tiistaina, tammikuuta 21, 2014

St. Vincent - Birth In Reverse


Live Herring -läänintaiteilijakauden jälkeinen aika on täyttynyt - milläs muulla kuin - Live Herring '14 -näyttelyllä ja sen oheistoiminnoilla. Suurimman työn on kyllä ehdottomasti tehnyt näyttelyn kutsuvieraaksi kutsuttu ja näyttelyn kuratoinut Matti Niinimäki. Vaikka tapahtuma on ihan minimaalinen verrattuna kolmen vuoden takaiseen kolmen museon ja kymmenien tapahtumien näyttelyyn, on tässäkin ollut yllättävän paljon pientä puserrettavaa.

Mutta huomenna ensimmäinen kynnys on ylitetty: avajaiset klo 17 Galleria Ratamossa, tervetuloa!

Ja kuten aina, kaikki tulee yhtä aikaa. Timpan ja minun Prahan näyttelyymme on vielä noin kuukausi aikaa, mutta sekin työllistää jo kuljetuksineen ja muine infoineen ihan hyvin. Jännitysmomenttia lisää se, että näyttelypaikka vaihtui: näyttelymme on ensimmäinen uusissa galleriatiloissa. Hienolla paikalla ja hieno talo (kävin Google Mapsin katunäkymällä vähän kiertelemässä ympäri), mutta nyt mietityttää, saammeko aiempaa isompaan tilaan vietyä tarpeeksi teoksia. Minua ystävällisesti lohdutettiin sillä, että "nykytaidenäyttelyssä ei ole ikinä liian vähän teoksia". Itsekin tykkään avarammista ja ilmavista näyttelyistä, mutta tasapaino pitäisi silti olla. Tyhjyys on vain tyhjää, jos se ei ole tarkoituksenmukaista. Mutta ei tässä nyt sentään niin ison probleeman edessä olla.

Odottelemme vielä pohjapiirrosta ja tarkempia mittoja, joiden mukaan voimme sitten vähän suunnitella mukaan otettavia teoksia ja pyytää rahtitarjouksia uudelleen. Jos tämä tapahtuisi Suomessa, ongelmaa ei olisi, mutta kummasti tuo maasta toiseen rahtaaminen ja rahtitarjousten pyytäminen ja muu lisää stressitasoa pientenkin muutosten kanssa.

Huomaan vain, että vaikka töitä on ollut esillä meillä molemmilla ulkomailla useampaankin otteeseen näyttelyissä, niin on ihan uuden edessä, kun itse hoitaa asiaa. Ja tässä viimeistään huomaa, kuinka kaukana ja erillään Suomi on muusta Euroopasta. Vaikka ei tuo Itämeren lätäkkö mikään jättimäinen olekaan, niin rahtitarjouksia pyytäessä se tuntuu valtamereltä.

lauantaina, tammikuuta 04, 2014

Purson - Mavericks & Mystics


Vuodenvaihde on mennyt näppärän nopeasti. Muutaman päivän pidin ihan totaalisesti koneen kiinni ja keskityin pelailemaan pleikkarilla (uusin Ratchet ja Clank on ehkä hienoin peli koko sarjasta - siinä on sitä ekan pelin hoksaamisen ja oivaltamisen tunnelmaa), kunnes olen nyt jämähtänyt loppubossiin. Pelatessa mietin, että olisi kyllä tosi hienoa olla mukana tekemässä moisia pelejä - sekä niiden visuaalisesti uskomattomia maailmankaikkeuksia että puzzleja. Nerokasta sananvaihtoa ei ole ehkä ihan siinä mittakaavassa kuin aiemmin on ollut, mutta sopivasti kumminkin. On tehnyt hyvää sielulle.


Vuoden ensimmäisenä päivänä avasin sivun Granny's Legacy -projektille, jonka aloitin jo viime vuoden alkupuolella: mummoni tekemien kahden värikkään viltin dokumentoinnin ja väripalettien tekemisen niistä. Sivu löytyy osoitteesta grannyssquares.wordpress.com Olen ajastellut kuvia ja väripaletteja aukeamaan niin, että niitä tulee esiin yksi päivässä. Tyhmä wp vain muuttaa viestimuodon kuvaksi huolimatta siitä, että oletusasetuksena on "standard" - ehkä tämän päivän sessiona on sitten mennä jokaiseen postaukseen lisäämään "-", jotta mukana on tekstiä. Muuta ratkaisua en netistä tälle löytänyt, eikä pää oikeastaan jaksa ajatella muuta. Jotenkin tällaiset korjailuprojektit eivät säikäytä ollenkaan; monotoninen itseään toistava homma lähinnä vain vie melkein rentouttavaan transsitilaan. Nörtin mantra.

Huomisesta on tarkoitus aloittaa rästityöurakka - kaikki ne joulukuun projektit, jotka jäivät tekemättä käteni takia.

Ja sitten, kun kaikki muu on reilassa, pääsen vihdoin uusien omien kuvieni pariin.