maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Projekteja / Projects



Kaiken sälätyön ohella olen siivonnut parvekettani tehdäkseni sinne tilaa sekä työlle että vapaa-ajalle (mielessäni siintävät jo kesäiset aamukahvihetket), ja olen samalla inventoinut parvekkeella asuneita värjäystavaroitani. Löysin myös jonkin aikaa kadoksissa olleet värjäysnäytteet, jotka osuivat käsiini juuri sopivaan aikaan yhtä tulevaa väriaiheista luentoa varten. Hitaasti etenevässä siivousvimmassani olen löytänyt itsestäni uudelleen listojen kirjoittajan. Parvekesiivoilun yhteydessä ja omassa työhuoneessa tavaroita siirrellessä löytyi niin monta keskeneräistä projektia, jotka ovat jääneet aloituksen jälkeen siihen kuuluistaan "sitten kun" -aikaluuppiin, että tilanne alkoi tuntua sietämättömältä. Nyt pöydälläni on päivittäin kasvava lista asioista, jotka aion kurinalaisesti viedä loppuun siinä järjestyksessä, kun ne listalle ovat päätyneet. Kunhan aina päivittäiset akuutit asiat saa alta pois.

---

I've been cleaning up our balcony to make some room for both work and leisure (I already can imagine the summer morning coffees in a fresh June air), and at the same time I've been making inventory of all the dyeing equipment I've been keeping in my balcony. I also found some dyed yarn samples which have been lost for a while - just in a right time for my upocoming lecture on colours. In this slow cleaning process I've found again the list-maker in me. While I was cleaning the balcony and moving stuff around in my own working space I found so many unfinished (or should I say, incomplete) projects, that after starting have lingered in that infamous "when I've got more time" time loop, that the situation started feel unbearable. Now there is a daily growing list of these projects, that I will finish, disciplinery in the order, in which they are now listed. As soon as I always get my daily acute projects finished first.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2015

Noel Gallagher’s High Flying Birds - Ballad Of The Mighty I


Varmaan pitäisi nyt käyttäytyä "Kel onni on, se onnen kätkeköön" -tapakoodin mukaisesti, mutta en jaksa. Olen niin vilpittömästi onnellinen siitä, että sain paikalliselta Taikelta tonnin erään (itselleni henkisesti suuren) teoskokonaisuuden toteuttamiseen (tai, oikeammin, yhteen pieneen osaan siitä) - ja viikko sitten Taiken pääkonttori (audiovisuaalinen taidetoimikunta) tykkäsi tuplasti enemmän ja turvasi ensi kesän Vaasan näyttelyni toteutumisen. Ihan suunnitelmani mukaisesti en varmaan pääse kesän näyttelyä toteuttamaan, mutta apurahan kanssa omat rahani riittävät siihen, ettei suunnitelmia joudu kirjoittamaan ihan kokonaan uusiksi, pienehkö säätö riittää. Samalla jotenkin tuli uudelleen uskoa myös siihen, että kyllä sekin päivä vielä joskus koittaa, kun pystyy toteuttamaan näyttelynsä (tai isomman teossarjansa) ilman minkäänlaisia kompromisseja.

Aloitankin kesän näyttelytöiden viimeistelyn maaliskuussa. Helmikuu on kulunut sutjakkaasti paperitöissä (odotan myös sitä aikaa, kun paperityöt taas tarkoittaisivat pääsääntöisesti jotain muuta kuin tili- ja veropapereita, apurahojen ja näyttelyjen hakupapereita ja kaikenmaailman lomakkeita, joita pitää täytellä - esimerkiksi akvarellipaperia tai uusia painopaperikokeiluja... mutta sitä saa nyt taas vähän odotella). Koska päivät ovat olleet niin säläisiä, täynnä pientä säätöä ja pätkätyötä, päätin jo tammikuussa, etten edes yritä tehdä alkuvuonna mitään keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä vaativaa. Uusien taidekuvasarjojen tekeminen ja varsinkin noiden isompien monimediaalisten projektien toteuttaminen on saanut jäädä odottamaan ja printterin päälle on kasautunut koko joukko pieniä käsikirjoitusjuttuja, kuvitusluonnoksia ja muuta pienimuotoisempaa, hahmotteluita ja suunnitelmia hetkeen, jolloin aika on taas ehjää.

Mutta nyt sujuvat nämä toimistohommatkin ja pienen sälän viskelyt hyvillä mielin.

...

