lauantaina, tammikuuta 31, 2015

Paperia kaikissa muodoissaan / Paper in all it's forms



Ajattelin pääseväni Oulun näyttelyavajaisten jälkeen luovan työn pariin, mutta tässä sitä ollaan, apurahalomakkeiden ja näyttelysopimusten keskellä. Paperia on niin paljon, ettei kynä enää muista, mihin on viimeksi jälkensä raapaissut. Olen hakemassa apua taiteen tekemiseen, mutta myös (elämäntyöni) Coloria-sivuston ylläpitoon ja väriteemaisiin muihin projekteihin - sekä kirjoittamiseen.

Viime aikoina olen jälleen kirjoittanut kaikkina vapaina viisiminuuttisina, joita sinne tänne elämää on viljelty. Minuuteissa laskettava irtoaika ei edistä pitkäjänteistä kirjoitustyötä, mutta kokoan silppua sinne tänne, jospa palasista joskus vielä saisi koottua yhtenäisen kokonaisuuden.

Ps. Pieni vedos lahjaksi Ystävälle? Kulkeutuu nyt edulliseen hintaan vaikka suoraan minulta lahjan saajan osoitteeseen...
Lue lisää sivuiltani

---

I thought that I could concentrate on creative work after returning from Oulu, but here I am, with dozens of grant application papers and exhibition contracts. There's so much paper to be filled, that there's no clue anymore which one is which. I am writing grant applications for my work as an artist, but also for colour site Coloria (my life's work) and to other colour themed projects - and to writing.

Lately, I've been writing in all my five-minute free-time pieces, scattered all around my life. But this time, counted in minutes, doesn't really help persistent writing, but I collect shreds of text here and there, and maybe, someday, I can make some sense of all of them.

Ps. A small print for Your Friend? I can post the print straight to Your Friend...
Read more from my web page


torstaina, tammikuuta 29, 2015

Pientä ja isoa näyttelyä / Small and big exhibitions


Niin käy nykyään aina, että kun olisi aikaa kirjoittaa blogiin, ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa; ja sitten, kun tapahtuu asioita, joista voisi kirjoittaa sivukaupalla tekstiä, ei ole aikaa kirjoittaa (tai ei yksinkertaisesti voimat riitä enää sormien liikutteluun).

Viime viikolla matkustin Ouluun ripustamaan Vaskenruosteyrttitarha-installaationi Oulun taidemuseoon Checkpoint Leonardo-näyttelyyn (esillä 15.3. saakka). Palasin sieltä viikonloppuna ja maanantaina sitten kävin ripustamassa toisen, pikkuruisen näyttelyn tänne Jyväskylään. Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin II -mininäyttelyni on esillä Mehiläinen-lääkäriasemalla Jyväskylässä 26.1.-27.2.2015. Teokset löytyvät viidennen kerroksen R-aulasta. Mukana on teoksia sarjoista Irtokuvituksia (2011), Zoology (2014) sekä Ihmisiä saarillaan (2014). Jos tulee asiaa Mehiläiseen, kannattaa samalla poiketa katsomaan hyvää mieltä tuovia kuvia.


Nowadays it always happens, that when I'd had some time to write blog, I don't really have anything to write about; and then, when things start to happen, and I could write pages of them, there's no time to write (or I'm too tired to move my fingers).

Last week I travelled to Oulu to set up my Copper Rust Herb Garden installation at the Oulu Art Museum Checkpoint Leonardo exhibition (shown until March 15). I came back last weekend and on Monday I went straight to set up another, tiny exhibition here in Jyväskylä. My miniexhibition Illustrations for Nonexistent Stories II is shown at a private hospital Mehiläinen in Jyväskylä from January 26 to February 27, 2015. The exhibition can be found at the R lobby at fifth floor. I show works from the series Separate Illustrations (2011), Zoology (2014) and People on Their Islands (2014). If you have some business in Mehiläinen, take a peek to these pictures and get some good mood.


keskiviikkona, tammikuuta 14, 2015


Työpöytä ja sähköposti ovat taas täyttyneet kaikenlaisista pienistä tilpehööriasioista, enkä tunnu löytävän energiaa minkään hoitamiseen. Kun yhden saa tieltä pois, kaksi tulee tilalle.

