is written each year for the grant applications anyway. For a couple of years time I have made my project budget in Excel - or rather in Open Office Calc. A few years ago I spent hours building a good template with some automatic calculations, and then I wondered myself if I'm completely nuts to do this ...but now, when it's all made, it's so easy to have everything categorized and I don't have to made anything else than to place some numbers here and there.

During September I have signed exhibition contracts and now I've started to make pre-planning for them. When I took a closer look at my exhibition contracts and wrote a plan for next year, it really hit me, how much I have stuff going on next year. I got all exhibitions I applied except one (and one is still not decided). On March I'll have an exhibition at Gallery Ronga in Tampere, on April at Gallery Napa and Studio Mustanapa in Rovaniemi, in May at Promenadi-galleria in Hyvinkää, at the end of 2016 and the beginning of next year in Galleria Myötätuuli in Raahe; besides these two solo exhibitions, which have been agreed on but of which I still don't have contracts; one group exhibition that isn't yet public but which I will be producing; all the possible joint exhibitions, and at least one bigger event next to the several smaller ones. And then this one exhibition, that hasn't been decided yet, but which I really really wish to get - even with this calendar rush going on... I was really worried for a few hours about the enourmous job I've taken for the next year, but after I had inserted all information to my new schedule / calendar table, the work started to have a understandable and clear form. I've learnt something from my history: I also marked the work for my creative work to calendar, to avoid even accidentally morphing my creative work to "if I only have time" work, which easily happens with me. Suddenly it all seemed clear, without a couple of overlapping projects. But I won't stress about that: I've learned to split myself in two and work with many projects in several places at once.

But there was one exhibition that I cancelled today before signing the contract. A small gallery in a small town, and the rent wasn't big either. But I realised, that with shipping and travelling costs, with insurances and all the costs would be over a thousand euros - that even without printed materials, opening costs and other extra costs. I read from the contract that the gallery wouldn't take any responsibility of selling the works and from the security of the exhibition either. It was already the costs that made me think, that it wouldn't be wise to have an exhibition in a place where I wouldn't have a lot of possibilities to gain anything back with no even passive selling work done, but it was the video-cameras-only based security that sealed the decision to cancel. Five years back I had 11 prints stolen from my Absent installation at the Old Townhall Gallery in Turku, and I don't ever want to experience that again. I just didn't dare to take the risk, even the minimum one.

I was not very happy when I had to calcel the whole thing. I quite like those little town galleries and travelling because of exhibitions is also often travelling to places that I haven't been visiting in Finland. Usually those that aren't near Jyväskylä-Helsinki railway - without car, I really don't travel around that much.

But there are still some new towns left for visiting next year, anyway. Rovaniemi, Hyvinkää and Raahe are still white spots on my travelling map of Finland.




torstaina, lokakuuta 01, 2015

Uusi alku // New Beginning



Monta asiaa on tässä suhteellisen lyhyen ajan sisällä mennyt uusiksi. Aivoaan on joutunut verryttelemään suuntaan ja toiseen, että on osannut lähteä edes jonnekin suuntaan paikalleen jäämisen sijaan. Nyt on aallokko vähän tasaantunut ja horisonttikin hämärästi näkyvissä - voi jo oikeasti vähän valitakin, kääntyykö ruori tyyrpuuriin vai paapuuriin. Päässä pyörivien kysymysten mittakaava on pienentynyt ja asiat tuntuvat taas suhteellisen ymmärrettäviltä. Tai jos ei ihan vielä täysin ymmärrettäviltä, niin ainakin ne ovat jotenkin käsityskyvyni ulottuvissa, kun vähän pinnistää.

Tämä viikko on tuntunut uudelta alulta monessakin mielessä. Uutuuden tunteen kuorrutti konkretialla eilen uudessa pakkauksessaan saapunut uusi printteri, rikkinäisen tilalle. Hyllyissä on odottamassa myös uutta paperia moneen tarkoitukseen, uusia pigmenttimustekyniä, avaamattomia maalituubeja ja pigmenttijauheita, vielä teroittamattomia kyniä - ja kirsikkana komeuden päälle: juuri avatun kiinanmustepullon tuoksu tulvahti nenääni muutama minuutti sitten.

Ja aivan kuin takaraivossani piileskelisi muutama uusi ajatuskin.

---

In a relatively short time there have been many things in my life, that I have had to think over. It has been an overwhelming brain excercise to get myself to move at least to some direction, instead of just waiting still for something to happen. Now the waves have turned smaller and I can vaguely see the horizon - which gives me some power to choose if I turn my wheel to starboard or to port. The scale of the questions whirling in my head is much smaller and things are somewhat understandable. Or if not yet fully understandable, at least I know that they are within the reach of my comprehension, if I just try a bit.

This week has been a new start in many senses. The frosting on that feeling came from the brand new printer which arrived yesterday to replace the broken one. There are new stuff waiting on my shelves: papers for different purposes, new pigment ink pens, yet unopened paint tubes and pigments, yet not sharpened pencils - and as a cherry to this all: a few minutes ago I smelled the aroma of the freshly opened china ink bottle.

And I sort of sence that there just might be a few new thoughts hiding in my head, too.