I should propably act like the Finnish old saying says /translated roughly: "If you are happy, you should hide it". (Originally taken from a poem by Eino Leino, the phrase is sort of speaking out loud the belief, that if you show how happy you are, you will lose it somehow.) But I don't really care. I'm sincerely happy about the fact, that I received a grant from a local art council to execute one (small) part of one of my new art projects (and this one is emotinally the biggest one for myself) - and before that I learned that I also received a grant for my exhibition in Vaasa (Finland) next June. I probably won't be able to proceed with the exhibition using the original plans, but at least I have now enough finances so that I don't have to re-write the exhibition plan totally, I only need to adjust a little bit. And somehow I got some faith in the thought, that some day I can execute my exhibitions (or larger print series) without any compromises.

I will start the last working phase of the summer exhibition works in March. This whole February has been flying by fast while I've been handling papers (I also wait for the time, when working with papers means aquarell papers or new printing paper experiments instead of office papers and grant and exhibition applications and all kinds of forms that you have to fill... but there's still some time to wait for that to happen) Because the days have been so full of all kinds of small stuff, I decided early on January, that I won't even try to do anything that requires concentration and perseverance in the beginninig of this year. New art print series and especially those bigger multi media projects just have to wait and now there is a pile of small transcriptions for booklets and stories, illustration sketches and all kinds of small stuff piling upon my printer, plans and sketches for the moment, when the time is whole again.

But now, at this time, it feels quite fun and easy to do even these boring office work.






lauantaina, helmikuuta 07, 2015

Cyber-taiston rintamilla / On the frontiers of Cyber War



Tolkuton väsymys ja voimattomuus. Tammikuun viimeisellä superviikolla nakutin kuin hullu Checkpoint Leonardon nettisivuja kuosiinsa, jotta tiedot saisi ajantasalle kaikista taiteilijoista ja Oulun näyttelystä. Torstaina havahduin siihen, että hienojen avajaiskuvien sijaan sivulla odottikin musta ruutu ja hakkeriviesti suoraan Iranista. Ilmoitin palveluntarjoajalle, joka poisti sivun käytöstä ja alkoi putsata levytilaa - ja illalla selvisi, että hyökkäys on alkanut sen verran kauan aikaa sitten, että varmuuskopioista ei ole oikein mitään hyötyä. Ja onko minulla itsellä tietokantojen varmuuskopioita sellaiselta ajalta, että se jotain hyödyttäisi? Ei. Täytyy nyt tässä miettiä, miten ja missä välissä asialle kykenee tekemään jotain.

Säädin samantien kaikkien hallinnassa olevien sivustojeni varmuuskopiointia, otin xml-fileet sisällöistä ja muotoilut vielä kerran talteen niistä, joista pystyi ja lähetin sivustojen omistajille varmuuskopiomatskua tiedostoina - ja siihenhän pari päivää mukavasti menikin.

Juuri, kun olin huoahtamassa helpotuksesta, viruksentorjuntaohjelmani heitti varoituksen troijalaisesta, joka on tunkenut sähköpostini inboxiin (muttei kuitenkaan näkynyt siellä). Viruksentorjuntaohjelma neutralisoi viruksen, mutta tietenkään asiat eivät voi sujua niin yksinkertaisesti, vaan sähköpostin uudelleenkäyttöönottoa edelsi kunnon säätö ja tiedostojen siirtely sinne tänne ja tuonne. Päätä alkoi särkeä.

Tänään ajattelin tilanteen seestyneen siinä määrin, että voisin printtailla pari oleellista paperia. Vaan mitä teki printteri? Ei mitään, koska sitä ei koneen mukaan ollut asennettu. Onneksi jotenkin hämärästi muistin, että tämä on tapahtunut aiemmin ja on ilmeisesti joku win7/8 järjestelmien perusongelma - ja ratkesi lopulta helposti, kun pistin vain taustatulostuksen päälle (kun olin ensin muistanut, mistä se kytketään).

Näin. Nyt enää nettiyhteydessä on jotain häikkää ja pienen tekstitiedostonkin lataaminen kestää pienen ikuisuuden. Mutta tämä tahmainen hidastelu tuntuu lähinnä jo cybermaailman hellyydenosoitukselta.