Parin viime viikon aikana olen valmistellut mahdollisimman pitkälle Vaskenruosteyrttitarha-installaatiotani (mikä sanahirviö!), joka tulee esille Oulun taidemuseossa ensi viikolla aukeavaan Checkpoint Leonardo -näyttelyyn. Eilen kävi kuljetusfirma noutamassa paketit. Nyt yritän vielä kasata kokoon kaiken, mikä varmasti unohtui, vaikka kuinka ajatuksella yritinkin kaiken pakata. Vielä pitäisi ehtiä selvittämään, mikä installaation yhteyteen kiinnitettävässä kamerassa on vikana; siinä ei intervallikuvaus tunnu nyt toimivan...

Onhan tässä viikko aikaa, ennenkuin hyppään junaan ja lähden kohti pohjoista, mutta tällä hetkellä viikon aika tuntuu jotenkin suhteettoman lyhyeltä.

---

My desk and email have filled with all kinds of small things and chores, and I can't seem to find any energy to anything. When I finally manage to take care of one thing, there are two things waiting when I come back.

During the last few weeks I've tried to make preparations for my Copper Rust Herb Garden installation, which will be exhibited in Checkpoint Leonardo exhibition at the oulu art Museum, opening next week. Yesterday the transportation company picked up the parcels. Now I try to check the things I forgot to pack - that happens every time. I should still try to find out, what is the problem with the camera that will be attached to the installation...

I have a whole week before I'll jump to the train and take a trip to north, but at this moment one week's time feels very short.

tiistaina, tammikuuta 13, 2015

Teejuttuja // Tea Time Stories

society6.com/paivihintsanen

Olen eilen ja tänään saanut vain hipaista omia projektejani, kun muita pieniä hommia on ollut äärettömältä tuntuva määrä. Samalla olen siirtänyt Society 6:n sivuille uusia kuvitustuotteita; nyt meneillään Teehetki-sarjan esille laittaminen. Tein sekä nämä teeaiheiset kuvitukset että muutamia kahviaiheisia kuvituksia alunperin muutama vuosi sitten eräälle kahvilayrittäjälle, joka sitten projektin loppuvaiheessa huomasikin, ettei ollutkaan rahaa maksaa. Ilmaiseksi en kuvituksiani antanut, mutta turhaanpa ne tuolla laatikon pohjallakaan odottavat. Joten society6.com/paivihintsanen lienee oiva paikka niille. Ehkä joku teen harrastaja löytää itselleen sivulta hyvän huoneentaulun tai pussilakanan...

---

During today and yesterday I have barely even glimpsed over my own personal projects, since there are so many commission works on going... At the same time while working for others, I have added new stuff to my Society 6 page, mostly from the series Tea Time. I made these tea themed illustrations and some coffee themed illustrations a few years back, to one cafe entrepreuner, who suddenly, at the very end of the project, realised that he doesn't have any cash to pay for them. I didn't give him my illustrations for free, but at the same time I wanted to have some use for the pictures. So, I decided that society6.com/paivihintsanen might be just a right place for them. Maybe some tea enthusiastic will find a good poster or duvet cover for him/herself...

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015

Mielipiteitä taiteen kuluttajansuojasta / Opinions on consumer protection of art purchases


[Poissa / Absent 16. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, á ~15x15cm, ed.5]

Joulun jälkeen osuin verkossa Ilkka-lehden pääkirjoitukseen 28.12.2014 "Taide kuuluu kaikille ja taiteen kuluttajansuoja voisi madaltaa rimaa", joka aiheutti kohtalaisen ajatustulvan aivonpuolikkaassani. Vaikka juttu loppuu komeasti lauseeseen, josta voin olla täysin samaa mieltä ("Taide ei ole etäistä sisäpiirin harrastuneisuutta, vaan siitä nauttiminen kuuluu kaikille."), muu sisältö on vähän turhan kärjistettyä - tai sanoisinko: turhan pelkistettyä - kirjoittelua teemalla "Taiteessa tyytyväisyystakuu-ajattelu on uutta." Olin jo kirjoittamassa vastinetta Ilkka-lehden sivuille, mutta FB-plugi ei toiminut kunnolla, ja sitten tulin siihen tulokseen, etten välttämättä halua Facebook-tililläni moisia kommentteja antaakaan. En löytänyt muuta tapaa kommentoida, joten ymppäsin pienen kommenttini Plankkon tammikuun uutiskirjeeseen, josta se on luettavissa: Taiteessa saa tulla katumapäälle!!

En Plankkon uutiskirjeeseen viitsinyt kovin pitkää ja syventävää tekstiä kirjoittaa, lähinnä usutin ihmisiä taidelainaamoihin, joissa kuluttajansuoja on parhaimmillaan. (Sanasokeuskin iski: en huomannut mainintaa taidelainaamoista Ilkan pääkirjoituksesta ennenkuin nyt, vaikka luin jutun useampaan kertaan - mutta mainitaanhan ne siellä lyhyesti!) Mutta koska sain jo Facebookin kautta kommentin siitä, että Ilkka kirjoittaa asiaa siitä, että taidetta ei voi noin vain palauttaa, kun melkein mitä vain muuta voi... jatkanpa vielä parilla lauseella.

Taiteen ostamista koskee siis samanlainen kuluttajalain suoma kuluttajansuoja kuin mitä tahansa muutakin ostettavaa tuotetta: kauppaa ei voi perua ihan vain siksi, että tulee katumapäälle, mutta alunperinkin rikkinäisen teoksen voi palauttaa. Nettiostamisessa palautusoikeus on käsittääkseni vähän laajempi kaikkien tuotteiden osalta (en ole tosin tarkistanut viimeisimpiä pelisääntöjä ihan äskettäin). Useat kaupat ovat (etenkin joulu- ja muina lahjasesonkeina) muuttaneet omia käytäntöjään niin, että tuotteen voi palauttaa ilman näkyvää syytäkin, mutta paketin pitää olla avaamaton ja vaatteissa laput kohdallaan. Tämä on kunkin liikkeen oma päätös, sillä ei ole mitään tekemistä yleisen kuluttajansuojan kanssa.

On jotenkin hankalaa, kun käsin tehtyä taidetta verrataan liukuhihnalta syydettäviin massatuotantotavaroihin ja sen ostamista pidetään samalla viivalla supermarkettiostosten kanssa. On yksinkertaisesti mahdotonta, että taiteelle annettaisiin automaattisesti ja yleisesti Ilkan penäämää "kuluttajansuojaa" (lue: rajatonta palautusoikeutta): kuluttajan asema ei lopulta paranisi valtavasti (kuluttajilla on jo käytössään taidelainaamot, joissa teoksen voi palauttaa pienillä kuluilla monen kuukauden jälkeenkin - "kuluttajansuoja", jota yleensä ei ostoksilla ole), mutta taiteilijan oma suoja häviäisi olemattomiin. Valitettavasti tässä maassa suuri osa taiteilijoista elää hyvin pienillä tuloilla ja taideostaminen on niin vähäistä, että taiteilijalla harvoin jää teoksesta saatuja rahoja tilille seisomaan. Ne tarvitaan ruokaan ja vuokraan. Voi vain kuvitella, kuinka raskaaksi taiteilijan tilanne muuttuisi, jos teoksen myytyään joutuisi vielä panttaamaan rahojaan tilillään ties kuinka kauan siksi, että odottaa, milloin ostajan mieli muuttuu tai muuttuuko se. Epätietoisuutta on tarpeeksi muutenkin.

Tästä kaikesta huolimatta, useilla taiteilijoilla jonkinlainen takuu on peruskäytäntönä. Taiteilijoille asiakkaat ja asiakastyytyväisyys ovat tärkeitä. En ole itse törmännyt taiteilijaan, joka ei olisi suostunut neuvottelemaan teoksen palautuksesta tai vaihdosta, jos sellainen tilanne on tullut.

Plankkon tammikuun uutiskirjeeseessä totean taidelainaamoista, että on vain harvoja muita paikkoja, joissa tuotteen voi palauttaa useamman kuukauden käytön jälkeen. Sekä taidelainaamot että useimmat yksittäiset taiteilijat antavat teoksen kokeiltavaksi asiakkaan kotiin ennen osto- tai lainapäätöstä, ilman ylimääräistä maksua. Tätä voi ehkä verrata siihen "kuluttajansuojaan", mitä Ilkka-lehden pääkirjoitus penää. Eihän niitä muidenkaan liikkeiden tuotteita saa palauttaa enää sen jälkeen, kun paketti on avattu tai tuotetta käytetty. Taideteoksen voi sentään ripustaa seinälle - ottaa käyttöön - hetkeksi ennen lopullista päätöstä.