---

Tätä cyber-episodia muuten edelsi toisenlainen hyökkäys. Myös luonto uhittelee. Talitintti oli tullut jotain mysteerireittiä (luultavasti parvekkeen sadeveden poistoputkea) pitkin lasitetulle parvekkeelle ja hävisi jonnekin värjäystavaroideni uumeniin sillä välin, kun yritin avata parvekelaseja ja päästää sen pois. Fiksuna jätin parvekkeen oven auki siksi aikaa, kun könysin parvekkeella ja tinttihän siitä ilahtuneena lensi sisään, kun tokeni. Onneksi reissu jäi vain lyhyeksi ja linturaasu löysi tiensä ulos ennen suurempia vahinkoja, muutamat pienet paniikkiliraukset ehti purkaa seinällemme ennen uutta vapauttaan. Parvekkeelta oli kumminkin pakko tyhjentää kaikki sinne talveksi varastoidut langat ja muut tekstiilit, kun piti varmistaa, ettei tinttiraasun pesä ole nyt jossain siellä. Ei ollut, mutta siivousurakka osoittautui sen verran mittavaksi, että on kesken edelleen.

---

Mitäkö olin aikonut tehdä tämän miltei nelipäiväisen paniikkimaratonin sijaan? Tarkoitus oli aloittaa uuden kuvasarjan tekemistä, valmistella yhtä kuvitustyötä, kirjoittaa pari värijuttua, käydä tuulettumassa Vanhan kirjan talvi -tapahtumassa ja kaikenlaista sellaista. Omaa aikaa omalle tekemiselle ja oman pään tuotoksille. Ehkä sitä joskus vielä löytyy jostain - mutta juuri nyt usko on vähän koetuksella.

---

Unbearable tiredness and strengthlessness. During the last (super) week of January, I was working like a maniac with Checkpoint Leonardo website, to update all the info of project's artists and the Oulu exhibition. On last Thursday I noticed, that instead of beautiful photos from the opening, there was a black hacker screen. I noted the web hotel service about this, they removed the account and made what they should... - and then on the evening we found out that the site has been hacked already so long time ago that there are usable backup files available. And do I? Not usable ones. So, wondering here if there is anything to do about this and if, then when...

Because of this attack I worked a few days with taking backups of all websites, crossing my fingers and hoping the best.

Just when I was ready to sigh, my antivirus program warned me about malicious trojan in my inbox (which was not seen at all as a mail). The antivirus program removed the virus, but why would things be so easy? They weren't. There was a several hours adjusting before I could get my email program working again. Headache.

Today I thought that things would be already easier and that I could print a few important papers. But what the printer said about this? Nothing, because there wasn't one installed, according to my computer. For a while I panicked that I still have the virus, but then I remembered that this is one of the basic and common problems of Win7/8 - and I resolved the problem quite fast by turning on the printer spool (after I remembered how to do it).

So. Now there's only the oddly slow web connection - even uploading a small text file takes forever. But this kind of slowness, after all this stupid virus and hacker things, feels almost like an endearment from the cyber world.

---

Before this cyber episode there was another kind of attact. Also nature defies me. A great tit (though a small one) had came to our closed glass-wall balcony from some mystery route (propably via the rain water outlet), and it lost itself somewhere between my dyeing stuff, while I tried to open the balcony glasses and let it out. I was smart enough to leave the balcony door open - for it to fly straight in! Luckily the inside tripping was just a short one, and poor birdie found itself out before any bigger damage was done, only some bird shit on one wall before it found it's way to a new freedom. However, I just had to empty the whole balcony of all the dyeing, yarn and textile stuff I had packed there for the winter, just to make sure that it hadn't made home anywhere. It hadn't, but this procedure was so big, that it's still half done.

---

And what did I think I would have done if there wasn't this four day panic marathon? I was about to start a new print series and a new illustration job, to write some colour stuffs, to take myself to one book event, and all that kind of stuff. Some time for my own work and for what happens in my head. Maybe someday - I just don't believe it right now.

tiistaina, helmikuuta 03, 2015

Uutta Society 6 -kaupassani tammikuussa / New at my Society6 Shop in January


Kaikkensa täytyy tehdä, että pennosia valuisi kotiin päin... Olen syytänyt Society6-kauppaani kuvituksia, jotka ovat olleet tarjolla johonkin muuhun projektiin, mutta eivät ole tulleet valituiksi - tai jotka olen tehnyt ihan muuten vain. Pois pöytälaatikoista, ulos ihmisten ilmoille!

---

One has to do anything to bring some coins to home... To my Society6 Shop I've uploaded illustrations, which have been offered to some other projects but rejected (or rather, the client has selected another option) - or just some illustrations I've made just because. Out from drawers to get some views!