Taiteen ostamista pitää helpottaa edelleen, siitä olen samaa mieltä. Taide pitää tuoda näkyvimmin saataville ja erilaisia kauppamuotoja pitää kehittää edelleen. Mutta ehkä on ihan hyväkin pitää tiukka raja näkyvillä massatuotteiden ostamisen ja taiteen ostamisen välillä. Taide kuuluu kaikille, kyllä, mutta on jotenkin tuntuisi tärkeältä, että ostaja taidetta hankkiessaan tietää ja ymmärtää massatuotteiden ja käsin tehtyjen - usein uniikkienkin - taideteosten peruseron.

Uskaltaisinkohan yksinkertaistaa ja väittää, että uniikki taideteos on arvokkaampi kuin samanhintainen kodinkone.

---

After the christmas I read newspapers online and stumbled upon one writing about buying art. One newspaper, Ilkka, wrote that "Art belongs to everyone and the consumer protection could lower the bar" (presumably to buy art). This made me think. Even though the story itself ends with a sentence which I can agree totally: "Art is not some distant hobby of inner circle, but enjoying art is every man's right" (roughly translated) - the article is too snappish, or should I say: too general, saying that "In art the satisfaction guarantee is new".

I did write about this something to Plankko January newsletter (in Finnish only), but mainly pointed that there are some artotheques, where the consumer protection is at its best. Here's a bit more about this...

In Finland buying art is protected by the same consumer laws as buying any other products: the purhase is a deal, which cannot be cancelled later, just because you regret your purchase. You can however return any product if it is broken in the start with. (I think there is a bit more regulations on returning and refunding stuff when the product is bought via net shops, but I'm not really up-to-date on them.) Many stores have their own policies where you can return your purchases afterwards in any cases, no questions asked, if the package is not opened and the product is not used. This is, however, decicion that every store makes individually, not anything said by the law or common regulations.

It feels somehow difficult, when handmade artworks are compared to mass produced products and purhasing art is on the same line with buying stuff from super markets. It is simply impossible, that the art would automaticly and generally have the "consumer protection" (read: unlimited refundable return right). It would not really improve the consumer's situation that much (they already can buy art from the artotheques, where they can return the artwork after several months, with just a small fee - this is some "consumer protection" that most stores don't have), but the protection of artist him/herself would vanish totally. Unfortunately in Finland (like I guess in many other countries too) most of the artists live with very modest income, and art purchases are so few, that artists only seldom can leave the money on their accounts. They are needed for the food and the rent. I can just imagine, how the situation would change for artists, if after art sale they should keep the money frozen on their accounts who knows how long, just because they don't know when the buyer changes his/her mind, or does he/she at all. There's enough uncertainty without this kind of scenario.

In spite of this, most artists give some kind of consumer production as a basic policy. For the artists, the clients and the happiness of clients are important. I myself have never met an artistm who wouldn't negotiate about returning or switching artworks, if that is the wish of a client.

In Plankko January newsletter I wrote, that there are only few places, where you can return the product after a several months use - and in the artotheques you can. In addition to that, both the artotheques and most of the artists give - without any costs - artworks home for try out on site before they need to make the decision to purchase or to borrow. This can be compared to the "consumer protection" that Ilkka newspaper is ranting about. You can't actually return any other stuff from any other store after the package is opened or the product is used - but on free try out you can actually take the artwork at your wall for a moment before making the final decision.

I agree strongly about that purchasing artworks needs to be ever more easier. The art must be seen more and new kinds of purchasing needs to be developed. But maybe it's a good thing to draw a strong and visible line between buying mass product and purchasing artworks. Art belongs to everyone, yes, but somehow it feels important, that when someone is purchasing art, he/she would know and understand the difference between mass produced stuff and - often unique - handmade artworks.

I wonder if I dare to simplify a bit and claim, that 500€ unique artwork is more valuable than some 500€ household appliance.

tiistaina, tammikuuta 06, 2015

Jääefektejä // Frost Effects


Eilen vielä puuhailin ruostekukkien kanssa, tänään vuorostaan jääkukkien. Puutarhurointini on näköjään vähän toismaailmaista.

Viime viikon kovilla pakkasilla innostuin kuvaamaan keittiön avonaiseen ikkunaan syntyneitä jääkukkia ja jäin vähän harmittelemaan, kun kukka- ja kuvasato oli kovin pieni. Vähän mietiskeltyäni hoksasin, että höyryhän niitä kukkasia pakkasessa synnyttää, joten laskin hanasta ämpäriin niin kuumaa vettä kuin sieltä tuli ja vein sen parvekkeelle. Ja voilá, muutamien minuuttien kuluttua ensimmäiset jääkukat olivat syntyneet. Kuvailin jäätä parvekelasista varmaan lähemmäs puoli tuntia, mutta tuolloin hoksasin vasta valon jo loppuessa ujuttaa lasin taakse paperia uudenlaisten efektien saamiseksi. Jääkukat vaativat aurinkoa elääkseen, hämärässä kuvaus ei enää onnistunut ja seuraavana päivänä lämmennyt ilma oli kadottanut kukkatarhani.

Tänään aamulla herätessä pakkasta oli mittarissa melkein 20°C ja koska aurinkokin häämötteli kaukana jossain, päätin toistaa jääkukkakuvaussessioni. Aamupäivällä en oikein osannut tehdä muuta kuin odottelin vain sitä, että aurinko liukuisi oikeaan paikkaan ja muuttaisi lasiin piirtyneet jääkiteet kristalleiksi. Samoin kuin viimeksi, kuvailin jonkinlaisessa riemukkaassa kauniin päivän ja lumoavien muotojen synnyttämässä transsissa miltei puoli tuntia, kunnes kamera alkoi jähmettyä kylmyydestä ja muistikortti loppui. Sormissa kylmä ei edes tuntunut, vaikka olin ilman hansikkaita, mutta tuntuu että jalanpohjat eivät ole vieläkään oikein toipuneet sessiosta, useamman tunnin jälkeen. Seuraavan kerran pistän kengät jalkaan. (Oli minulla villasukat ja parvekkeella ohut räsymatto betonilattian päällä).

Mitäkö kuvilla teen? Ihastelen. Ja jos vaikka niistä saisin puuttuvan osaan jo ikuisuuksia työn alla olleeseen "Aaria"-kuvasarjaani. Ja elementtejä muihin, uusiin teoksiin.

---

Yesterday I spent my day with copper flowers, today it was ice flowers. My gardening seems to be out of this world.

Last week, during those frosty sub-zero temperatures, I got excited by some ice flowers which were formed to our kitchen window. But there were just a few and I didn't get to take enough photos, so I was a bit disappointed about that. After a little while I realized that it is the steam that makes the flowers during frost, so I filled a bucket with very hot water and took it to our balcony. And voilá, after a few minutes the first ice flowers showed themselves on out balcony window. I took photos about almost half an hour, but it was only when the light already started to fade, that I figured that if I'd install paper behind the window, I'd get new kind of effects. But those ice flowers need the sun for glowing, in the dusk I just didn't get good photos anymore, and the very next day the weather was already warmed so much that my flower garden had vanished.

Today when I woke up, it was almost 20°C and because the sun was there somewhere, I decided to repeat my ice flower photographing session. During the morning and midday I really couldn't focus in anything but to wait, when the sun would hit the right place and turn the ice flowers into shiny crystals. The same happened as last time: I took photographs nearly half an hour, almost like in some kind of trance born by the combination of the beautiful day and mesmerizing forms of ice - I took photos until the camera started to freeze and the memory card filled. I didn't feel any cold in my fingers, even though I didn't have any gloves, but after several hours from the session, I still feel that my feet hasn't really gotten warm enough after that. Next time I'll wear my shoes. (I did have woolen stockings and there is a thin carpet upon concrete floor).

What will I do with these pictures? Admire them. And maybe I'll get the missing peace to my "Aria" series, which has been in process for ages now. And maybe elements to some other, new artworks.

Kuparia ja lasia pakatessa // Packing copper and glass



Viisi päivää uutta uutta vuotta takana, ja niistä suurin osa mennyt Vaskenruosteyrttitarha-installaation valmistelun kanssa. Installatio oli edellisen kerran esillä Taidehalli TR1:ssä Tampereelta syksyllä 2013 ja palasi sieltä siis jo yli vuosi sitten, mutta vasta nyt, kun uusi näyttely kolkuttelee oven takana, sain aikaiseksi vihdoin käydä purkamassa paketit. Nesteet olin melkein kaikista tyhjentänyt jo samantien Tampereen näyttelyn päätyttyä, mutta koko koko viime vuoden saivat kuparikukkaseni kasvaa laatikon pohjalla rauhassa aivan uskomattoman sinisiksi/turkooseiksi ryöpyiksi. Mutta ei voi mitään, pakko oli saada astiat uuteen käyttöön. Niinpä kuvasin kaikki kupariyrtit, keräsin espanjanvihreän pigmentin talteen ja siivosin sekä kukat että lasiastiat, laitoin uudet kukat valmiiksi istutusta varten ja pakkasin hellästi kuplamuoviin ja sanomalehtipaperiin. Nyt ovat laatikot työhuoneella valmiina noutoa varten. Prosessi jatkuu parin viikon päästä Oulussa.

---

Five days past already, of this new year, and most of those I have prepared my Copper Rust Herb Garden installation. The installation was shown last time at Taidehalli TR1 in Tampere during fall 2013 and it came back over a year ago, but it was until now, when a new exhibition is soon coming, when I finally got myself to unpack the parcels. I had already emptied all the liquids right after the Tampere exhibition ended, but during the whole last year my small copper herbs were forgotten, so they could peacefully grow to be those unbelievable blue/turquoise flowers. But no can do, I had to re-use those vessels. So, I documented all my copper herbs, I collected the verdigris pigment and cleaned both the herbs and glass vessels, I made some new flowers ready to be planted and I gently packed them in bubble wrap and old newspapers. Now there are new parcels waiting at the studio, to be picked and shipped to Oulu, where the process continues after a few weeks.


torstaina, tammikuuta 01, 2015

Kiva.org


[Lukko / A Lock. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]


(Kirjoitin tämän pari päivää sitten FB-sivulleni, mutta kiva, jos se löytyy myös täältä :) )

Vuoden vaihteen perinteekseni on tullut sijoittaa uudenvuoden tervehdysten lähettämisen sijaan Kiva-lainoihin. Kiva on mikroluotto-organisaatio, joka tarjoaa mahdollisuuden lainata rahaa 25$ erissä kehitysmaiden pienyrityksille tai yksittäisille yrittäjille. Lainat hoituvat Kivan mikroluottoyhteistyökumppanien kautta. Tähän mennessä olen osallistunut Kivan kautta 21 lainaan, joista 16 on maksettu täysin takaisin, kolme on maksamassa takaisin, yksi vielä etsii rahoitusta ja vain yksi (!) ei ole pystynyt maksamaan lainaa takaisin. Takaisin maksetun summan voi lainata uudelleen. Lainan voi, mutta sitä ei tarvitse antaa summamutikassa: jokaisesta lainaa hakevasta kohteesta on hyvin taustatietoa ja lainaaja voi valita myös tietyn alan, jolta etsii lainan saajia. Itse olen kokenut tärkeäksi lainata rahaa nimenomaan taide- ja käsityöalojen yrittäjille. 

Tämän, omalta osaltani vuoden viimeisen, Kiva-lainan myötä hyvää alkavaa vuotta kaikille!



---


(I wrote this to my FB-page a few days ago, but it's nice enough to have it found here too:)

I have a tradition of spending my money to Kiva.org lends instead of sending New Year's cards. Kiva is a non-profit organization that allows people to lend money (US$ 25 at a time) small enterprises or entrepreneurs. The loaning process is handled by the field partners, such as mictofinance institutions. So far I have funded 21 loans, of which 16 have been paid back fully, three are in process of paying back, one is still raising funds and only one (!) ended with loss. After the loan is paid back, you can loan it again. You may give loans randomly, but you don't have to: there is a loan overview of each lender and you can also choose a specific field of industry, where you would like to make your loan. I myself find it meaningful to lend money specially to people working in the field of arts and crafts.

So, with this, my last Kiva loan this year, I wish you all a very good New Year!


http://www.kiva.org/